Rane: ”Perussuomalaisten metsäohjelmaa linjannut Jani Mäkelä kritisoi keskustaa kalliista maakaapeloinnista. Persujen vaihtoehto on että lunastetaan niin leveälti johtolinjaa ettei myrskytuhot enää vaikuta.”

Persut ovat niin äärioikealla  että ovat jo siirtyneet linjan yli äärivasemmistoon.

Minä olen toistakymmentä vuotta maksanut suomen korkeinta siirtomaksua (savon voima) enkä ruikuta. Maakaapelointi etenee ja linjat metsitetään. Enkä ole kepulainen. Tyypillinen holtiton persulainen heitto. Ei jatkoon.

Metsuri motokuski: ”Toivottavasti jokainen äänestäjä on niin kyvykäs että osaa muodostaa oman mielipiteen.”

Jotta yksikään pilvi ei tulisi varjostamaan Metsuri motokuskin onnen sinitaivasta, niin lisää faktaa Mestarista:

”Ei julkisia pyrintöjä Nurmi valottaa hyvin. Vuonna 2000 Halla-aho assosioitui sulavasti Suomen Sisuun, samoin kuin Pikku-Roballa Burning Books- kaupassa kokoontuvaan rotuteoreetikkoryhmään. Lukulistat tulvivat valkoista valtaa ja kovaa rasismia…  …Halla-ahon tutkijauran tussahdus oli virhe, sekä häneltä että yliopistolta. Yliopistolla hän meritoitui pian rasistisilla asiattomuuksillaan ja ajautui siksi sivuun myös slavistiikan laitokselta. Toisaalta yliopistolta olisi ollut vain pieni uhraus tarjota tutkijankammio, jossa Halla-aho olisi pyöhinyt kirkkoslaavin muinaisia ongelmia – ja pysynyt siten ehkä erossa yhteiskunnasta ja politiikasta. Vuosina 2007-08 Halla-aho vastaanotti 35000 euroa verotonta apurahaa Kulttuurirahastolta. Hänen ukraina-suomi-sanakirjansa ei valmistunut bloginpidon viedessä työajan. Blogissa ilmestyi noina vuosina 125 tekstiä, joihin hän suolsi 135000 sanaa eli 1,2 miljoonaa merkkiä, parin paksun kirjan verran. Palauttaneekohan kellarikirjoittaja joskus stipendin, olisi kyllä syytä – poliitikolla, joka toistamiseen paheksuu rahan turhaa sinne tänne ”lapioimista”…  …Toimittajakunnasta kuuluu usein, että kyllä se Halla-aho sittenkin sanelee vietävän älykkäästi. Ensiksi, enemmän kuin älykkyystestistä politiikassa on kyse yhteiskunnallisten tavoitteiden artikuloinnista ja läpiajosta. Toiseksi, oikeaan briljanttiin ajatteluun kuuluu aina älyllinen  rehellisyys ja tasapuolinen argumentaatio – ja tätä välttämätöntä ehtoa Halla-aho ei likimainkaan täytä.”

Visakallo: Miksi tekniikan tohtori ja metsätilallinen kirjoittaa tuommoista paskaa?

Kaveri vaikuttaa puhdasoppiselta persulta.

Veli-Pekka Leppänen arvioi KANAVA-lehdessä (levikki rapia 7000, tuskin yksikään persu tilaa) Lauri  Nurmen kirjoittaman kirjan: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta otsikolla: Mestarilla ei ole vaatteita:

