Lukekaapa Kanava-lehden viime vuoden viimeisestä numerosta katsaus Suomessa harrastettuun biotalousintoiluun. Lähes kaikki suurella kohulla uutisoidut suunnitelmat ovat aikojen kuluessa vaipuneet hiljaisuuteen. Toivottavasti tämä uusi buumi olisi hieman reaalisempi. Mutta ei ole Äänekoskestakaan vielä päätöstä. Lappeenranta sentään alkaa toimia.

Jäin miettimään Metsuri motokuskin kommentissa prosentteihin perustuvia päätelmiä. Onkohan kyseessä väärinymmärrys. Esim 99.3% ei tarkoita että susissa olisi ollut 0.7% koiraa, vaan kyse on menetelmien perusteella laskettu todennäköisyys. Kun näytekoko kasvaa ja/tai käytettävien geenimarkkeidedn määrä lisäätään, niin se vaikuttaa todennäköisyyteen. 99.3 on käytännössä sama kuin varma. Eli kiistatonta faktaa nimenomaan oli ja tähän oikeuden päätös perustui. Tätä voisi verrata isyystutkimuksiin. Jos mies geentutkimuksen perusteella varmuudella todetaan isäksi vaikkapa 95%:n todennäköisyydellä, ei se tarkoita, että lapsessa olisi 95% yhtä miestä ja 5 % toista miestä.

Eiköhän ole tässäkin niin, että markinat ratkaisevat. Useimmille taitaa olla tärkeintä se, mitä jää viivan alle.

Tutkimuksiakin on monenlaisia. Tuli mieleen se yksi tunnettu, jossa jk:n analyysi alkoi vanhasta metsästä, mutta jaksoittaisen analyysi taimikon perustamisesta. Päätehakkuutuloja ei huomioitu.

Tässä keskustelussa on useammankin kerran todettu jaksottaisesta, että lopussa kiitos seisoo. Minusta se kiitos seisoo usein jo alussa, kun päätehakkuutulot kilahtavat tilille.

Mutta hieman olen ihmetellyt keskustelussa sitä, miten vähän on jk:n yhteydessa kiinnitetty huomiota valo- ja varjopuiden eroihin taimettumisessa. Ei tuo jk männyllä ja koivulla herkkua ole, ja kuusikoita lienee jo tarpeeksi. Ilmaston lämmitessä ja talvien leudontuessa kuusikoiden ongelmat lisäntyvät.

Ihmettelen hieman, miksi yleensä fiksu Puuntakunen lainaa vain puolustuksen väitteitä. Asiallisuuteen pyrkiessä olisi hyvä todeta myös syyttäjän tukena olevat tosiasiat. Totta kai puolustus keksii mitä tahansa maksavien asiakkaittensa puolesta. Olen ihmetellyt, miksi mediakin toistaa vain puolustuksen väitteitä. Onko genetiikan alkeiden ymmärtäminen liian vaikeata?
Puolustus vetoaa mm. Venäjällä tehtyyn analyysiin, josta Suomen parhaat asiantuntijat, susitutkimuksesta riippumattomat kansainväliset huippututkijat, ovat yksimielisesti todenneet, että lausunnolla ei ole tieteellistä arvoa (kauniisti sanottuna). Syyttäjän tukena olevat geneettiset analyysit ovat selvät, ja saastumispuheet ym ovat puolustuksen harhautusta. Tämä vallalla oleva koirasusimania, ei vain Perhon tapauksessa mutta muuallakin, on vain tiettyjen piirien tahallista harhautusta, Jos genettiset tulokset ovat selvät, ei joillain epämääräisillä morfologisilla pikkueroilla ole merkitystä. Menkää mihinkä tahansa ihmisjoukkoon, niin näette miten jo pienessä porukassakin on vaihtelua pärstäkertoimessa.

Onhan Suomesta vuosien varrella muutama koirasusi tavattu, ja ne on geneettisesti sellaisiksi osoitettu. Menetelmät siis ovat olemassa. Perhon sudet eivät olleet koirasusia.

Oikeuden päätös tulee olemaan mielenkiintoinen: ymmärtääkö oikeus genetiikkaa? Joka tapauksessa on selvää, että että taistelu jatkuu hovissa, oli huominen päätös mikä tahansa.

Aika paljon olen edellisten kirjoittajien kanssa samoilla linjoilla.

Puulajistahan riippuu aika paljon. Jos vanhan kuusikon alla on ikivanhaa pientä kituvaa taimikkoa, ei siitä mitään tule. Lisäksi kuusikoissa JK:n ongelmana tulee olemaan myös juurikääpä, ilmaston myötä paheneva ongelma, joka leviää sienirihmoja pitkin vanhoista puista jo taimiin/nuoriin kuusiin. Kuten Piri ja Valkonen totesivat tutkimuksessaan toissa vuonna: ”Kun metsänomistaja tekee päätöksen eri-ikäisrakenteisen metsikön kasvattamisesta, kannattaa ensimmäiseksi varmistaa, että kasvupaikka on vapaa juurikäävästä. Yhtä tärkeää on huolehtia, että juurikääpä ei pääse tartuttamaan metsikköä hakkuiden yhteydessä.”
Viimeksi mainittu riski kasvaa, mitä useammin metsässä toimitaan.

Viime vuonna julkaistiin Eerikäinen ym. tutkimus:
Pienten taimien kasvu on hidasta erirakenteisessa metsässä: (tila ei salli koko selosteen kopioimista, mutta pari olennaista seikkaa).
”Tutkimus perustui 16 poimintahakkuin käsitellystä metsiköstä 15 vuoden aikana ja viiden vuoden välein mitattuun kestokoeaineistoon. Eri-ikäiskuusikoiden pienten puiden kasvu oli varsin hidasta, mikä korostui erityisesti pienimpien kokoluokkien kohdalla. Hiljattain syntyneeltä kuusen taimelta kului rinnankorkeuden saavuttamiseen keskimäärin noin 60 vuotta. …… Taimia kuoli sekä luontaisesti että puunkorjuun yhteydessä. Keskimääräinen kuolleisuus viiden vuoden kasvujaksolla oli kuusella 17,0, koivulla 40,9 ja männyllä 33,9 prosenttia. …… Lisäksi tutkimus osoitti, että varjostusta heikosti sietävät koivu ja mänty eivät kykene tuottamaan elinkelpoista alikasvosta poimintahakattuihin kuusimetsiin, mikäli niitä kasvatetaan koemetsiköitä vastaavissa tiheyksissä.”
Jos sitten mennään selvästi pienempiin puustotiheyksiin, voi puuston kokonaismäärä jäädä niin pieneksi, että metsikön tuotto jää heikoksi.
Metlan, nykyisen Luken sivuilta löytyy tarkempaa selostusta