Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Vieläkö se kämppä on Mustan miähen käytettävissä? Siellähän kymmenvuotisjuhlatapaaminen olisi luontevinta järjestää, samassa paikassa. Siellähän ovat ne kuusetkin (jotka istutimme tapaamisen kunniaksi).
Ei värriön aikasarjoista ole mitään tutkimuksia tehty. Minun lisäkseni kukaan muu ei ole niitä edes pyytänyt käyttöönsä.
Venäjältä ei tule enää täydennystä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen siellä on metsästetty ympäri vuoden. Värriön porukka käy säännöllisesti venäjän puolella. Eikä kanalintuja näy.
Helsingin yliopiston koko maan kattavassa talvilintulaskennassa (yhtäjaksoinen aikasarja vuodesta 1956 lähtien) on ollut teeriä seuraavasti keskimäärin yhtä laskentareittiä kohti:
1963 – 11,161
1980 – 8,604
1989 – 4,083
1992 – 1,503
2000 – 1,961
2005 – 1,31
2008 – 1,413
2018 – 0,908
Kun kettujen määrä puolitetaan niin teerien määrä putoaa neljäsosaan. Mitäs asiasta kirjoittikaan henttosen käsikassara otso huitu: ”…Enkä oikein saa aivojani logiikkasi ympärille siinä, että suuremmalla määrällä kettuja olisi positiivinen vaikutus kanalintukantoihin…”
Kettujen lumijälki-indeksi oli koko maan keskiarvona seuraava:
1990 – 8,3
2000 – 5,98
2005 – 4,87
2008 – 4,53
2018 – 3,53
Vuoden 1990 tienoilla nostettiin kettujen tappo nopeasti kahdestakymmenestätuhannesta (20000) kuuteenkymmeneentuhanteen (60000). Se ei vielä riittänyt, vaan 2001 aloitettiin koko ajan kiihdytetympänä jatkettava kettujentappokampanja metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi (todellisuudessa kannat ovat sen ansiosta alempana kuin koskaan). Kettukanta onnistuttiinkin puolittamaan vuoden 1990 tasosta, joka tuotti vuosien 2006 ja 2009 massiiviset myyrätuhot. Myyrät osaavat säätää omaa kantaansa kun petouhka puuttuu. Puuttuvan petouhan ansiosta niitä on nyt myös marginaalihabitaateissa (taimikoissa).
Tuosta 2001 aloitetusta erikoistehostetusta kettujentappokampanjasta kirjoitti riistakolmiolaskennan kehittäjä professori harto linden vuonna 2003 seuraavaa: ”…Henttosen hypoteesi on ollut monissa piireissä varsin suosittu. Esimerkiksi pari vuotta sitten työskennellyt metsäkanalintutyöryhmä nojautui voimakkaasti siihen. Hypoteesi on uskottava ja elegantti. On kuitenkin rehellisesti todettava, että sitä ei ole tutkimuksellisesti todistettu…”
Niinhän se määräytyy, mutta mitä kautta?
”…Punkkivälitteisten patogeenien aiheuttamat taudit ovat kasvava taakka kansanterveydelle. Pienet selkärankaiset, kuten hiiret ja myyrät, ovat tärkeimpiä punkkivektoreita euroopassa (eivät mitkään sisiliskot tai hippiäiset) ja niiden populaatiokoon vaihtelun arvellaan olevan keskeinen tekijä punkkien ja edelleen punkkivälitteisten patogeenien esiintymiselle luonnossa. Tutkimme Ixodes ricinus-punkin sekä punkkivälitteisten patogeenien dynamiikkaa sekä maastoseurannoin että laboratorio- ja tarhakokein käyttämällä tutkimuslajina metsämyyrää (Myodes clareolus). Tutkimustemme mukaan I. ricinus-punkin esiintyvyys maastossa kasvoi metsämyyrien populaatiokoon myötä.
Claire Cayol
Jyväskylän yliopisto”
Myyrätuhojen tutkimiseen erikoistunut otso huitu kertoi savon sanomissa seuraavaa (09.10.2008, toistakymmentä vuotta sitten): ”…Myyriä on Kainuun eteläpuolella enemmän kuin koskaan aiemmin Metlan 30-vuotisen pyyntihistorian aikana. Ongelma on pahin Etelä- ja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä. Petoja on ollut nyt hyvin vähän maastossa, ja se on mahdollistanut myyräkannan nousun…”
Tämän otso huitun esimiehen, myyrä professori heikki henttosen hypoteesiin nojannut myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojen tappokampanja oli tuossa vaiheessa kestänyt 7 vuotta ja saavutti juuri huippunsa. Käsikassara oli vielä tuossa vaiheessa tilanteesta niin järkyttynyt, että pysyi alkuperäisessä kertomuksessa.
Supikoirien ja minkkien (ameriikan vesikko, meillä sukupuuttoon tapetun vesikon ekologisessa lokerossa) tehopyynti turun edustan saarilla tuottaa tulosta: punkkien määrä on kymmenkertaistunut yhdessä vuodessa ruissalossa ja seilissä. Johtuu myyrien lisääntymisestä tuon tappokampanjan ansiosta.
Timppa kertoi taannoin, että oli lahjoittanut yhteismetsän lampeen hukkuneen hirven raadon naapuriseuralle kettuhaaskaksi. Todennäköisesti sama seura (kuten tapana yleensä on) pitää huolen timpankin seuran myyränsyöjistä.
Välillä asiaakin (timpan epätoivoisten sepitteiden vastapainoksi). Muutama vuosi sitten kunnioitin läsnäolollani väitöstilaisuutta, jonka pääanti oli seuraava:
”…Jo pelkällä saaliiksi joutumisen riskillä dramaattisia vaikutuksia
Merkittävä eläinten käyttäytymiseen liittyvä havainto oli se, että jo pelkällä saaliiksi joutumisen riskillä, eli koeasetelmassani lumikon hajulla koetarhoissa ilman varsinaista pedon läsnäoloa, oli dramaattisia vaikutuksia myyriin: lumikon haju heikensi myyrien kuntoa ja vähensi erityisesti koiraiden selviytymistä talven yli. Saaliiksi jäämisen riski johti myös pienempiin populaatiokokoihin sekä myöhästytti myyrien lisääntymisen aloitusta jopa kuukaudella, joka on todella paljon nopean elinkierron omaavalle piennisäkkäälle…”
Muistaakseni tämä timppa asuu espoossa, viettää muutaman päivän vuodessa muutaman sadan hehtaarin tilalla. Nuo pinta-alat ovat yhtä tyhjän kanssa tuossa keisissä. Pitää olla luokkaa 2000 hehtaaria vähintään että älytön pienpetojentappoprikaati ei pääse iskemään. Eikä mikään kapea nauha se alue. Sittenkin tekee tiukkaa. Aina silloin tällöin pääsevät ronkkimaan. Myyrätuhot tulevat käytännössä aina talvella, jolloin supikoira ei ole aktiivinen. 2006 ja 2009 talvella myyrät vaelsivat nälissään kymmeniä kilometrejä. 2001 aloitetun erikoistehostetun myyränsyöjientappokampanjan ansiosta.
Itse olen tutkinut tuota kuviota toistakymmentä vuotta. Ja asun tutkimusalueella 365 vuorokautta vuodessa. Tutkimustulos: Kun myyränsyöjät (tärkeimpänä kettu) jätetään rauhaan, taimikoissa ei ole koskaan myyrätuhoja (sataan loukkuun menee vuorokaudessa 0-2 myyrää).
