Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Alma ja Jussi Jalkasen rahasto
Suurlahjoitus maatalouden edistämiseksi. Lahjoitus on Suomen suurimpia.
Rahasto on perustettu Alma ja Jussi Jalkasen testamenttilahjoituksella 1965 ja se jakaa tänä (2023) vuonna tutkimusapurahoja kolmesataakahdeksantuhatta (308000) €uroa.
Maanviljelijä Johannes (Jussi) Jalkanen syntyi 4.2.1891 Rautalammilla. Käytyään Vehmaan maamieskoulun Jussi Jalkanen alkoi viljellä huonoon kuntoon päässyttä kotitilaansa Sahalan kartanoa, ja taitavalla taloudenpidollaan hän saavutti huomattavan omaisuuden. Jussi Jalkanen aloitti 1930-luvulla laajat metsänparannustyöt. Hän kaivatti 45 kilometriä metsäojia lapiotyönä ja istutti yli 400000 kuusentainta. Sahalan pellot salaojitettiin 1950-luvun alussa. Tilalle hankittiin 1951 maakunnan ensimmäinen leikkuupuimuri, ja seutukunnan ensimmäisen ayrshirekarjan tuotanto kohosi Pohjois-Savon merkittävimmäksi.
Pojanpoika Velijussijalkanen ei istuta enää kuusia: tuoreemmille paikoille rauduskoivuja ja kuivemmille mäntyjä. Poistaa mailtaan hirvet, mutta ei myyränsyöjiä (kettu, näätä…). Minulla on ollut tilaisuus tehdä tutkimuksia muutamana syksynä Sahalan mailla: ei koskaan yhtään hirvikärpästä. Eikä yhtään punkkia.
Niitä pystykarsittuja koivikoita ja männiköitä näyttää olevan luokkaa useita satoja hehtaareita.
Kuten timpalla meilläkin on tavoite lisätä metsänkasvua. Tässä oli meidän suvulla saha muutamia kymmeniä vuosia, kunnes hackman kuristi sen 1909. Eli tästä muutaman kilometrin säteellä on aukotettu metsiä yli sata vuotta. Jopa tuoreella kankaalla toisen polven kuusikoiden (kuusta kuusen jälkeen) kasvu on taantunut rajusti ja kirjanpainajatuhoja tulee jatkuvalla syötöllä jo 50 vuotta istutuksesta. Koivikoiden ja männiköiden jälkeen ei ole tullut, vaan kova kasvu jatkuu vielä pitkään.
Puut tekevät metsän, mutta ne eivät voi elää ilman symbioosia sienten kanssa, maamikrobit kierrättävät ravinteet kuolleesta kasviaineesta takaisin puiden käyttöön ja petoeläimet estävät kasvinsyöjäkantojen liikakasvun.
Kun sitä kuusta kasvatetaan sukupolvi toisensa perään, loppuu siitä maaperästä syvälle ulottuva kierrätettävä kasviaines, joka näkyy pintajuurisen kuusen näivettymisenä.
Samaan aikaan (aikasarjat alkaen 1956) kun sinitiaishavainnot ovat 40-kertaistuneet, talitiaishavainnot 2-kertaistuneet ovat töyhtötiaishavainnot puolittuneet ja hömötiaishavainnot pudonneet neljäsosaan. Siitä huolimatta näitä kahta jälkimmäistä havaitaan vuosittain useammalla laskentaruudulla kuin kultaisella 60-luvulla. Tässä ovat todennäköisesti vahvemmat lajit syrjäyttäneet heikommat.
Gla: Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan…
Juha Lappi: ”…On vaikea saada julkaistuksi, ainakin mallinnustutkimuksessa, sellaista käsikirjoitusta, jossa on jotain uutta. Jos kaikkitietävä tarkastaja ei osaa sijoittaa sitä johonkin lokeroon tai ei sitä heti ymmärrä, hän ehdottaa hylkäystä. Jos julkaisu pienentää tarkastajan töiden asemaa, se on selvästi väärällä raiteella. Jokainen kokeneempi tutkija on joutunut kohtaamaan mitä ihmeellisimpiä tarkastuslausuntoja… …Vertaisarvioidut julkaisut ovat tieteellisen tutkimuksen kulmakivi. Tutkimusyhteisö antaa niille kiillon, jonka jokainen tutkija tietää olevan usein katinkultaa… …Mallinnustutkimuksissa saadaan helposti laskettavia julkaisuja. Otetaan tärkeästä mallista yksi nurkka ja viilataan sitä vähän. Julkaisu menee tarkastettavaksi mallin viitatulle kehittäjälle, joka mielihyvin hyväksyy uuden viittauksen. Käytin ison osan työajastani julkaisujen tarkastamiseen. Vaikka ohjeissa kehotetaan suhtautumaan kriittisesti tyhjää tahkoa pyörittäviin julkaisuihin, oli vaikeaa ehdottaa hylkäämistä asiallisesti ja ammattitaidolla tehdylle mukavuusalueella pyörivälle julkaisulle…”
Meillä on 1991 naveromättäille kuivahkolle kankaalle istutettu männikkö jonka ppa oli 2011 yli 45. Itseharvensimme siitä rapian 100 kiintoa/ha (kuormavaaka- ja pinomitta). Seuraavan kerran jouduimme iskemään sen kimppuun 2016, samalla tuloksella (rapia 100 kiintoa/ha, muutama tukkipöllikin). 2020 kävelimme meille hankintaa tekevän motopojan kanssa kuvion läpi, jolloin tämä totesi, että tämä on heti harvennettava tai menee pilalle. Saanto 65 kiintoa/ha (motomitta), puolet tukkia. 29 vuotta istutuksesta kolme (3) harvennusta, ainakin 265 kiintoa/ha. Pystyssä on rapia 200 kiintoa. Tämä kuvio on lähellä talouskeskusta, hirvet kontrolloitavissa.
