Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Minulla mustikka kukkii juuri nyt rajusti pari vuotta sitten synnytetyllä muokatulla ja istutetulla hakkuuaukealla (6,2 hehtaaria). Oli siinä mustikanvarpuja peitteisenäkin, mutta marjoja ei ollut kerättäväksi asti.
Alue on eteläistä pohjois-savoa.
Meillä oli kotona hirvikoira (karjalan karhukoira) jo 50-luvulla. Itse olin jahdissa ensimmäisen kerran mukana 1959. Muutamia kymmeniä (siis ei satoja) hirviä on tullut ammuttua (muutaman kasankin). Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että hirvikoiraharrastus, hirvet ja puuntuotanto eivät sovi samalle alueelle.
Tietää!
Pyhähäkistä löytyy vähän nuorempaakin puustoa. Kerran arvailin sellaisessa paksuudeltaan luokkaa päätehakkuukypsä pääasiassa havupuustoisessa kohdassa olevan 1000 kiintoa hehtaarilla. Siitä kohteesta löytyikin kirjallinen esittely, jossa oli luku 900 kiintokuutiometriä. Puusto oli arviolta yli 30 metriä pitkää. Seassa muutama iso koivu ja haapa.
Haavoista huolimatta männyt olivat laadukkaita.
Muuten olen sitä mieltä, että jk pitää kieltää lailla. Siihen yllyttäjille vähintään 10 vuotta kuritushuonetta (vaihtoehtoisesti elinkautinen). Lisäksi olen sitä mieltä, että puuntuotantoalueelta (20 miljoonaa hehtaaria) tulee hävittää hirvet (myös valkohäntäpeurat, metsäkauriit voi jättää suurpedoille, joita pitää muutenkin suosia). Loput hehtaarit (13 miljoonaa hehtaaria) riittävät hirville. Hirvettömänä puuntuotantoalueen puuntuotanto saadaan helposti nousemaan 200 miljoonaan kiintokuutiometriin vuodessa, vieläpä korkealaatuista puuta, jonka hinnan määrää myyjä.
Ilomantsissa on jo kolmas vuosi peräkkäin kun hirviä ei ole metsästää asti. Sudet ovat hoitaneet asian. Häiritsemättömillä susireviireillä hirvikanta asettuu luokkaan 0,5/1000ha. Tämän totuuden paljastumista holtittomat ja persaukiset hirvimafiosot pelkäävät eniten.
Sudenpelko on merkittävämpi tekijä kuin syöntiteho.
A jalkasen linkistä voi lukea:
”…Uskomme, että jos metsästäjien johtohenkilöt eivät ryhdistäydy hirvikannan hoidossa, myös hirvipolitiikassa tapahtuu Ilkassa 18.3 esittämä tasapainottuminen, jossa elinkeinonharjoittajilta sosialisoitu valta riistanhoidossa palautetaan takaisin maanomistajille…”
Muutama vuosi sitten täällä (äänekosken varjossa) oli hivenen (tukkimetsässä näkyi muutama katkennut latva siellä täällä) lumituhoja. Esitin vakuutusyhtiölle (lähitapiola) että jos maksaisivat pari tonnia (2000€) korvauksia. Se ei käynyt. Palkkasivat oman arvioijan. Korvaus olikin yli 5000€uroa.
MMM tiedottaa
Helsinki 4.3.1999
Työryhmä etsii keinoja metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi
Maa- ja metsätalousministeriö on tänään asettanut työryhmän selvittämään vuoden loppuun mennessä keinot metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi.
Tärkeimmäksi keinoksi todettiin myyränsyöjien tappaminen. Tappokampanja aloitettiin 2001 ja jatkuu koko ajan kiihdytetympänä.
Työryhmän selvityksessä lukee muunmuassa: ”…Metsästys sinällään ja metsästyksen vaikutus metsäkanalintukantoihin on selkeä puutealue tutkimuksessa, samoin kuin aina paljon puhuttava petojen rooli lintukantojen muutoksissa…”
Petojen rooli ei ole enää (eikä ollut enää tuolloinkaan) ongelma, sillä susipulliainen kirjoittaa kirjassaan Lapin Taigaa: ”…Suomen eduskunta perusti aseman ympärille Värriön luonnonpuiston jossa metsästyskin on sittemmin kielletty, jotta pääsisimme selville, kuinka metsästämättömät riistakannat pohjoisessa todella käyttäytyvät…”
Mitä metsokantoihin tulee, niin 1970-luvulla niitä havaittiin tuossa helsingin yliopiston talvilintulaskennassa 65-232 vaihteluvälillä, 1980-luvulla 33-136, mutta tuon holtittoman tappokampanjan aloittamisen jälkeen 16-42 yksilöä laskentaa kohti.
mehtäukko 17.3.2018, 17:57: ”Proffa MK:n oppeja on helppo omaksua. Ne ovat loogisia ja toimivat käytännössä.”
Hienoa! Proffa MK kirjoitti Käytännön Maamiehessä (5/2009): ”…Taimikkonsa menettäneet metsänomistajat kyselevät tutkijoilta ärtyneenä, eikö tuhoille voida muuta tehdä kuin ennustaa niiden esiintyminen muutaman vuoden välein. Erilaisilla keskustelupalstoilla pohditaan sitä, voitaisiinko näiden pikkunisäkkäiden kantoja saada pienemmiksi ja tasaisemmiksi biologisen torjunnan keinoin… …Pienpedot kuten kotimainen kettu tai tulokaslaji minkki ovat tehokkaita myyrän saalistajia. Brittein saarilla minkki on vähentänyt vesimyyrän esiintymistä laajoilla alueilla jopa niin, että tätä myyrälajia pidetään jo uhanalaisena. Myös Suomessa on todettu, että minkki on esiintymisalueillaan verraton myyrien pyydystäjä… …Riippuvuuksien monimutkaisuudesta huolimatta rohkenee sanoa, että maa- ja metsätalousministeriön tukema pienpetojen hävittämiskampanja on nyt käynnissä väärään aikaan. Myyrille olisi tarvittu tehokkaita saalistajia. Eräät suurmetsänomistajat eivät salli pienpetojen metsästystä maillaan. Sattumaa tai ei, mutta heillä ei ole myyrätuhoja…”
