Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
”Vappaehtoisena nielukauppa olisi ok, pakollisena olisi liiallinen puuttuminen metsän omistajan omaisuuden suojaan.”
Kuinka on mahdollista, että Metsaan.fi-palvelussa yksityisten metsien rakenteesta kootaan niin yksityiskohtaista, suorastaan omaisuuden suojaa loukkaavaa dataa – lupaa metsänomistajalta kysymättä, ja vielä oikeusvaltio Suomessa? Kuinka verottajalla on oikeus päästä yksityishenkilöiden pankkitietoihin perustelluissa veronkiertoepäillyissä oikeusvaltio Suomessa? Kuinka jokainen kiinteistö on velvollinen liittymään julkiseen jätehuoltoon oikeusvaltio Suomessa? Onko jotain perusteita, ettei jokaista metsäkiinteistön omistajaa voida velvoittaa lain nojalla osallistumaan hiilidioksidipäästöjen hallintaan, jos kansanedustuslaitos suuressa viisaudessaan tai EU direktiiveissään niin päättää?
”PS. En pidä mahdollisena säätää metsien päästökauppaa pakolliseksi.”
EI alv-velvollisuuskaan ole puuntuottajalle pakollista (alhaisilla tuloilla), mutta jos siitä aiheutuu alv:llisia kustannuksia, on alv:llisuus kannattavaa! Sama logiikka ohjannee myös päästökauppaa.
”Nieluasioissa outoa on tuo, että halutaan metsissä olevan mahdollisimman paljon puuta.”
Kun tähdätään hiilineutraaliuteen tietyssä ajassa (vuoteen 2050), joudutaan minimoimaan vuotuisia päästöjä, mikä vähentää hakkuita ja kasvattaa puustopääomaa eli metsien hiilivarastoja. Rajallisessa tilassa rajaton kasvu on mahdotonta (Rooman klubi), joten ’pää tulee vetävän käteen’ jossain vaiheessa. Kehitysoptimistit kuitenkin olettavat, että tällä ’vähäisten hakkuiden’ siirtymäajalla tekniset hiilinielut kehittyvät kilpailukykyisiksi ja ratkaistaan nieluongelmat.
”Minusta tuntuu edelleen, että täällä ei ymmärretä maksimaalisen kasvun dyynaamisen tasapainotilan ominaisuuksia.”
Koko käsite on empiiristä illuusiota: sen saavuttamiseksi tulisi metsiä käsitellä vuosittain paraskasvuisten puiden tuentakäsittelyin eli niiden kasvutekijät optimoivin käsittelyin ja huolehtia samalla puuston tehokkaasta uudistumisesta, jottei puuston aukkoisuus hukkaa puiden poistossa vapautuvia kasvutekijöitä. Samalla tulisi huolehtia kasvun optimoivan sekapuuston ylläpidosta, sillä monokulttuurisuus ei hyödynnä kasvutekijöitä optimaalisesti.
”Empä osaa sanoa voisiko metsänomistaja osallistua tuohon hiilikauppaan ainakaan sillä määrällä, mitä hänen metsänsä sitovat hiiltä eli kasvu miinus hakkuut.”
Sikäli kun metsien hiilinielut ulotetaan päästökaupan piiriin, vaihtoehtoa tuon kaupan ulkopuolelle jättäytymisestä tuskin tarjoutuu, ehkä jokin siirtymäaika kuitenkin! Se, milloin seuranta- ym. tarvittavat rakenteet päästökauppaan ovat kypsät, onkin jo eri asia.
”jossain vaiheessa tulee päästöjä, jos haluaa maksimoida keskimääräisen vuosikasvun. Nielukorvausjärjestelmässä joutuisi maksamaan sakkoja”,
näin sikäli kun päästökaupassa puusto hyväksytään nieluksi, jolloin tarvitaan myös todennusjärjestelmä. Nuo ’sakot/verot’ kohdentuisivat hakkuutuloihin, joiden seurausta päästöt ovat ja määrä riippuisi realistisesta päästöstä, joka siis rakennejalosteena olisi lähes 0, kun polttopuuna lähes täysmääräisesti korjattu hiili. Puutavaran ostaja määrittää jalostustavan ja hinnoittelee ostotarjouksensa sen mukaan, jolloin pylväs- ja hirsitalofirman ostajan puustamaksukyky olisi suurempi kuin halkokauppiaan, johtuen tuosta ’päästösakon’ kytkennästä reaalinieluun.
”Jos tarkkoja ollaan niin metsänomistajalle ei ole mitään perustetta maksaa nielukorvausta talousmetsästään.”
Päinvastoin, sillä se kannustaisi puuntuottajaa pitämään metsänsä kasvuisina ja siten vahvoina nieluina! Hakatun puuston osalta kantorahaa laskisi puun käytön tuottamat päästöt, jotka esim. rakennustavarana olisivat alhaiset ja siten parantaisi sahapuun ostajan puustamaksukykyä.
”Voisiko joku sanoa mitä hiilinielukorvausta minä voisin saada muutaman vuoden päästä, kun metsieni puusto/ha saavuttaa maapohjan jatkuvaa kasvupotentiaalia vastaavan maksimaalisen puuston. Ylläpito vaatii vuosikasvun suuruiset hakkuut, nielu on nolla.”
Teoriassa nettonielun mukaan, eli tapauksessasi 0, mutta hiilikauppahan ei ulotu metsänieluihin, joten aihe on spekulatiivinen.
”ei puuntuottaja voi vaikuttaa hakatun puun käyttöön, joten sen ei tulisi vaikuttaa hänen saamaansa hiilivuokraan” – toki puunmyyjä voi vaikuttaa valinnallaan mihin käyttöön ja kelle puunsa myy, jos sillä on hänelle taloudellisia seurauksia kuinka puunkäyttö allokoituu päästötehokkaaseen käyttöön, kuten järeä puu sahatavaraksi tai selluksi polton sijaan. Niin kauan kun päästökauppaa ei voi käydä, jää aihe toki vain spekuloinnin tasolle – ehkä tuo ’hakkuupäästövero’ voisi olla alv-tapaan päästöarvoriippuvaa käyttökohteiden mukaan, jolloin puutavarasta maksukyky riippuisi osin jalostustavasta.
”…metsänomistaja saa hiilivuokraa vuosittain toteutuneen kasvun verran.”
Ongelmana lienee tuon kasvun validointi: paljonko puusto on luotettavasti sitonut hiiltä yli maaperän päästämän hiilen. Entä hakatun puuston päästöt: poltettuna pikapäästöt vs. hirsirakenteena pitkä päästöviive – kuinka käyttö tulisi huomioida ja todentaa päästömäärityksessä, eli tukeeko keskiarvoistus tehokasta päästövähennystä? Entä metsäpalot, kuka korvaa aiheutuneet pikapäästöt: mo., yhteiskunta vai ei kukaan tai vaatiiko erillisen kattavan tuhovakuutuksen – sama ongelma muiden luonnontuhojen osalta, vaikkakin viiveellä? Huomioidaanko metsänparannus korvauksissa, entä hoitamattomuus ja kuinka? Hoituuko nykybyrokratialla vai vaatiiko ^2? Turvautuuko teollisuuden puunsaanti?… Konsepti kaipaa vielä hiomista.