Käyttäjän Antonin poika kirjoittamat vastaukset
-
Antonin selostus väitöskirjasta vaikutti niin paksulta, että piti mennä oikein webbiiin katsomaan, mikä on totuus. Kuten aina, se on erilainen kuin Antonin huijaus. Katsokaa itse ja verratkaa Antonin versioon.Tästä osoitteesta löytyy, Alkusivuilla on se todelinen työnjako.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/600/behaviou.pdf?sequence=1
Ketjun alussa mainitaan Hörfeldt ym 1990 julkaisu. Yritin löytää tuota Hörfeldtin julkaisua, missä puhutaan minkeistä,mutta kun ei meinaa löytyä. Hörnfeldtillä on 1990 kaksi julkaisua, mutta ne molemmat käsittelevät helmipöllöä. Voisitko Anton tarkentaa viittaustasi. Missä julkaisussa?
Voi Anton parka,
Taas kerran möläyttelet ymmärtämättä asiasta mitään. Erlinge ym klassiset tutkimukset on tehty lauhkeassa vyöhykkeessä. missä runsaamman perustuotannon turvin eliöyhteisöt ovat monimuotoisemmat ja siksi vakaammat. Meidän boreaaalisessa vyöhykkeessä tilanne on toinen, mitä näilläkin palstoilla muistaakseni on selitetty useasti.
Ja on se köyhää, kun pitää kierrättää vuosia vanhoja päättömiä juttuja.
Antonismin kukkasia. Sen jälkeen kun edellä oioin A:n supikoiramokia, on A jo kaksi kertaa muuttanut alkuperäistä tekstiään. Todella huvittavaa on se, että kun A viimeisimmässä versiossa (klo 20.15) sanoo että ”asiantuntematonta ja tökeröä pelottelua”, niin hän viittaa itse kopioimaansa ECDC:n tekstiin, jolla ei ole tekemistä Hanskin tekstin kanssa. Kerrankin olen samaa mieltä A:n kanssa; asiantuntematonta ja tökeröä, ja rohkaisevaa, että hän sanoo sen itsestään.
”ilkka hanski kirjoittaa: ”Sen sijaan supikoiralla voi olla huomattavakin merkitys tautien… …sellaisten kuin vesikauhun… …levittäjänä”.
ecdc:n sivuilla lukee: ”In the six years between 2006 and 2011 there were 12 cases in Europe in seven EU countries, of which 6 were imported. Sources of infection included exposure to rabid dog, cat or bat”.”
Antonin tekstin poistettu kohta valaisi hyvin hänen epätoivoaan.
Mitä tulee supikoiraan ja rabiekseen (vesikauhuun), niin 1988-89 Suomessa olleen rabiesepidemian aikana sairastuneista eläimistä 73% oli supikoiria, 18% kettuja, ja loput mäyriä ja kotieläimiä. Ilkka Hanskin teksti oli siis täysin oikein.
Rabieksen leviäminen ja säilyminen luonnossa edellyttää reservuaarilajien tiettyä minimitiehyttä, muuten tauti hiipuu pois. Jos tiheys on liian alhainen, sairastunut eläin ei kerkiä puremaan uutta uhria ennen kuin kuolee pois. Meidän kettutiheytemme ei yleensä niin korkea, että rabies pysyisi yllä. MUTTA kun lasketaan yhteen sekä ketut että supikoirat, niin tilanne on aivan toinen. Ja esim Balttian maissa supikoirien merkitys rabieksen reservuaarina on kasvanut koko ajan.
Puun Takaa on oikeilla jäljillä, mutta tarkennetaan hieman. Keskimäärin 5 % suomalalsista kantaa Puumala-viruksen vasta-aineita, mutta kuten kaikilla zoonooseilla, tämä on hyvin iästä riippuvaa. Iän myötä on aikaa infektoitua. Esim. llomantsissa yli 60-vuotiaista miehistä yli 50%:lla on vasta-aineet. Todettakoon sekin, että vain noin 20% niistä, joilla on vasta-aineet, on sairastanut. Suurin osa ihmisistä saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin tietämättään.
