Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Viimeinen tieto pitkän lumilinjan jälkilaskennasta kertoo (talvi 2016/17), että linjan on ylittänyt 88 kanalinnun jäljet ja 217 ketunjäljet.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin (1976/77) vastaavat luvut ovat 24 ja 16. Siis kanalintuhavainnot ovat lähes nelinkertaistuneet ja ketun jälkihavainnot lähes neljätoistakertaistuneet.
Tuohon aikaan (1976/77) koko maan tasolla kanalintukannat olivat ihan toista luokkaa kuin nykyisin. Samoin kettukannat.
Värriössä ainoa muutos aiempaan on se, että metsästys on lopetettu 1995.
Värriön tutkimusasema on helsingin yliopiston hallinnoima. Saman yliopiston talvilintulaskennoissa on talvella 1960-61 nähty 303 metsoa 430 laskentalinjalla, kun taas tänä talvena 2017-18 niitä on nähty 17 yksilöä 552 linjalla.
Värriön luontopäiväkirjasta: Monday, January 22, 2018: ”Tein partiointireissun Hirvasjokilaakson alueelle… …metsoja sattui kohdalle 17 yksilöä…”
Saman verran (17) kuin koko maassa samaan aikaan viidelläsadallaviidelläkymmenelläkahdella (552) laskentalinjalla. Raju on metson alamäki värriössä.
Ketun ja näädän talviravintoa on tutkittu Värriön tutkimusasemalla pitkään. Tutkimusaseman perustajan ja pitkäaikaisen johtajan erkki susipulliaisen kirjoittamassa kirjassa (Lapin Taigaa) sivulla 135 on graafi, joka kertoo näädän talviravinnon koostuneen useana talvena lähes sataprosenttisesti myyristä.
Gaafin alla on seuraava teksti: ”Näädän ravinnon koostumus talvina 1976/77-1991/92 ulosteanalyysien perusteella. Tänä aikajaksona jäljityskilometrejä kertyi yli 13000 ja kuva ravinnon koostumuksesta perustuu 5677 ulosteen tutkimiseen. Suurin osa tutkimusnäädistä varustettiin radiolähetinpannalla talvesta 1985/86 alkaen. Näätä käyttää varsin monipuolisesti ravintoa (ns. opportunistinen generalisti), joskin myyrät ovat halutuimpia, mikäli niitä vain on kohtuullisesti saatavilla.”
Värriö on suomen lumisimpia paikkoja. Siitä huolimatta näädän talviravinto koostuu siellä pääasiassa myyristä.
Entä kettu? Susipulliainen kirjoittaa: ”…Metsämyyrä, punamyyrä ja harmaakuvemyyrä muodostavat kolme neljäsosaa näätien myyräsaaliista. Tämä kielii siitä, että näädät ovat talvella saalistaneet pääasiassa havu- ja sekametsissä. Tutkimusalueellamme elelee myös kettuja. Niiden tärkeää ravintoa ovat pelto- ja lapinmyyrät. Näitä ketut kaivavat lumikerroksen sisältä, missä myyrillä on lumitunnelinsa. Näin ketut ja näädät eivät ole myyrienkään osalta suuressa määrin ravintokilpailijoita.”
Edelleen pulliaisen tekstiä: ”…Kun myyriä on paljon, niiden osuus voi lähennellä sataa prosenttia, vaikka muitakin ravintokohteita on runsaasti tarjolla…”
Tiedän tämän lähiseudun (ainakin 500000 hehtaaria) hirvenmetsästysseurueet. Seurueilla on keskimäärin 3000 hehtaaria metsästysmaita. Vain yksi seurue koostuu pelkästään metsänomistajista (konnevedellä). Tämä on sentään puuntuotantoalueen ydintä. Ehkä joillakin nevoilla voi olla nevanomistajaseurueita.
Supikoira ja minkki nimenomaan myyriä pääravintonaan käyttävinä reviiriyleispetoina pitävät myyräkannan pienenä ja vakaana. Kun ne saavat olla rauhassa myös niiden kanta vakautuu.
Terveyskirjasto-Duodecim: ”…Puutiainen saa useimmiten TBE-viruksen, kuten borreliankin, ruokaillessaan toukkavaiheessa pikkujyrsijän iholla, erityisesti silloin, kun vieressä ruokailee toinen, valmiiksi virustartunnan saanut vanhempi nymfipuutiainen…”
METLA hanke 3249: ”…Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina…”
Tuo Metlan hanke (tutkimus) on tehty 1999-2006, eli on ollut riittävästi aikaa reagoida tuohon tulokseen. Siitä huolimatta vuonna 2001 aloitettua myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojentappokampanjaa kiristetään edelleen. Tuo holtittomuus on johtanut siihen, että esimerkiksi teerikanta on helsingin yliopiston 62 vuotta jatkuneessa seurannassa alempana kuin koskaan tuona aikana.
