Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Aajalkanen linkitti tuolla edellä jäkälistä. Luulen että tälläkään palstalla kovin moni ei edes tiedä mikä se jäkälä on ja mikä sen paikka on ekosysteemissä. Puhumattakaan metsästystalousministeri lepästä ja pojastamme MTK:ssa, siis puuntuottajajärjestön metsästysvaltuuskunnan puheenjohtajasta mikosta (tiirola), joka sorkkaeläinlaiduntajien mukaan on tiiviisti heidän taskussaan:
Noin viidesosa kaikista tunnetuista sienistä on jäkäliä eli elää yhdyselämää viherlevän tai syanobakteerin kanssa. Yhteyttävältä osakkaalta eli fotobiontilta sieni saa tarvitsemansa hiilihydraatit ja syanobakteerilta myös typen. Sieniosakas puolestaan tarjoaa fotobiontille vettä, ravinteita sekä suojan kuivumiselta ja liialta valolta. Jäkälöityneet sienet eli jäkälät ovat merkittäviä yhteyttäjiä ja typensitojia monissa metsäekosysteemeissä.
Niinsanottu poronhoitoalue (13 miljoonaa hehtaaria) on käytännössä jäkälätön (siis ei luontaista typensidontaa), siis ihan mustalla muralla. Täydellinen ekokatastrofi. Luontaisesti tuolla alueella olisi kangasmailla 20-30 senttimetrin jäkäläkerros (ja sen myötä voimakas typensidonta).
Missä päin kasvaa sellaisia 2-3 tukin metsiä (Jätkä tuossa edellä)?
Viimeisessä pystykaupassani (2018) myin 1952 kulotetun ja kylvetyn kuivahkon kankaan (eihän siellä kunnolla kasva kuin mänty) päätehakkuun. Seurasin motokuskin touhua vähän kauempaa, näkyi tulevan 6-7 pölkkyä (rungosta). Kysyessäni mitä tulee, vastaus oli: viittä tukkipölkkyä tulee. Runkoja oli 600 hehtaarilla.
MTK:n marttilalla on huoli riistatiheiköistä. On perusteellisen vätys tyyppi. Viimeisessä metsälehdessä (12/2019) sentään jopa eliisa kunnostautuu pääkirjoituksessaan: ”…Jos puut istutettaisiin kukin laji sille parhaiten sopivalle kasvupaikalle, kuusen osuus olisi nykyistä paljon pienempi. Nyt taimikoita perustetaan maapohjille, joilla mänty ja koivu kasvaisivat paremmin. PAHIN ESTE MÄNNYN JA LEHTIPUIDEN KASVATTAMISELLE ON HIRVI…”
Toistakymmentä vuotta olen moukaroinut tuotakin asiaa eteenpäin juuri tällä palstalla, ja nyt jopa päätoimittaja alkaa siteerata minua. Ei ole mennyt hukkaan. Piskit ovat roikkuneet lahkeessa, mutta karavaani on viimein lähtenyt liikkeelle.
Näkökulmassa (metsälehti 12/2019, sivu 4, vasen alareuna) valtteri skyttäkin on viimein valaistunut kysyessään: ”Ketkä eivät ole kiinnostuneita siitä, miten satatuhatpäiset hirvieläinkannat vaikuttavat metsiin.”
Ykkösenä tuolla listalla on metsäteollisuus (koska hirvien kaluamista puista voi hyvin tehdä sellua).
Kakkosena ovat ympäristöjärjestöt (lehtipuut eivät uudistu suojelumetsissä, katso mitä eliisa kirjoitti tuolla edellä).
Kolmosena MTK, josta skyttä kirjoittaa: ”Hirven metsästysjärjestelmään on vaadittu metsänomistajille suurempaa sanavaltaa. Käytännön tulokset antavat odottaa itseään vuodesta toiseen.”
Sahalassa taimet istutetaan valmiiden ajourien väliin. Sadonkorjuu onnistuu vähän typerämmältäkin motokuskilta. Kaikki istutetut päätehakattavat puut (rauduskoivut ja männyt) pystykarsitaan.
Kun koivikon kierto on 30-40 vuotta niin sillä alikasvoskuusikolla ei ole niin väliä. Mutta hyvin nuo näkyvät kasvavan. Ja helposti savolaiset motokuskit siitä päältä koivusadon korjaavat. Se kuusisato tulee ylimääräisenä kuin maunolle illallinen. Koivukiertohan parantaa rajusti viljavuutta ja nopeuttaa ravinnekiertoa. Koivua koivun jälkeen tuottaa sadon entistä (30-40 vuotta) nopeammin. Ja positiivinen kierre vaan jatkuu.