”Jussi Halla-aho (s.1971) nauttii melkoista kansansuosiota ja sitäkin kummallisempaa kulttimainetta. Suomessahan on tuiki harvinaista, että fanit kutsuvat jotakuta kuolevaista ”Mestariksi”. Ulkopuolista se lähinnä huvittaa – semminkin, kun kaveri muistuttaa verovirkamiestä 60-luvulta. Vaan ehkä siinä piileekin sitä ajatonta charmia, heijastumaa puhtaan menneisyyden Suomesta. Lauri Nurmen kirjoittaman Epävirallisen elämäkerran jälkeen täytyy yhä syvemmin perustein oudoksua Halla-ahon asemaa. Kirja selvittää miehen taustan ja toimet niin hyvin kuin nykylähteet sallivat. Osoittautuu, että yhteiskunta-ajattelijana Halla-aho on suppeakatseinen yhden asian mies ja kirjalliselta ilmaisultaan piirikunnan sarjan tyylitaituri. Puhujataidot voimme havaita tv:stä harva se päivä. Näihin seikkoihin asema ei siis pelkästään perustu, on oltava muutakin…  …Filosofian tohtoriksi ja puoluejohtajaksi voi tulla kuka ja mistä tahansa. Kovimmin Jussi-poikaan iski Yrjö-isän alkoholismi ja sen tuoma epävarmuus. Koulukiusaaminen ja puuttuvat ystävyysuhteet rasittivat nekin. Huomionarvoisia ovat Halla-ahon erään sukulaisen sanat: ”Kun Suomeen alkoi saapua pakolaisia silloin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, Jussilla oli asiasta voimakkaat mielipiteet. Oikein hätkähdin. En tiedä mistä jyrkkyys on tullut. Kenenkään muun en ole kuullut perheessä ja suvussa sellaisia esittävän.” Jyrkkyys oli siis sisäsyntyistä tai jengistä peräisin. Kun Halla-aho ei jengeissä roikkunut, eikä ksenofobia suvussakaan rehottanut, alkupiste lienee hänen omissa ajatuksissaan. Joka tapauksessa 30 vuotta sitten otettu ehdoton suunta pitää, Halla-ahohan toistaa avainkäsitteenään ”haittamaahanmuuttoa”. Niin ikään silmiinpistäviä ovat varhain kuumina kuplivat tunnetilat, sanoisiko vihan ja halveksunnan luja kombinaatio. Kirjassa siteerataan usein Halla-ahon Scripta-blogia, puheita ja haastatteluja, joista tihkuu peittelemätöntä alkuvoimaista vihaa. Ei mitään pikkuharmistusta, vaan raakaa suonkylmää vihaa. Samankaltaista arkaaisen pyhää vihaa voi tunnistaa politiikan vastalaidalta, nuoresta Otto-Wille Kuusisesta, yli vuosisata aikaisemmin. Aktiivinen viha ja viholliskuva ovat kelvoton motiivipohja politiikkaan, ja siitä varoittavia tapauksia on poliittisesti Halla-ahon läheltäkin…  …Vaikka Halla-aho koettaakin, hänen on toivotonta kiistää aatteellisia herätteitään. Sen verran vahvoja rätinkejä Nurmi lyö eteen. Kirjassa muuan sukulainen arvioi, että vaikka Halla-aho nykyisin esittelee linjaansa pehmeämmin, hän ei ole sisimmältään muuttunut mitenkään. Lähitodistajan lausunto on syytä pitää mielessä. Populistin toimintakaavaa Halla-aho toteuttaa täysin: poimi aina kokonaisuudesta yksityiskohta, paisuttele sitä, ja kysy sitten, että onko tämä oikein. Hän sulautuu virheettämästi maailmanlaajuiseen äärioikeistoon…  …Historian roskatynnyreistä löytyy lukuisia mestareita, joiden älyä oma aika ylisti. Lauri Nurmen skarppi teos osoittaa, ettei tämän kaksoisroolin vaara ole maailmasta mihinkään hävinnyt. Samalla saamme tosia välähdyksiä siitä, millaista maailmassa on perussilmällä nähtynä.”

