Käyttäjän Antonin poika kirjoittamat vastaukset
-
Puuntakunen hieman sekoittaa infektiosta johtuvan immuniteetin ja allergeeniin tottumisesta johtuvan ”siedätyksen”. Myyräkuumeen aiheuttaa virus, ja seurauksena on infektio. Siis joko tai, ei pikkuhiljaa. Todennäköisesti myyräkuume on aina ollut yleinen, entisistä elämäntavoista johtuen jopa yleisempi kuin nykyisin. Mutta eihän ennen vanhaan tunnettu kuin rinta- ja vatsa-, ja kuolemantauti.
Diagnostiikan kehittyminen ja zoonosien parempi tuntemus on vaikuttanut suuresti tilastoihin. Jokainen epidemiologian alkeita tunteva ymmärtää tämän. Suurin osa Suomen lääkärikunnasta ei 1980-luvun alussa tiennyt myyräkuumeesta mitään. Kun 1980-luvun alkuvuosina heti Puumala-viruksen löytämisen jälkeen ihmisdiagnostiikka Suomessa perustui Henttosen pyytämien virusmetsämyyrien keuhkoleikkeisiin, niin nykyisin on käytössä huippumolekyyliteknologiaan perustuvia testejä, joilla tulos saadaan 15 minuutissa.
Enpä malta olla ottamatta esimerkiksi Saksaa. Kettujen rabies saatiin kuriin syöttirokotuksilla, ja kettukanta nousi monikymmenkertaiseksi. Mikä on ollut seuraus? Myyräekinokokkia on ketuissa kaikkialla Saksassa, ja myyräkuumetapausten määrä on räjähtänyt viimeisten 15 vuoden aikana. Vuonna 2012 oli liki 3 000 tapausta, kun 1990-luvulla tautia tuskin tunnettiin. Antonin logiikkaa noudattaen mitä enemmän kettuja, sen enemmän myyräkuumetta Saksassa. Tosiasiassa suurin osa noususta johtuu diagnostiikan parantumisesta ja ennen kaikkea lääkärikunnan tietämyksen lisääntymisestä. Osa myyräkuumeen noususta voi johtua lauhkean vyöhykkeen viimeisen vuosikymmenen lämpimistä kesistä, jotka ovat lisänneet pyökin ja tammen siemensatoja, ja myötävaikuttaneet myyrähuippuihin – riippumatta kettukannasta.
Takaisin Suomeen. Viime vuosikymmenellä myyrähuippujen aikana myyräkuumetapausten määrä oli yli 2 000, pahimmillaan jopa 3 300. Mutta 2008 jälkeen tapausten määrä on jäänyt vuosittain alle 2000. Siis selvää laskua, parantuneesta tietämyksestä huolimatta.Onkohan Metsäuutisten toimittaja hieman innostunut liikaa kirjoittaessaan, että peltomyyrän kannanvaihtelut selittyvät ravinnon ja tautien yhteisvaikutuksella. Ei väitöskirjassa tällaista ole todettu. Se että kyseiset tekijät vaikuttavat kannan kasvuun (mikä on väitöskirjassa todettu), on aika lailla eri asia kuin että ne aiheuttavat syklit.
Kyseessähän näyttää olevan Huidun ja Henttosen ohjaama tutkimus.
Ei suinkaan ole ensi kerta, kun ravinnon ja tautien vaikutusta on tutkittu. Siitä on noillakin herroilla aikamoinen pino julkaisuja vuosien varrelta. Talviravinnon puutteen merkitys myyräkannan kasvun rajoittajana on ollut selviö ikuisuuden. Mutta myyräkantahan voi periaatteessa elpyä heti kesällä kasvillisuuden uusiutuessa. Se mikä aiheuttaa syklin, onkin jo ihan toinen tarina. Siihen tarvitaan viiveellinen tiheydestä riippuvuus.
Uutta mainitussa väitöskirjassa ymmärtääkseni on, että ravinnon ja tautien yhteisvaikutusta on tutkittu kokeellisesti. Itse väitöksessä väittelijä selvästi totesi, että saalistus on tärkeä, ja ravinto-tauti yhteisvaikutus muokkaa tätä kokonaisuutta. Nämä tutkimukset täydentävät entistä kuvaa, eivät ole mikään uusi selitys.
Kun Anton edellisen kerran valehteli Kaikusalosta, totesin, että alhaisinta mihin ihminen sortuu, on edesmenneistä valehtelu. Olen edelleen samaa mieltä.
Anton sanoo:”henttosen mukaan (hansson & henttonen 1985) lumikko aiheuttaa myyräkannan romahduksen lapissa.
