Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajia on 640000 (kuusisataaneljäkymmentätuhatta), hirvenmetsästyksenharrastajia 100000 (satatuhatta). Vaikka kaikki hirvenmetsästyksenharrastajat olisivat myös metsänomistajia, niin olisivat sittenkin pieni vähemmistö (15,6 prosenttia, todellinen osuus on luokkaa 8 prosenttia metsänomistajista). Minä metsänomistajana hävittäisin kaikki hirvet, mutta persaukiset maattomat mafiosot enemmistönsä turvin estävät sen.
Tässä ei tarvita mitään sidosryhmiä, valta kuuluu metsänomistajalle. Tuo rosvojoukko (hirvenmetsästyksenharrastajat) on lahjattomuuden tiivistymän (suomalaiset lainlaatijat) erityisessä suojeluksessa.
Kun pintajuurinen kuusi kasvaa riittävän isoksi sen vedentarve lisääntyy. Mutta kun se ei niillä pintajuurillaan saa sitä vettä tarpeeksi. Silloin siihen iskee se kuusenkirjanpainaja ja tappaa sen (kuten susi tappaa ja syö liiat hirvet). Tämä holtiton hirviralli on jatkunut jo yli 40 vuotta (josta johtuu tuo typerä kuusettaminen). Valveutuneimmat puuntuottajat vaativat sorkkaeläinten poistamista puuntuotantoalueelta, sillä paalujuurinen mänty kasvaa hyvin missä vaan, syväjuurinen rauduskoivu jopa mäntyä paremmin. Koivua menee sellutonniin neljä (4) kiintoa ja niitä kiintoja saisi ilman hirviä kasvamaan helposti 12 hehtaarilla. Jokainen sellukoivuhehtaari tuottaisi sellufirman kassaan 1000 €uroa vuodessa (tällä veroasteelle yhteiskunta saisi saman). Kuivan kankaan kuusikossa päästään tuskin kymmenesosaan.
Mikä on hallinnon taso, kun ei oteta näitä faktoja huomioon. METSÄSTYStalousministeri oli huolissaan hirvien riittävyydestä ja muutamasta susien repimästä lampaasta. Kun susien annetaan hoitaa hommansa niin lampurit (myös poronpurijat) voidaan elättää lisääntyvän puuntuotannon koronkoronkoronkorolla uunin pankolle loikoilemaan tai vaihtoehtoisesti bahamasaarille palmun alle jatkuvaa siestaa viettämään (vapaan valinnan mukaan).
Helsingin sanomissa (28.07.2022) Luken tutkimuspäällikkö markus melin antaa ohjeita kuusenkirjanpainajatuhojen torjuntaan: ”…Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle on se ensimmäinen. Suomessa on istutettu runsaasti kuusia paikoille, jotka kuivuutensa puolesta olisivat sopineet paremmin männylle…” Ehdottomasti, heinäseiväskaliiberiin kasvavilla kuusilla on hyvin rajalliset markkinat. ”…Syy vääristymään on kuusen paremmassa tuotossa…” Nyt on kyllä tutkimuspäälliköltä pallo hukassa (lieneekö koskaan edes ollut hallussakaan); eihän kuivan kankaan heinäseiväskuusikko tuota mitään. ”… ja siinä, että männyntaimet kelpaavat HIRVILLE liiankin hyvin…” Nyt osui kohdalleen. Olikohan vahinko?
Toinen melinin esimerkki on sekametsien suosiminen: Jos talousmetsä on maisematasolla riittävän monipuolista, kaikki munat eivät ole samassa korissa ja yhteen lajiin erikoistuneen tuholaisen tuhot jäävät pienemmiksi. Poikkeuksellisen ontuva peruste kuusen suosimiselle. Kun sille jatkossa kuitenkin käy köpelösti.
”Pohjoismaissa metsämyyrät ja metsähiiret on todettu borrelioosin kannalta tärkeiksi puutiaisen isäntäeläimiksi (Jaenson 1988). Spirokeetta leviää punkkien joukossa horisontaalisesti nymfeistä jyrsijöiden kautta toukkiin, jotka nymfeiksi muututtuaan siirtävät spirokeetan uusiin jyrsijöihin.”
Tuo otsikon juttu on peräisin täysin valottomasta paikasta. Epätoivoista rimpuilua ennen romahdusta. Koko borreliakatastrofi perustuu täydellisen holtittomaan myyräkannansäätelyjärjestelmän manipulointiin (tapetaan ketut, näädät, minkit, supikoirat). Ja sitä ylläpitää vielä holtittomampi sorkkaeläinlaidunnus.
