Yksimielisyyden harha: Kun kaikki muut ovat toista mieltä, oman mielipiteen täytyy olla väärä. Niinkö?

Heh, heh!

Tuota mielikäistä (kasvuvastaava) jouduin viisi (5) vuotta verbaalisesti hakkaamaan ja potkimaan (oli jo sinisenmusta väriltään) ennenkuin MAKASIINIssa (3/2012) viimein joutui tunnustamaan: ”Metsälehdessä (8/2007) esitelty jättiläiskuusikko on tuottanut selvästi enemmän”.

Siinähän on se lentävä lause: ”kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa”.

Sivulla 38. Tuo juttu on yksi niistä, miksi nimimerkki täsytuho suorittaa viimeisiä epätoivoisia tuhoontuomittuja hyökkäilyjään.

Kuka oli kyseinen möreä-ääninen neiti?

Minähän olin siihen aikaan alun toista metriä lyhyt, joten kuokka oli yhtä pitkä, muistaakseni. Muistelen että kuokka oli kolmiomainen, teräväkärkinen, leveä. Laikku taisi olla luokkaa neljännesneliömetri. Meitä kuokkijoita oli kolme, samaa ikäluokkaa. Kuokkiminen kesti useita päiviä. Maanpintaa ei oltu muuten rikottu; ei myöskään enää silloin kulotettu. Alueella oli aiemminkin vanttera männikkö.
Kylväjällä oli kartiomainen galvanoidusta pellistä tehty kylvölaite, joka oli ehkä kolmekymmentä senttimetriä matala (tai korkea) ja jossa oli käsikahva ja josta siemenet valahtivat maahan noin kolmekymmentä senttimetriä pitkään (tai lyhyeen) riviin, kun kylväjä painoi sen maahan.

Minulla oli ainutlaatuinen onni päästä kuokkimaan suokuokalla laikkuja sille hietakankaalle, jolle edellämainitsemani kymiyhtiön työnjohtajan poika sitten kylvi keräämistäni kävyistä talteenotetut siemenet. Kuvio on viiden (5) hehtaarin (ha) luokkaa alaltaan.
Nyt alueella lainehtii poikkeuksellisen laadukas tukkipuusto.