Samana vuonna kylvimme tämän kantatilan länsireunalle (linnuntietä 3 kilometriä, ei täydellistä hirvikontrollia) samantasoiseen kuivahkon kankaan hyvin muokattuun maaperään laadukkaat männynsiemenet (5000 kylvöpaikkaa/ha, taimia nousi luokkaa 20/kylvöpaikka). Hirvet niittivät tämän tuuhean taimikon tasaiseksi monena vuotena, huolimatta siitä, että ajoimme ne pois monta kertaa viikossa (muutama taisi tulla tapettuakin). Pikkuhiljaa sieltä petäjiä nousee, voi päästä ensiharventamaan viiden vuoden sisällä. Hirvittä tuostakin olisi hakattu vähintään 200 kiintoa.
Kaikki sorkkaeläimet pois puuntuotantoalueelta.
Niinsanottu poronhoitoalue on rapia 12 miljoonaa hehtaaria (36 prosenttia maan pinta-alasta). Ilman tuota syöttilästä (poro) siellä olisi parinkymmenen sentin jäkäläkerros (sitoo typpeä ilmasta). Nyt koko alue on mustalla muralla (täydellinen ekokatastrofi). Käytännössä kaikki jäkälät syöty (jäkälää rahdataan etelästä). Tuo 12 miljoonaa hehtaaria tuottaa sitten naftin 3 miljoonaa kiloa poronlihaa.
Peltoala meillä on 2,3 miljoonaa hehtaaria. Siitä saamme leipämme, jonka lisäksi se tuottaa 176 miljoonaa kiloa sianlihaa, 86 miljoonaa kiloa naudanlihaa ja 147 miljoonaa kiloa linnunlihaa (luvut vuodelta 2021). Lisäksi vielä maitotuotteet, kananmunat, hedelmät, vihannekset…
Tuo niinsanottu poronhoito on jäänne menneiltä ajoilta, niiltä ajoilta, jolloin minunkin kotipitäjäni kasvullisista metsämaista oli kaskettuna yli 80 prosenttia. Äärimmäisen tuhlailevaa maankäyttöä, joka pitää pikimmiten lopettaa.
Risuparta on pääosin oikeassa tuossa aloituksessaan. Valo pilkottaa tänne risukasaan yllättäen EEUUn taholta: ”…Ennallistamisella pyritään palauttamaan kohde luonnontilaan tai palauttamaan elinympäristölle tyypillisiä toimintoja poistamalla häiriötä aiheuttavia tekijöitä…” Luonnontilassa metsämme uudistuvat männiköiksi ja rauduskoivikoiksi.
Metsät tulee uudistaa joko männiköiksi tai rauduskoivikoiksi. Näillä toimenpiteillä puuntuotanto olisi helppo kaksinkertaistaa. EEUU esittää: poistamalla häiriötä aiheuttavia tekijöitä. Tarkoittaa käytännössä: lopetetaan holtiton sorkkaeläinlaidunnus.
Mitä tekee mikkomme (edunvalvojamme) MTKoossa: vastustaa jarin (aiempi metsästystalousministerimme) kanssa jyrkästi esitystä.
Kunhan päästään uudistamaan metsät luonnonmukaisesti avoimen vaiheen pioneeripuilla (tuoreimmat kasvupaikat rauduskoivulla ja kuivemmat männyllä), niin puun (hiilen) pinnanalainen osuus lisääntyy rajusti näillä syvä- ja runsasjuurisilla lajeilla. Nykytaimilla kierto näkyy olevan rauduskoivulla luokkaa 40 vuotta ja männyllä rapia 50 vuotta (täällä savossa). Tuosta maanalaisesta osuudesta ehtii hajota kiertoaikana murto-osa, eli se oikealla (luonnonlakien mukaisella) puuntuotantotavalla lisääntyy koko ajan. Nykyisellä holtittomalla sorkkaeläinpolitiikalla sitä maanalaista osaa ei kerry pintajuurisesta kuusesta.
Tuire Nygrenin väitöskirjasta: ”…Metsästysasetuksella, joka määrättiin suurena nälkävuotena 1868, hirvelle luettiin täydellinen rauhoitus koko maassa. Se lienee ollut kannan elpymisen kannalta eduksi, mutta hirven luvallinen metsästys käynnistyi vasta 30 rauhoitusvuoden jälkeen. Vuoden 1898 asetuksella metsästäjille suotiin mahdollisuus uroshirven kaatamiseen syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana. Ensimmäiset luvat myönnettiin voimakkaimman kannan alueelle Viipurin lääniin. Vuonna 1906 lupia myönnettiin jo joka puolelle Suomea. Vuosittain kaadettiin 200-800 uroshirveä…”
