Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
Itse lähestyn aihetta metsien kokonaispäästöjen näkökulmasta, eikä tästä näkökulmasta oksien ja neulaston sekä juuriston säilyminen elävinä voi johtaa suurempiin päästöihin kuin niiden kuoleminen ja hajoaminen – ainakaan kokonaishiilitaseen osalta.
”…joten kivennäismaistakin tuli päästö.” Lauseesta voi päätellä, että tämä on prosessin seuraus. Ei sillä, että potentiaalinen karike jääkin elävään, kasvuisaan puustoon sen sijaan, että joutuisi hajoavaksi maakarikkeeksi maaperään, voi loogisesti päätellen olla päästöjä lisäävä vaikutus. Tarkastelen metsien päästöjä kokonaisuutena, en jaoteltuna eri ’varastoihin’, sillä ’puustovarastossa’ tuon ’karikkeen’ hajoamista ja päästöjä ei tapahdu samoin kuin ’maavarastossa’, missä sienet ja mikrobit jylläävät.
Käpysonni, tuo on totta, mutta kuitenkin on syytä selventää ja mahdollisesti korjata nykyisten hiilitasemallien sisältämää harhaa!
Kurki: ”Vuonna 2023 sattui niin, että hakkuut ja poistuma laskivat vuoteen 2022 nähden ja CO2-lisäys varastoon jäi pienemmäksi kuin sieltä pois hajosi vanhimmasta päästä, joten kivennäismaistakin tuli päästö.” Siis kuinka hakkuutähdekertymän vähennys lisää karikkeen hajoamista ja siten päästöjä – eikö väite sisällä vähintään paradoksin, sillä eihän niukemmin vähenevän puuston hiilinielu voi pienentyä suhteessa suurempien hakkuiden tulemaan?
AJ kirjoittaa kyllä asiaa, mutta kyllä Luken piikkiin menee huono tiedottaminen referenssien, kuten ruottalaisten tutkimustuloksista – nyt vaikuttaa tutkijat yllätetyn ’housut kintuissa’. Ennen muuta läpinäkyvyyttä tarvitaan ja kysytään. Eivät lukelaiset voi vetäytyä tietämättömyyden suojaan tai sitten johdossa ei olla vaadittavalla intellektuellian ja yleisen tiedostamisen tasolla – jossain vaiheessa joku kysyy referensseistä!
Tuo Luken ’karikevarastomalli’ onkin ongelmallinen voimakkaan hakkuuvaihtelun tilanteissa, eikä siten vastaa empiriaa. Nykyisin kun hakkuut toteutetaan valtaosin koneellisesti, saadaan joka rungolle kantoläpimitta ja oksamassaestimaatti rungon koon mallinnuksesta. Tämä taas mahdollistaa hakkuutähteen CO₂-poistuman nettonykyarvon määrityksen ja seurannan joka palstalle kannokon läpimitan ja puulajin perusteella, samoin myös oksamassalle puulajeittain: järeä kantomassahan hajoaa hitaimmin ja lehtipuun karike myös havupuuta nopeammin. Maaperän viljavuudellakin lienee vaikutusta, mikä olisi helposti ympättävissä mallinnukseen. Näin saataisi varmaankin varsin globaali, validi ja läpinäkyvä metsien hiilipäästömalli, jonka verifiointi olisi myös luotettavasti toteutettavissa, koneellinen hakkuu kun alkaa olla päämenetelmä kaikkialla. Menetelmä mahdollistaisi myös validin hiilinielukaupan, kun aineisto olisi geoinformoitua ja siten eksaktisti oikeaan maantieteelliseen paikkaan kohdennettuna puuston kasvunieluun negaationa lisättävissä.
Lisähaastetta kokopuumittaukseen antaa kuusen varjopuuna omaava poikkeuksellinen oksamassaosuuden suuruus, sen ollessa n. 10% suurempi kuin valopuilla mä ja ko. Kuusen oksamassan korkea hartsipitoisuus tuo sille suuren tiheyden myötä myös korkean CO₂-ekv. arvon. Tuota voi hyödyntää nuotion teossa käyttämällä kuivia kuusen alaoksia sytykkeenä, missä ne palvelevat jopa paremmin kuin tuohi!
”…paljonko 27 milj. m3 hakkuusäästö sitoo CO₂-ekv.?”
Puulajisuhteiden tuottaman tiheysdiversiteetin estimaattina 1 m³ puubiomassaa sitoo n. 780 kg CO2, joten 27 Mm³ puuta sitoo 21,06 Mtn CO₂-ekv. (0,78 *27). Puulajeittain (mä, ku, ko) CO2-sidontakerroin on (0,79, 0,75, 0,97). Koivusta on alhaisempiakin kertoimia, mutta kyseinen kerroin on keskimääräisen tiheyden mukaan (0,531 kg/dm³).
On syytä muistaa klassinen viisaus: missä kaksi on kaikesta samaa mieltä, on toinen tarpeeton kehityksen ja edistyksen kannalta!
Käpysonni, tuon skenaarion tuloksena olisi kauppataseen kasvava alijäämä, sosiaalimenojen leikkaus ja kasvava köyhyys! Olisi kiireesti löydettävä uusi talouden tukijalka, ehkä kaivannaistalous uhkaisi lisääntyvästi erämaita, kun malmien kaivuu kiihtyisi. Hyväksyttäisiinkö se ympäristöjärjestöissä?