Haastattelin muunmuassa metsäkanalintututkimuksiin naapurin tänä vuonna 100-vuotta täyttävää täysin terävää isäntää (a jalkanen toimi kirjurina). Sanoi aloittaneensa metsästyksen 1931 (kymmenvuotiaana kuten minäkin). Kertoi, että koko 30-luvun oli ollut erittäin vahva kanalintukanta, joka oli sitten saavuttanut huippunsa heti sotien jälkeen. Kysyin miksi juuri silloin. Sanoi, että miehillä oli muuta ampumista, eli eivät ehtineet metsästää kanalintuja. Edelleen kysyin, että milloin oli eniten kettuja. Niitäkin oli ollut heti sotien jälkeen. Tälle veteraanimetsästäjälle (kuten minullekin) on täysin selvää, että häiritsemätön kettukanta lisää rajusti kanalintukantaa. Silloin 1945 talvella oli yksi ketunmetsästäjä tuosta kolmen kilometrin päästä saalistanut yksin yli 50 kettua noin 5000 hehtaarin alalta. Veteraanimetsästäjän mukaan juuri siitä alkoi kanalintujen alamäki, joka vei ensimmäisenä riekon (jota sanottiin täällä mehtikanaksi, koska ne asuivat täällä kangasmailla, tässä ei ole soita, siis metsissä) ja heti perään monikymmenpäiset peltopyyparvet.

Itse aloin metsästää 1959, jolloin teeriä oli ainakin kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja metsoja ainakin kaksikymmenkertainen määrä. Ei ollut ketunajokoiria (kuten nykyisin) eikä luolakoiria. Koiran piti ajaa joko jänistä tai haukkua lintua tai oravaa tai molempia. Jotkut haukkuivat kaikkia kolmea kategoriaa. Jos koiralla oli taipumus sotkeutua ketunjäljille (joita muuten riitti) se ammuttiin.

Minun tiluksillani ei ole tapettu kettuja pariinkymmeneen vuoteen eivätkä ilvekset niitä edes yritä. Kun ilves saapuu tässä ketun luokkaa 500 hehtaarin reviirille, niin kettu seurailee sitä kunnes se on poistunut. Kolmijalkaiseksi ammuttuja kettuja ilves kyllä kiinni saa. Ilveksen elinpiiri on pienimmillään 10000 hehtaaria, yleensä luokkaa 50000 hehtaaria, siis enimmillään sadan kettureviirin luokkaa. Häiritsemättömällä kettureviirillä on vähintään kolme kettua. Ilveksen pääravintoa on kuitenkin jänis.

Supikoira on keskikokoisista petonisäkkäistä kaikkiruokaisin, ja sen pääravintoa ovat myyrät ja päästäiset, sammakot ja sisiliskot, hyönteiset sekä kasviravinto kuten marjat ja hedelmät (Kauhala ym. 1999, Kauhala 2009).

Erityisesti minkin kesäravinnosta sisämaassa on niukasti tietoa. Pohjois-Suomessa minkin tärkeimpiä ravintokohteita olivat pikkunisäkkäät ja kalat (Tolonen 1982, Pulliainen 1984).

Myyrät ovat ketun pääravintoa (Angelstam ym. 1984, DellArte ym. 2007).

Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina.

Tuota tutkimusta on tehnyt 13 tutkijaa ainakin aikavälillä 2002-2006. Sitä ei ole kuitenkaan julkaistu, koska se murskaa hiiri-heikin (professori heikki henttonen) vaihtoehtoissaalishypoteesin.

Metsäkanalintututkimuksia: Saalistus, julkaisija silloinen RKTL, nykyisin LUKE:

”Vaihtoehtoissaalishypoteesi, APH, henttosen hypoteesi on ollut monissa piireissä varsin suosittu. Esimerkiksi pari vuotta sitten (tämä on kirjoitettu joskus 2004) työskennellyt metsäkanalintutyöryhmä nojautui voimakkaasti siihen. Hypoteesi on uskottava ja elegantti. On kuitenkin rehellisesti todettava, että sitä ei ole tutkimuksellisesti todistettu. Yleisesti ottaen APH ei voi selittää kanalintujen kannanvaihteluita, ei ainakaan riistatiedusteluanalyyseihin nojautuen. Myyrien ja muiden lajiryhmien vaihteluiden heikko yhteensopivuus, eri lajien syklipituuksien monikirjavuus ja osittain ristiriitaiset pedon ja saaliin suhteet eivät tue vaihtoehtoissaalishypoteesia.”