Edustajamme MTK:ssa, mikko tiirola, kirjoitti tässä ketjussa (01.10.2013 klo 14:38) muunmuassa seuraavaa:
”…MTK vetoaa metsästyslakiin, jonka mukaan metsästysoikeudesta päättäminen on aina maanomistajalla – myös hirven metsästyksen osalta. Ministeriö näyttää luopuvan valtakunnallisesta tavoitehaarukasta. MTK:n mielestä se on huono uudistus. Tarvitsisimme neuvotteluihin perälaudan, jos muuta yhteisymmärrystä saada aikaiseksi. Nykyisin tämä talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista…”
Toimittaja sari penttinen kirjoittaa maaseudun tulevaisuudessa (23.02.2018):
”…Luke selvitti alkuvuodesta hirvien määrää Pohjois-Karjalassa lentolaskentana… …Valtimolla ja Lieksassa hirvien määrä oli noin 2,8 hirveä tuhannella hehtaarilla, Ilomantsissa vastaava lukema oli noin 1,9 ja Nurmeksessa 1,0… …Aikuisia naarashirviä oli huomattavan vähän Ilomantsissa ja Lieksassa. Niiden osuus oli vain puolet aikuisten urosten määrästä. Vasojen määrä suhteessa aikuisten määrään oli poikkeuksellisen pieni, vain 5-7 vasaa sataa aikuista hirveä kohti Ilomantsissa, Lieksassa ja Nurmeksessa. Havaittu kannan rakenne viittaa suurpetojen voimakkaaseen vaikutukseen. Samaan viittaa myös Ilomantsin hirvikannan hyvin hidas elpyminen kahden vuoden metsästysrauhoituksen aikana…”
Mikko esitti kaikkien meidän puuntuottajien puolesta viisi vuotta sitten vaatimuksen: ”…talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista…” Hyvä on vaatia, me (metsänomistajat) olemme MTK:ssa enemmistönä. Nyt ilomantsissa on päästy lähelle tuota ylärajaa. Asiallisen kannan saavuttaminen kuitenkin hidastuu, sillä paikalliset metsästäjät eivät metsästä hirveä tänäkään vuonna (kolmas vuosi peräkkäin). Mikäli luonnon oma säätelyjärjestelmä saa toimia edelleen, sopiva kanta (0,5/1000ha) saavutetaan silti muutamassa vuodessa.
Asikainen kirjoittaa edelleen:
”…Suomen keskilämpötila on noussut jo kaksi astetta sitten esiteollisen ajan. Ilmatieteen laitoksen julkaisemien laskelmien mukaan kunnollinen talvi, jolloin maaperä routaantuu ja routakerros on kymmeniä senttejä paksu, ryömii pohjoista kohti kymmenen kilometriä joka vuosi. Siten 2020-luvun talvi Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajamailla on jokseenkin samanlainen kuin talvi Salpausselällä 1980-luvulla. Useat tutkijaryhmät ovat päätyneet metsien kasvuennusteita tehdessään päätelmään, että jo 30-40 vuoden kuluttua metsien nettokasvu lähtee alenemaan. Näin käy riippumatta hakkuumääristä.
Pudotus on vieläkin jyrkempi, jos ilmasto lämpenee edelleen ja metsätuhot leviävät hallitsemattomasti. Erityisesti Etelä-Suomessa kuusen kasvu taantuu voimakkaasti mm. kuivuuskausien vuoksi. Kun tähän lisätään, että kuusen arkkivihollinen kirjanpainaja kykenee pian tuottamaan joka kesä kaksi sukupolvea ja että roudattomana, märkänä talvena myrskyt niittävät nurin juuri kuusikot, ei kuusta pitäisi suosia erityisesti pitkän aikavälin ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta…”
Uusimmassa (4/2018) metsälehdessä LUKEn professori antti asikainen kirjoittaa poikkeuksellisesti asiaa:
”…Suomi 100-juhlametsiköiden istutustilaisuuksissa vaikutti istutusten pääpuulaji kuitenkin olevan kuusi. Tässä lyhyen ja pitkän aikavälin ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen keinot törmäävät konkreettisesti toisiinsa. Metsissämme samoilevat ja laiduntavat suuret ja pienet sorkkaeläimet ovat pakottaneet metsänomistajat istuttamaan kuusta sinne, missä se ei oikein menesty nykyilmastossakaan; näin tehtiin myös äitini perintömetsässä, jonka männyt katosivat lumipinnan yläpuolelta parempiin suihin muuttuen kääpiömäntypensaiksi. Muuttuvassa ilmastossa pitäisi suosia mäntyä ja koivua, joiden juuristo tunkeutuu syvälle maaperään. Erityisesti mänty on muutenkin venyvämpi puulaji ja se sietää esimerkiksi kuivuutta ja myrskyjä kuusta paremmin…”
Aktiivimetsästäjiä on 200000, niistä alle 100000 on maanomistajia, niistä 40000 osallistuu hirvijahtiin (osallistujia kaikkiaan 100000, maanomistajia vähemmistö).
Metsänomistajia on kuitenkin 740000. Hyvin marginaalinen ryhmä päättää sen, että hirville syötetään edelleen 250000 hehtaaria taimikoita vuodessa (uudistusala on puolet tuosta, kohta on pää vetävän kädessä).
Jonkunlainen tolkku pitää olla noissa tolkuttomissa jutuissakin.
