Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
”Se on merkittävämpi asia jos todetaan (ja osataan mitata ja laskea) että turvekankailla, joita meillä on isot pinta-alat, turpeen hajoaminen ensin hidastuu ja lopulta loppuu.”
Kysehän on turpeen perusmetabolisesta dynamiikasta, jossa hitaasti hajoavat lignoselluosiot, kuten ligniini säilyvät kauan, jolloin niiden suhteellinen osuus vähitellen kasvaa: ligniinin osuus kasvaa turpeen hajotessa luokasta H1 luokkaan H10 15:stä 50 %:iin samalla kun lähes hajoamattoman humuksen (’kuollut hiili’) osuus kasvaa 5:stä 30 %:iin. Niin kauan kun maaperä tuottaa turvetta, säilyy myös sen hajoamisprosessit suhteellisen vakioina, joten turvekankaiden hajoamispäästöt päättyvät hajoamisasteen saavuttessa tason H10, joka on ilmeisen inertti hajoamiselle.
Kyllä kai Ruotsin kokonaispäästöt olivat kuitenkin n. 34 Mtn ja Suomen vastaavasti 36 Mtn (5,5*6,57) v. 2020 – ei siis negatiiviset päästöt eli nielut.
”https://globalis.fi/Statistikk/co2-paeaestoet-per-asukas
Tämän taulukon mukaan Suomen CO2-päästöt ovat lähes samat kuin Ruotsin n. -34 Mtn/v.”
Millähän perusteella tuon voi päätellä kyseisestä taulukosta ja miltä vuodelta?
Ilmastopaneelin hiilitaselaskennan analogia on tosiaan jos ei hukassa niin ainakin kovasti etsinnässä, minkä kyseinen Kankaan blogikin paljastaa!
Aiemmin totesin (s. 786):
”Tottakai niillä on nielu, mutta koska ne eivät empiriassa ole ikuisia, tulee niille laskea myös päästö! Se tuleeko vientituotteille laskea päästö tuotantomaassa onkin kiperämpi filosofinen haaste – tuolloinhan fossiilituotteidenkin kuten tuontienergian päästöt tulisi sälyttää tuontimaalle kuten Venäjälle, Norjaan tai Lähi-itään öljyvaltioille.”
Jos siis hakatulle puustolle myös viennin osalta määritetään päästöt, tulisi myös tuonnin osalta mm. fossiilisille polttoaineille kohdentaa päästöt niiden tuotantomaille eli raakaöljyn myyntimaille! Nasan kaukokartoitusperustainen päästölaskenta kohdentaa päästöt niiden todellisiin lähteisiin – myös puujalosteiden osalta.
Mistä ja keltä moista mainostetaan?
”Tekoäly tuskin nostaa puunjalostusteollisudessa tuottavuutta nykyisestään , on se niin huippuunsa viritetty jo nyt.”
Mutta kun työvoima korvautuu tekoälyllä ja robotiikalla, jää henkilöstökustannukset marginaaliin ja tekninen tehokkuus ratkaisee.
”Suomessa ei kannata tehdä mitään liian korkeiden palkkakustannusten vuoksi.”
Tekoälyn integrointi kehittyvään automaatioon tulee syrjäyttämään ’manut’ 5-10 vuoden viiveellä, ja inhimillistä panosta tarvitaan enää sahojen valvomoissa ja huoltotöissä. Puuntuotantoon teknisellä kehityksellä onkin sen jalostukseen nähden marginaaliset vaikutukset ja jalostuksen automaatiolla myönteiset vaikutukset jalostajien puustamaksukykyyn.
”Tuosta 5 m3/ha/vuosi kasvusta arvioisin, että jos se on jatkuva ylläpidettävä niin puusto on 120 m3/ha.”
Tarkoittaako tämä, että metsälön puuston keski-ikä on 60/2 (30) vuotta vai että keskimääräinen uudistusikä on 60 vuotta?
”aSanta saattaa ajavan oikeaa ajatusmallia, mutta sanallinen ilmaisu on päin seiniä.”
Täytyy tunnustaa, että kyllä arvioijankin verbaalisesta tajunnanvirran annista vähintään puolen merkityksen joutuu arvaamaan! 😉
”metsälön ikäjakauma on vuosikasvun lisäksi keskeinen hakkuumahdon arvioinnissa”
jaan pitkälti Häkkisen näkemyksen, mutta käyttäisin muuttujana puuston rakennetta ikäjakauman sijaan.
”metsälössä voi olla puusto/ha paljon isompi kuin lopullinen maksimikasvun dynaamista tasapainotilaa vastaava puusto/ha”
Häkkisen analogia heittää tässä kyllä ’heprealle’ – ehkä hän tarkoittaa, että uudistuskypsävaltaisissa metsälöissä puuston kasvu ei vastaa vastaavan kasvupaikan normaalimetsän kasvua ikärakennepainotuksen vuoksi – mene ja tiedä 😲
”Tuossa kasvu vs. hakkuut tarkastelussa pitää kertoa puhutaanko yhdestä metsiköstä (aSanta) vai yhden omistajan metsälöstä (Häkkinen). Yleensä varoitetaan, että kasvusta ei voida päätellä paljonko voidaan hakata.”
En tunnista itseäni arviosta: kyllä estimaattini on suoraan skaalattavissa valtakunnan tasolle. Kasvu on yksi keskeinen parametri hakkuumahdon arvioinnissa, niissä on siten niin kausaalinen kuin korreloiva suhdekin. Sertifioinnitkin elävät ajassa, eikä ole mitään ehdotonta varmuutta niiden muuttumattomuudesta – nykytrendi toki on selvä.