Viimeinen lumijälkilaskenta on tältä vuodelta, jolloin lapista on löytynyt kärpänjälkiä sadan (100) kilometrin välein (lumijälki-indeksi 0,1), mutta pääsyyllisen eli lumikon jälkiä ei ole löytynyt yhtään (lumijälki-indeksi 0,0), huolimatta siitä, että laskentalinjoja on ollut sentään parituhatta (2000) kilometriä.”Teksti osoittaa ettei Anton kerta kaikkiaan tiedä eikä ymmärrä mistä on kyse. Lapin 2011 suuri myyrähuippu romahti jo alkutalvesta. Satuin käymään Henttosen tutkimusalueilla ensilumilla, ja oli hauska nähdä, kuinka pikkupetojen jälkiä oli kaikkialla. Sen jälkeen koko 2012 ja alkuvuosi 2013 olivat täysin myyrätöntä aikaa. Jos tällaisen pitkän ja syvän romahduksen jälkeen olisi talvella 2013, reilu vuosi romahduksen jälkeen, näkynyt pikkupetojen jälkiä enemmälti, niin se vasta olisi ihme ollut. Ei pedot pysy jäkälällä hengissä. Mutta älä huoli Anton, kun myyrät Lapissa ensi vuonna nousevat, niin saattaa jo 2015 näkyä lemmikkejäsi. Näin myyrätutkijat ovat ennustaneet. Anton, tällaista on se viiveellinen tiheydestä riippuvuus, mikä heilauttelee saalispopulaatioita.
Anton :
”Sen lisäksi, että kettu vakauttaa myyräkannan ja pitää sen ydinhabitaatissaan (jolloin myyrätuhot loppuvat), se lisää rajusti pienriistan määrää ja laatua.
Siitä esimerkkinä Lapuan Metsästysseura ry:n pöytäkirjoista asiaa valaiseva ote:
”1951
Hyötyriista oli suurimman osan ajasta rauhoitettuna koska kannat vähäisiä. Kettujahtia on harrastettu innokkaasti kuitenkin tulos on ollut heikkoa paljon lumen sekä kuivien säiden vuoksi.
1952
Lintukanta seuran alueella on hyvin voimakas jäniskantakin on huomattavasti parantunut.”Tarvittiin vain yksi ketunmetsästykselle epäedullinen vuosi niin ”hyötyriistakanta” räjähti ”hyvin voimakkaaksi”. ”
Anton näköjään laittaa luonnonlakeja uusiksi: mitä enemmän kettuja, sen enemmän sen ravintoa pienriistaa. Mutta jos edellä olevaan lainaukseen halutaan hitunen tosiasioita, niin kysehän oli siitä, että 1950 oli myyrähuippu Lapissa, ja seuravana vuonna myyrät romahtivat, mutta myyrien turvin lisääntyyt petokanta söi riistan vähiin. 1952 petokanta oli jo talvella laskenut myyrien vähäisyyden vuoksi, ja ilmankos pienriista seuraavana kesänä lisääntyi.Vanha tuttu juttu Lapista, jo Olaus Magnus tiesi tämän.
Taitaa Antonilla olla joulunalusen maaninen vaihe päällä, siksi ufoja nuo tekstit taas ovat. Ettäkö koko Metlan myyräjengi olisi muka käynyt Antonin luona puhumassa päättömiä, Siis kertoneet että Suomessa ei olisi ollut kunnon myyrätuhoja ennen vuotta 2006. Antonin aiemmissa harhoisssa tuo raja pyöri vuoden 2000 kieppeillä Lukutaitoiset voivat tietenkin ihmetellä Metsälehteä 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta; aina ovat myyrätuhot olleet esillä.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Onko Anton kääntänyt kelkkansa. Eläköön lumikkohypoteesi!
Mutta jottei Anton vallan halkea ylpeydestä, niin todettakoon, että petojen eritteiden hajuja on tutkittu maailmalla jo vuosikymmeniä sitten mahdollisina jyrsijä- ja jänis/kanikarkotteina. Taidettiin huhujen mukaan minkin ulosteita kokeilla Suomessakin. Miksi niitä ei ole maailman markkinoilla? Luultavasti siksi, että niillä ei ole saavutettu tarpeellisen pitkäaikaista suojavaikutusta.
6-mottiselle, Isle Royal ’lta kojootit hävisivät sukupuuttoon susien saapumisen jälkeen.
Kyllä ne ovat päästäiset, jotka yleensä syövät loukkuun jääneitä myyriä. Päästäisethän ovat jo luonnostaankin lihansyöjiä, tai ainakin hyönteissyöjiä.
Vastauksesta päätellen supikoirakirjoitukseni viesti ei auennut Antonille. Lyhyesti, meillä on nykyisin todella paljon enemmän yleispetoja kuin 1960-luvulla, Vaikeaa oli silloin metsästää supikoiria, kun niitä ei ollut. Kettukantakin nousi rajusti nkymetsätalouden myötä. Ilmankos saalistilastot olivat piene 60-luvulla. Jos supikoiria nykyisin metäsätetään reilut 100 000 vuosittain ilman että kannan koko muuttuu, niin meillä on valtavasti enemmän yleispetoja nyt verrattuna 60-lukuun. Mutta myyrätuhot eivät ole hävinneet mihinkään. Pitäisikö vetää johtopäätös, että yleispetojen runsastuminen on aiheuttanut myyrätuhot.