Minulla on ollut viime aikoina muita kiireitä, että en ole ehtinyt hoitamaan tätä valistustehtävääni.

Koirahan esikypsyttää ylimääräisen liha-annoksen hautaamalla sen maahan. Ja vartioi sitä tiukasti, ollen äreä jopa lauman johtajalle. Kun löyhkä on pahimmillaan, niin sekundasusi kaivaa matoja kuhisevan herkun esille syöden sen nautiskellen ja nuolee sitten laumansa johtajan (isäntänsä) naaman ja ennenkaikkea suun.

harhastelijä vääntää itse paskaa. Kyllä se koira pyörii mieluiten omassa paskassaan; ja toisten koirien paskassa. Eikä muiden trooppisten päiväeläinten kuin isäntänsä paskassa; jota isäntää on tyypillisen sekundasuden tavoin erehtynyt pitämään laumansa johtajana.
Leimautuu ”isäntäänsä” kieriskelemällä isäntänsä paskassa, merkiten reviirikseen katsomansa kulkuneuvonkin.

Osaan kyllä vastata siihen miksi myyräkanta romahti. Mutta osaan vastata myös siihen, miksi se ei jossain päin maata romahtanut, saati noussut edes korkeaksi (eikä ole koskaan edes noussutkaan; ja mikäli olosuhteet pysyvät otollisina, niin ei tule koskaan nousemaankaan), vaan hutkijoiden kiusaksi pysyy hyvin vakaana. Niin vakaana, että ei missään vaiheessa ole vähäisintäkään pelkoa myyrätuhoista; puhumattakaan myyrien ylläpitämistä borrelioosista, puutiaisaivokuumeesta, jänisrutosta ja myyräkuumeesta.

Velijussijalkanen alkaa olla oikeilla jäljillä. Mutta hänelläkin on vielä paljon oppimista huolimatta siitä, että peittoaa metlan nerot mennen tullen.