Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Tuire Nygrenin väitöskirjasta: ”…Ensimmäiset kirjalliset tiedot hirvistä ovat peräisin 1500-luvulta. Lajin levinneisyysalue lienee ollut tuolloinkin koko maan kattava, mutta kooltaan kanta oli vaatimaton. Enimmilläänkin maasta vietyjen hirventaljojen lukumäärä oli tullitilien mukaan vain muutamia satoja vuosittain. Ajometsästys sekä kuoppa- että ansapyynti olivat tehokkaimpia hirvenpyyntimenetelmiä… …1600-luvulta lähtien tuliaseet alkoivat helpottaa metsästystä…”
Holtiton sorkkaeläinlaidunnus estää tehokkaan metsätalouden harjoittamisen. Tuo 300€/ha on pieni korvaus tuosta haitasta, sillä ilman sorkkaeläimiä varsinaisella puuntuotantoalueella (rapia 20 miljoonaa hehtaaria) olisi mahdollista tuottaa 200 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tuotettava puu olisi myös laadukasta. Nykylaadulla ja nykyhinnoilla tuo määrä toisi koko kansantalouteen 80 miljardia€ lisää vuosittain. Summa tulisi olemaan laadun edelleen parantuessa paljon suurempi pitkässä juoksussa.
Puu on sentään uusiutuva ja helposti lisättävissä oleva luonnonvara, jota ei tarvitse kaivella eikä etsiä mistään ja jolla voidaan helposti korvata suuri osa uusiutumattomista valmistettuja tuotteita ja paljon muuta.
Sorkkaeläimet pois puuntuotantoalueelta.
Pitkässä juoksussa lähes karvaton trooppinen päiväeläinkin joutuu taipumaan luonnonlakien alle. Siihen lakiin on kirjoitettu, että susi on pohjoisen havumetsävyöhykkeen ravintoketjun huipulla. Seuraavalla tasolla ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen tärkein puulaji haapa ja sen uhkaaja hirvi. Susi pitää hirvikannan säällisissä rajoissa, kuten luonnonlakiin on säädetty.
Ilkkahanskivainaa kutsuttiin 2005 toisena suomalaisena arvostetun brittiläisen tiedeakatemian Royal Societyn jäseneksi.
Ilkka kirjoitti teoksessaan Viestejä saarilta: ”…Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia…”
Jos sudet saisivat hoitaa täällä vapaasti tehtävänsä, niin täällä olisi mahdollista tuottaa puuta 200 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Tuo ylimääräinen 100 miljoonaa kiintoa olisi käytettävissä jalostukseen. Kun sellainen määrä kulkee systeemin läpi, niin lisäarvo koko yhteiskunnalle on nykyhinnoin 80 miljardia euroa vuodessa. Se on holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen todellinen hinta. Valtion budjetti on 55 miljardia.
Yhistyksen metsurija ovat nämäkin stihl-sahurit (sama sukunimi kuin minulla, todella kovia poikia työhommissa).
Teetin paikallisella yksityisyrittäjällä raivuita parikymmentä hehtaaria (vanha mies ei ehdi enää ihan kaikkea itse). Tämän yrittäjän sahauskalusto oli husoppeja. Hyvin syntyi luokoa ja jälki oli myös laadukasta.
MaalaisSeppo: …ilmeisesti kylvömännyt maistuvat huonosti hirville…
Minulla on esitellä tiehen rajoittuva hehtaarin männikkö, jonka kylvin 2003 ja josta löytyy alle sata (100) mäntyä. Hirvet hoitivat tuon kylvötaimikon tuohon tiheyteen. Olemme jotuneet täydentämään sen kuusella. Siitä korjattiin päätehakkuusato 2002, jolloin kaadettujen mäntyjen tyvipölkkyjen keskikoko oli yli kiinnon. Puulajisuhteet olivat kuusta 50%, mäntyä 40% ja koivua 10%. Erityisesti juuri tässä harmittaa se, kun valtapuu kuusen koko oli luokkaa 1,5 kiintoa. Pelkkä männyn tyvipölkky tuotti enemmän kuin koko kuusirunko.
Tuolla samalla tilalla puolen kilometrin päässä on 1992 päätehakattu viiden (5) hehtaarin kuvio, jonka kylvin männylle 1993. Sen niittivät hirvet tasaiseksi monena vuonna peräkkäin, kunnes ajoimme ne monta kertaa viikossa pois. Taimia oli hehtaarilla luokkaa 100000 (satatuhatta). Nyt siinä on pahoin myöhästynyt ensiharvennusmetsä jonka jokaisessa tyvipölkyssä on monta hirvien aiheuttamaa laatuvikaa.
