Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Mhy on kylläkin metsänomistajien oma yhdistys, jonka jäsenyys ei ole pakollinen. Tulee pitää huoli siitä, että toimihenkilöiksi ei palkata mitään juudaksia.
”…Studien visade att områden med rävär och mårdar hade 85 procent färre infekterade fästingar än i områden med få rovdjur där omfattande jakt på rävär tillämpas…”
Siis siellä missä kettuja ja näätiä ei metsästetä on 85 prosenttia vähemmän borreliainfektoituneita punkkeja kuin siellä missä niitä tapetaan. Punkit saavat borrelian myyristä. Ketut ja näädät pitävät myyräkannan säällisellä tasolla.
Jänisruton pääreservuaari ovat myyrät (oireeton kantaja). Jänis kuolee siihen tunneissa-vuorokaudessa. Jänisruttoa ylläpitää kettujen ja näätien tappaminen.
Suurimpaan osaan kettuja ei syyhy edes tartu. Osaan tarttuu mutta paranee. Hyvin pieni osa ketuista sairastuu. Kapin aiheuttaa syyhypunkki.
Maassamme todettiin myyräkuumetta 1980-luvun puolivälissä noin 150 tapausta vuosittain. Siitä lähtien määrä on noussut 150-300 tapauksella vuosittain nykyiselle tasolle (tuhansia tapauksia vuodessa). Myyräkuumevirus elää metsämyyrissä ja tautitapaukset ovat suoraan verrannollisia myyrämäärään. Joka taas on suoraan verrannollinen kettujen ja näätien määrään. Meillä tapettiin 1964-1977 aikavälillä kettuja luokkaa 20000, jonka jälkeen tappamista lisättiin, kunnes 1985 oltiin tasolla 35000, josta noustiin vuonna 1990 tasolle 50000 ja siitä edelleen nykyiselle tasolle (luokkaa 60000/vuodessa). Metsämyyrä on reviirimyyrä, jonka kanta ei nouse tiettyä tasoa suuremmaksi. Ja sen tason määräävät kettu ja näätä. Mikäli niitä ei tapeta.
Mottimasa: ”…17 metsoakin on kyllä senverran tarunomainen määrä, että epäilen vahvasti niiden olleen teeriä, silloinkin lukema on iso. Metsoja ei 17 näillä kanalintukannoilla näe vaikka kävelisi kuukauden pimeästä pimeään jokapäivä…”
Nyt kuitenkin värriön tutkimusaseman kenttämestari teuvo hietajärvi on kävellyt 4,5 tuntia (valoisa aika 22 tammikuuta värriössä), joilloin on nähnyt 17 metsoa seitsemässä (1+5+1+3+1+2+4) eri paikassa. Kannattaa avata värriön luontopäiväkirja tuon päivän kohdalta. Siellä on hietajärven ottamat kuvat koppelosta ja ukkometsosta samalta reissulta.
Siellä on myyränsyöjien ketun ja näädän kanta saanut kehittyä rauhassa vuodesta 1995 lähtien. Molemmat ovat runsastuneet rajusti. Mutta kanalintukanta juuri siitä johtuen vielä rajummin. Huolimatta siitä, että metsälehteen kirjoittava myyrä professori heikki henttonen määrää: ”…Kettukannan kasvuun ylipäätään liittyisi kuitenkin useita haittoja, esimerkiksi pienriistan kohtalo…”
A.Jalkanen: ”…Ilmastonmuutos vaikuttaa myös jotenkin…”
Riekkokanta on koko valtakunnan tasolla pudonnut 1960-luvun tasosta 98%, kun se värriön luonnonpuistossa on samaan aikaan noussut 1000%, huolimatta siitä, että siellä elää ja pesii säännöllisesti juuri riekkoja pääravintonaan käyttävä tunturihaukka.
Päivystävien virkaan huudettujen professorien mukaan riekkokannan romahdus johtuu juuri ilmastonmuutoksesta. Pedot muka huomaavat valkean riekon helpommin, jolloin se muka jää niiden saaliiksi. Värriössä lumiaika on lyhentynyt tuona aikana kuukaudella. Ja petoja riittää. Todellisuudessa ilmastonmuutos vaikuttaa erittäin positiivisesti kanalintukantoihin. Ja monipuolinen runsas petokanta.
Nimimerkit Gla ja Planter. Koska täällä laajempi asioiden avaaminen ei onnistu (päivystävät professorit ilmoittavat asiaton viesti siinä vaiheessa kun alkaa polttaa), niin olisi mukava livenä katsastaa henkilöiden todellinen potentiaali.
Monta nimimerkkiä olen arvannut oikein. Juuri siksi haluaisin tavata myös nimimerkin taviokuurna, nähdäkseni, että onko tämä hyvin tunnettu persoona aivan toivoton tapaus.
Niin suurta kokouspaikkaa ei löydykään, että kaikki nimimerkin Antonin poika takana piileskelevät päivystävät professorit ja dosentit sopisivat mukaan. Puhumattakaan nimimerkistä reservuaari-indeksi.
Naapurin 100-vuotias edelleen täysin terävä isäntä, joka oli aloittanut metsästyksen 1930, kertoi, että kanalintuja oli ollut eniten heti sotien jälkeen. Mutta niin oli ollut kettujakin (eniten). Tuossa parin kilometrin päässä asunut mies oli silloin (siis heti sodan jälkeen) ampunut tästä ympäriltä 5000 hehtaarin alalta yhtenä talvena yli 50 kettua. Siitä oli alkanut kanalintujen alamäki, joka tulee päättymään sukupuuttoon, jos myyränsyöjien tappamista ei lopeteta.
Mitä taas pöllöihin tulee, niin isompi tappaa ja syö aina pienemmän reviiriltään. Viirupöllönkin reviiri on tuhansia hehtaareita. Kanahaukan reviiri on samaa luokkaa. Kanahaukka tappaa ja syö reviiriltään jopa oman lajinsa edustajat, jos sattuvat olemaan pienempiä ja heikompia ja vielä eksymään väärään paikkaan.
Näätä operoi vain peitteisessä maastossa. Mutta on siellä tehokas. Kettu työskentelee kaikkialla. Ja on kaikkein tehokkain.
Asiasta kirjoitti susipulliainen teoksessaan Lapin Taigaa: ”…Metsämyyrä, punamyyrä ja harmaakuvemyyrä muodostavat kolme neljäsosaa näätien myyräsaaliista. Tämä kielii siitä, että näädät ovat talvella saalistaneet pääsiassa havu- ja sekametsissä. Tutkimusalueellamme elelee myös kettuja. Niiden tärkeää ravintoa ovat pelto- ja lapinmyyrät. Näitä ketut kaivavat lumikerroksen sisältä, missä myyrillä on lumitunnelinsa. Näin ketut ja näädät eivät ole myyrienkään osalta suuressa määrin ravintokilpailijoita…”
Mutta mitä kertookaan asiasta metsälehdelle erikoisa siantuntijaksi huudettu myyrä professori heikki henttonen, planeetan kuuluisin lumikkohypoteetikko: ”…Totta on, että ketut syövät myyriä. Niillä voi olla vaikutusta vähälumisina talvina, mutta paksun lumen aikaan kettu ei pysty saalistamaan lumen alla piileskeleviä myyriä…” Tuo sepite löytyy metsälehdestä (21/2007, sivu 20).
Mitä taas ilvekseen tulee, niin sen elinpiiri on pienimmilläänkin 20000 hehtaaria (luokkaa 50 kettureviiriä, joissa jokaisessa, mikäli niitä ei häiritä, elää luokkaa 3 kettua).