Myyriä pääravintonaan käyttävät pedot (kettu, näätä, minkki, supikoira) pudottavat puutiaisaivokuume- ja borreliariskin kahdeskymmenosaan nykyisestä kun niitä ei tapeta. Punkkien toukat saavat 95 prosenttisesti nuo taudinaiheuttajat myyriltä (linnut ovat aivan marginaalinen ryhmä). Juuri seuraava vaihe punkkien kierrossa eli nymfit ovat niitä, jotka tartuttavat eniten ihmisiä (ja ne ovat siis lähtöisin myyristä, eivät supikoirista). Pääsyyllinen tähän kurjuuteen on pienpetojenmetsästyksenharrastaja. Kierto jatkuu sitten isoihin sorkkaeläimiin, joista niitä aikuisia punkkeja sitten tippuukin kustakin luupäästä tuhansia kesän mittaan. Ja niistä jokainen tuottaa tuhansia toukkia, jotka taas jatkavat kiertoa myyrien kautta, kun ne ketut tuli tapettua. Aikuinen punkkihan väijyy useimmiten metrin puolentoista korkeudessa juuri siksi, että saa runsaan veriaterian juuri sorkkaeläimestä.
Timppa: ”…Kyllä kuusi tulee olemaan jatkossakin Suomen metsätalouden avainlaji…”
Keittiöni ikkunasta avautuvassa maisemassa näkyy kilometrin päässä pellonreunassa vajaan sadan metrin matkalla kuusikon reunaa. Siinä reunassa on tuolla matkalla parikymmentä kuusenkirjanpainajien tappamaa kuusta (kokoluokka 500 litraa). Viime vuonna ei ollut vielä yhtään. Aiemmin siinä oli myös kuusikko, joka uudistettiin kuuselle (noin neljäkymmentä vuotta sitten). Ennen noita kuusikoita siinä oli ollut massiivinen männikkö.
Metsälehdessä (13/2022) otsikolla
AJANKOHTAINEN
Eurooppalainen näkökulma:
”…Myrskyt ovat kaataneet metsää, ja viimeisen kolmen vuoden aikana kirjanpainajat ovat olleet suuri riesa. Tuhokuoriaiset ovat yhä ongelma, myös Rheinland-Pfalzissa. Kuusia ei ole enää juuri lainkaan, mutta metsiin on istutettu monipuolisesti uusia puulajeja…”
Siis: ”…Kuusia ei ole enää juuri lainkaan…”, mutta siitäkin huolimatta tuhokuoriaiset ovat yhä ongelma. Tuhokuoriaiset tulevat tappamaan loputkin kuuset.
Huolimatta siitä, että meillä on holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien puolueessa täydet 200 kansanedustajaa, täällä tullaan ennemmin tai myöhemmin hirvi poistamaan eläimistöstä (niitä jää aivan riittävästi venäjälle). Mieluummin ennemmin (toivottavasti järki voittaa).
Joka ainoan syöpäläisen voisin myydä pystyyn. Voisin jopa lahjoittaa. Halukkaita ottajia on pilvin pimein. Erittäin kokeneita ja osaavia hirvenmetsästäjiä (ja lihankäsittelijötä). Enkä ole ainoa puuntuottaja joka haluaa poistaa syöpäläiset mailtaan. Nykysysteemillä se ei tule onnistumaan.
Ei edelleenkään vähäisintäkään kosketusta todellisuuteen. Itse olin hirvijahdissa mukana jo 1959.
Muutamilla kirjoittelijoilla todellisuudentaju ja luetun ymmärtäminen näyttää olevan luokattoman heikkoa.
Tässä missä pääosa maistani sijaitsee on hirvien talvikanta pidetty toistakymmentä vuotta tasolla 10/1000ha. Pääasiassa maattomista (huoleton on hevoseton poika) koostuva seura ei tingi yhtään tuosta tasosta. Minä itse kykenen poistamaan tuosta määrästä omilta mailtani heti tänä syksynä vähintään kymmenen (10) syöpäläistä. Ja ongelma minun osaltani poistuu.
Pinta-alarajoitus ja lupateatteri pois maanomistajilta.
Tätä kuusettamistahan on jatkunut luokkaa puoli vuosisataa (holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen ansiosta). Kuusihan on hiivistellyt syväjuurisempien rauduskoivun ja männyn vanavedessä viimeisenä metsiimme. Ja ensimmäisenä lähtee. Mitä isommaksi se ehtii kasvaa, sitä suurempi on vedentarve. Ja ne pintajuuret eivät kykene tyydyttämään sitä tarvetta.