Toinen asia sitten on immunogeneettinen herkkyys. Jos taudin saa, niin HLA-immuunigeenisysteemin tietty yhidstelmä altistaa pahalle myyräkuumeelle, ja perimälleen ihminen ei mitään voi. Esimerkiksi munuaiskonehoitoon joutuvista (noin 5% potillaista) liki kaikilla on tuo tietty HLA-alleeliyhdistelmä.Anton taas sekoilee täysillä, Suomessa THL ylläpitää ns. ilmoitettavien tautien tilastoja. Vuodesta 1995 lähtien potilastapauksia on ollut reilut 25 000 ja niissä max 20 kuolemantapausta, mikä Elon laskuopin mukaan tekee alle promillen. Suomessa kuolinsyytutkinta ja -seuranta on niin tarkkaa, että ei siinä myyräkuolemia vilahda ohi.
Kuten edellä totesin, Anton ei osaa kuin valehdella. Voiko enää alemmaksi vajota, kun pitää jo vainajistakin sepittää juttuja. Luepa Anton vuoden takaa Henttosen Metsälehdessä julkaistu hieno muistokirjoitus Kaikusalosta. Laitoin sen talteen, kun minäkin Kaikusalon tunsin. Se loppui näin:
”Tutustuin Kiekuun 13-vuotiaana aloittelevana luontoharrastajana syksyllä 1964 Norssin Luonto-Seurassa. Hän opetti minua pyytämään myyriä, ja auttoi nuorta koulupoikaa lajien tunnistamisessa. Kiekun kautta tutustuin jo koulupoikana prof Olavi Kalelaan, Suomen sen ajan johtavaan myyrä- ja sopulitutkijaan. Täyttäessäni 50 vuotta olin jo pitkään toiminut Kiekun esimiehenä, ja hän piti juhlissa kauniin huumoripitoisen puheen, jonka lopetti näin: ” Kiitän erikseen siitä, että meillä ei ole koskaan ole ollut mitään riitaa. Se varmasti johtuu siitä, että Heikki muistaa kuka opetti hänet virittämään loukkuja, ja minä tiedän, kumpi meistä ei ole professori”.
Kiitos, Kieku, lähes 50 vuoden ystävyydestä.”Mutta Anton, se lukemisen taito. Kirjallisuudessa on monia esimerkkejä mm kärppien varastoista. Ja olen niitä itsekin nähnyt.Ja ovat ihmiset niistä kertoneet.
Milloinkahan Anton oppisi lukemaan? Kettu hehtaarin tarhassa!!!! Eipä ole kukaan moista harrastanut.Mutta eihän Anton osaa muuta kuin valehdella.
Mutta noihin syöntilukemiin piristeeksi tunnettu tosiasia. Ihme ettei Anton lumikkohuumassaan ole siihen vielä puuttunut. Lumikko ja kärppä harrastavat niin sanottua surplus killingiä eli ylimääräistä tappamista. Myyräkannan huippu- ja laskuvaiheessa ne tappavat paljon enemmän kuin syövät. Toisin sanoen, arviot eri petolajien vaikutuksesta pelkästään niiden energiantarpeen perusteella ovat puutteellisia. Kärpän jäljiltä tunnetaan jyrsijävarastoja, joissa voi olla jopa satoja eläimiä. Tutkijat (mm. Tarja ja Lauri Oksanen) ovat spekuloineet,että tämä pienempikokoisilla pedoilla tavattava käyttäytyminen olisi sopeutuma runsaan petokannan aikaiseen lajienväliseen kilpailuun, jolloin myyräkannan laskiessa isommat pedot popsivat pienemmät parempiin suihin. Pienempien kannattaisi maata piilossa lihakasan vieressä eikä ravata hangella isompien näkyvillä.
Sulattelepa Anton tätä rajua paljastusta.