Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Olin sihteerini (6 ällän ylioppilas ja tohtori; rimaa hipoen kelpaa tehtävään) kanssa seuraamassa väitöstilaisuutta jyväskylän yliopiston konneveden tutkimusasemalla 14.09.2012.
Väitöksen pääanti on tässä: ”…jo pelkällä saaliiksi jäämisen riskillä, eli koeasetelmassa lumikon hajulla koetarhoissa ilman varsinaista pedon läsnäoloa, oli dramaattisia vaikutuksia myyriin: lumikon haju heikensi myyrien kuntoa ja vähensi erityisesti koiraiden selviytymista talven yli. Saaliiksi jäämisen riski johti myös pienempiin populaatiokokoihin sekä myöhästytti myyrien lisääntymisen aloitusta jopa kuukaudella…”
Onnittelin väittelijäpoikaa läpimurrosta: luken myyrätuhovastaava professori heikki henttonen: ”…On myös muistettava, että myyrät voivat nostaa lisääntymistehoaan, kun petojen saalistuspaine on suuri…” Tuo myyrätuhovastaava henttosen sepite on todistettu vääräksi. Siitä huolimatta peesareita riittää.
Koetarhat konnevedellä ovat kooltaan 0,25 hehtaaria. Jo siinä koossa myyrät häipyvät alueelta jos vähänkään haisee lumikolta. Elleivät pääse pakenemaan, kuolevat pelkoon. Ketun haju karkottaa vähintään hehtaarin myyrät. Pitää vaan olla se kettu.
wanhajätkä: älä syyllistä metsästäjää
Katsotaanpa: ”…Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan. Lopulta, kun kanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin vuonna 1923 jälleen täysrauhoitukseen. Tuolloin rauhoitushankkeen aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joka toisella anomuksellaan sai maan hallituksen myönteiseksi esitykselleen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, koska hirveä pidettiin vahinkoeläimenä…” Eikä oltu väärässä.
”…Suotuisa kehitys päättyi viimeistään vuosiin 1914-1918. Keskustelu hirvistä oli jo tuolloin kiihkeää ja polarisoitunutta. Suomen Metsästysyhdistys esitti maan kaikille kuvernööreille ryhtymistä toimenpiteisiin hirven suojelemiseksi häikäilemättömältä salametsästykseltä. Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan. Lopulta, kun kanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin vuonna 1923 jälleen täysrauhoitukseen. Tuolloin rauhoitushankkeen aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joka toisella anomuksellaan sai maan hallituksen myönteiseksi esitykselleen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, koska hirveä pidettiin vahinkoeläimenä. Hirvi oli tuolloin kuitenkin suuri harvinaisuus – jälkihavaintokin kelpasi uutiseksi lehdille…”
Ruotsalaisten tutkijoiden Huss-Danellin ja Ohlssonin (1992) tekemässä tutkimuksessa vähätyppiselle maalle istutetut harmaalepät kasvattivat sekä omaa että ympäristön typpipitoisuutta nopeasti. Harmaalepän typpipitoisuus oli kasvanut ensimmäisen kasvukauden jälkeen 13-kertaiseksi, joka 13-kertaistui jälleen seuraavan kasvukauden aikana. Maaperän typpipitoisuus 25 cm syvyyteen asti oli lisääntynyt kahdessa kasvukaudessa noin 1,5-kertaiseksi lähtötilanteesta.
Gla: Hehtaarin harmaalepikko kykenee sitomaan 20-300 kg typpeä vuosittain riippuen puuston iästä, tiheydestä ja olosuhteista. Puu ei käytä kaikkea sitomaansa typpeä, joten myös ympäristö hyötyy harmaalepän läheisyydestä.
Ällistyttävää kyllä tuo juttu oli maaseudun tulevaisuudessa (05.02.2018):
”Hirvenmetsästys oli kaksi vuotta jäissä Ilomantsin riistanhoitoyhdistyksen alueella, mutta kannan elpymisestä ei näy edelleenkään merkkejä. Luonnonvarakeskus teki hirvien lentolaskennan, ja sen perusteella hirvitiheyden arvoksi saatiin 1,6 hirveä tuhannella hehtaarilla. Se vastaa 446 hirveä, josta vasoja oli vain 6 prosenttia kannasta. Vasojen määrä tulee vielä vähenemään. Vaikka petokanta olisi puolittunut, se poistaisi silti 300 hirveä tänä vuonna. Tämä on enemmän kuin arvioitu hirvikannan tuotto.
Ilomantsin, Tuupovaaran, Juuan, Kontiolahden ja Liperin sekä Polvijärven yhteenlasketut petovahingot ovaat liki 30000 euroa.”
Luontainen ekologisesti kestävä hirvikannan taso on 5/10000 hehtaaria. Ilomantsissa ollaan nopeasti tuolla tasolla kunhan sudet vaan saavat rauhassa hoitaa tehtävänsä.
