Käyttäjän Arnold Layne kirjoittamat vastaukset
-
Minä vedän tunteetta avohakkuun rantaan asti. Siis hakkaan kaistaleet pois kun aukko kaistan toisella puolella on taimettunut tarpeeksi. En jätä suojavyöhykkeelle puita pystyyn mätänemään, iso lovi lompakkoon se.
Jos on aikaa, niin reikäperkaus ennen booria. Boorin levityksen jälkeen raivaus.
Jos ei aikaa, niin raivaus ja sen jälkeen boorit. Pajukot kun maasta on tulleet, niin maahan ovat menevä ja niihin jäänyt boori siinä samalla.
Jos ei jaksa kikkailla, vääristää se tilastoja ja kumulatiivisesti ohjaa väärin perustein valtiolle rahoja.
Miten paljon sahaat vuodessa ja mihin vuodenaikaan?
Lämpökahvoja tuskin kaipaat jos sahaat vain sateettomina lämpiminä kesäpäivinä. Muina vuodenaikoina hanskojen kastuessa jo ensimmäisen tunnin aikana ja yhdeksän tuntia edessä, voi tulla vilu jossain kohti. Lämpökahvat voivat auttaa tuolloin.
Sahaatko 200 vai 225 terällä? Päästätkö terän pysähdyksiin sahauksien välillä? Isompi terä pysähdyksistä lähtien on raskaampi sahata ja vaatii koneelta enemmän.
Jos sahaat tankillisen päivässä se on melkein sama millä sahaat.
Mopoiässä tein polttopuita kesätöikseni niin että sen muistaa vieläkin.
Haloin mätiä ja kosteita pölkynpätkiä sähkökäyttöisellä ruuvipyörittimellä. Halkominen tuntui alkuun koneellisesti suoritettuna varsin helpolta. Se oli niin helppoa ja joutuisaa, kunnes klapinpätkiä alkoi lennellä ympäri maita ja mantuja. Tuosta en välittänyt kunnes alkoi tulla katutappelun tuntua klapien kanssa. Muutaman leukaosuman väistön ja ylleni suoritettujen ohilentojen jälkeen tehtiin konsernissa uudelleenjärjestely, missä kone siirtyi telakalle ja minä siirryin kirveeseen.
Ruuvikonetta en ole sen jälkeen käyttänyt, enkä käytä. En edes suojavarusteiden kanssa.
Juuri näin. Hoitamatonta pöheikköä on aivan riittävästi Suomen metsissä. Hoidetuissa metsissä jätetään tienvarret ja ojien reunukset ”riistatiheiköiksi” kun raivaajalle tulee urakka muuten liian raskaaksi.
Metsäsertifikaateilla ei tee mitään. Joutavaa rahanmenoa, hyötyjänä on se taho kelle maksetaan ”suojelurahat”. Ei riistatiheiköille, ei sertifikaateille.
Itse olen enemmän huolissani valtion kolmosluokan metsien päätehakkuista kuin ”Virkamiehen” keväthakkuista pesintäaikaan. Viherhippien psykooseja on hankala käsittää.
Hoitamaton ja harventamaton metsä se vasta hirveä onkin. Ja altis tuhoille eikä ole yhtä tehokas hiilinielu kuin hoidettu. Tätäkään punavihreät punikit kehien sisäpuolella eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää kun on omia aatteita vastaan.
Kikystä ei hyödy kuin osakkeenomistajat. Työntekijöiden selkänahkasta kerätään lisää voittoa, mistä saadaan enemmän osinkoa.
Saisivat lakkoilla pitempään ja enemmän. Osakeyhtiöissä kiky on täysi rosvous.
Kunnalla on taas töitä ihmiset tekevinään ja lomia pari kuukautta vuodessa lyhyen työpäivän lisäksi. Kunnalta kun 1/3 potkis pois ja loput tekemään jääneet työt saavutettais se tehokkuus edes sinnepäin mitä muualla odotetaan. Putken toisessa päässä on lisääntyvä työttömyys, ehkä siis kuntien suojatyöpaikat on ihan hyvä juttu.
Käytän metsässäni vain ja ainoastaan lyijyä sisältäviä patruunoita.
Haulikolla ammutaan jänistä tavoitteena pääosuma. Hajahaulit ruhosta näkee ja ne saa poimittua pois. Ruoka on tapana pureksia kunnolla joten hauleja ei pääse mahalaukkuun.
Metsäkanalintuja ammun lyijyhauleilla. Tässä pätee sama, eli haulit näkee helposti missä ovat ja ne voi vaikka pinseteillä napsia irti. Pureskelu pätee tähänkin. Suosin myös kiireetöntä syömistä eli kun pureskelee rauhassa ei pääse kiireessä pureskelemaan hampaitaan hajalle jos jotain muuta on ruoan seassa.
Enemmän minua risoo esimerkiksi katupöly ja huono ilmanlaatu kaupungeissa ja teiden varsilla. Etenkin teiden varsilla, minne lentää kaikki renkaitten kumeista lähtien ja joissa viljellään ihmisille syötettävää viljaa. Eikö jo ne ole isompi riski kuin satunnaiset teoreettiset lyijypitoisuudet riistassa? Katupöly ja se haju kehien varsilla missä asuu ihmeen paljon porukkaa, muistaen teiltä irtoavat partikkelit mitkä leijailee hengitysilman mukana keuhkoihin. Pistää vaan miettimään.