Sahalan paroonin metodi on hyvin yksinkertainen: hirvet poistetaan puuntuotantoalueelta.
Sahalassa istutetaan tuoreille kasvupaikoille ainoastaan rauduskoivua (joka kasvaa tuplaten kuuseen verrattuna) ja kuiville paikoille mäntyä (joka tuottaa vastaavalla paikalla kuuseen verrattuna viisinkertaisen sadon).
Metsälehdessä esiteltiin (8/2007) kuusikko, jossa oli 650 runkoa hehtaarilla ja runkojen keskivaippa oli 30 neliömetriä ja lustonohuus keskimäärin 3 millimetriä. Silloinen kasvuvastaava professori antoi kysyttäessä kasvulausunnon kyseisestä metsästä: kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa. Kasvaa ihan varmasti, useita toisiakymmeniä kuutioita (kyseinen metsikkö 50-60 kiintoa/vuosi/ha).
Täällä on suurin ongelma siinä, että asiantuntijoiksi huudetaan (kuin roomassa keisariksi) toinen toistaan typerämpiä pässinpäitä. Ja alamaiset seuraavat noita suuria johtajia kuin lammaslauma.
Johtava kuusenjuurikäävän erikoisasiantuntija Tuula Piri Lukelta kertoi metsälehdessä (7/2019):
”…Jos paikalla on pitkään kasvatettu kuusta, juurikäävän aiheuttaman tyvilahon riski kasvaa. Pahimmissa paikoissa, joissa tartuntamateriaalia on runsaasti vanhoissa kannoissa, seuraava kuusisukupolvi on jo nuorena laho… …Hirvikanta on valtava riesa metsätaloudelle. Jos voisi laittaa koivua eikä tarvitsisi ajatella hirvituhoja, varmasti aika pian saataisiin juurikääpätuhot pienenemään huomattavasti…”
Muuten olen sitä mieltä, että hirvi kokonaan pois puuntuotantoalueelta, jota on 20 miljoonaa hehtaaria. Hirville (ja holtittomille sorkkaeläinlaiduntajille) jää vielä 13 miljoonaa hehtaaria. Sen pitää riittää.
a jalkanen esittää ymmärtämätöntä tuolla toisessa ketjussa (Ruotsissa sopimus hirvituhoista), tämän aloitukseni luetun ymmärtämisen jälkeen toivottavasti valaistuu asian suhteen (sama koskee MTK:n metsästysvaltuuskunnan puheenjohtaja tiirolaa ja metsästystalousministeri leppää).
Järjestämässämme Korholan metsäseminaarissa (jalkanen toimi sihteerinä) kävi kaikille mukaan uskaltautuneille (tiirola ei uskaltanut, mutta Matti Kärkkäinen uskalsi) selväksi, että sahalan paroonin metodeilla (pääsimme tutustumaan niihin paikanpäällä itse paroonin opastuksella) harrastettu metsätalous tuottaisi 180 miljoonaa kiintoa laadukasta puuta vuodessa.
Metsälehteenkin (7/2019) pääsee joskus harvoin vahingossa lipsahtamaan asiaakin:
”…Jos paikalla on pitkään kasvatettu kuusta, juurikäävän aiheuttama tyvilahoriski kasvaa. Pahimmissa paikoissa, joissa tartuntamateriaalia on runsaasti vanhoissa kannoissa, seuraava kuusisukupolvi on jo nuorena laho… …Hirvikanta on valtava riesa metsätaloudelle. Jos voisi laittaa koivua eikä tarvitsisi ajatella hirvituhoja, varmasti saataisiin juurikääpätuhot pienenemään huomattavasti…”
Tuula Piri Luke
Smolander ampuu edelleen kovilla uusimmassa metsälehdessä (10/2019):
”…PROFESSORIT HAKKILA JA KÄRKKÄINEN julkaisivat 20 vuotta sitten artikkelin ”Hirvestäjät metsänomistajan kukkarolla” (Metsätieteen aikakauskirja 11/1999). He ehdottivat talvikannan pudottamista 30000-40000 eläimen tasolle, jolloin hirvivahingot puolittuvat ja monimuotoisuus paranee. Tästä ja myöhemmästä kritiikistä huolimatta hirvipolitiikka on jatkunut hirvestäjien ehdoilla. Tilanne paranee vasta, kun vahingonkärsijöille tulee asiassa aitoa sananvaltaa. Metsäväen intoa korjata isoja käytännön ongelmia kuvaa NKP:n keskuskomitean jäsenen toteamus: ”Teimme paljon hyviä päätöksiä, silti kaikki jatkui aina vaan ennallaan.”
