Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Koneen ukoille metsät tarkoittavat ennenkaikkea hirvenmetsästystä. Se metsä on ihan sivuroolissa. Rahaa pystyvät tekemään huomattavan hölmötkin, mot.
Ketun ei tarvitse kompensoida mitään, kun sen annetaan operoida rauhassa: se osaa pitää myyräkannan vakaana ydinhabitaatissaan. Olen seurannut tuota jo parikymmentä vuotta,
mutta kun täällä huseeraa kaikenmaailman pyöriäisiä ja muita palleroita (lumikkohypoteetikoita peesareineen ynnä lisäksi älyllisesti veltot läskipäät).
Myyrien ajallinen ja paikallinen esiintyminen ja habitaatin käyttö (engl.)
Janne Sundell, Christina Church, Otso Ovaskainen
…Tutkimuksessa havaittiin, että myyrälajit esiintyivät pääsääntöisesti lajin suosimalla ydinhabitaatilla; peltomyyrät pelloilla ja metsämyyrät metsissä, kun tiheys oli alhainen… …Kokeellinen saalistajien (lumikoiden) lisäys vaikutti habitaatin käyttöön siten, että myyrät siirtyivät pois marginaalihabitaateilta.
Itse ole tutkinut parikymmentä vuotta myyrien habitaatin käyttöä häiritsemättömillä kettureviireillä. Ketun reitiltä myyrät väistyvät luokkaa sadan metrin säteeltä. Ja pysyvät kuukausia poissa. Kettu pakottaa myyrät pienille aloille. Myyrättömät alueet jäävät muunmuassa kanalinnuille. Ja ne osaavat kyllä hyödyntää tämän tarjouksen. Tämä on sivutulos näistä kettututkimuksistani.
Vakiintuneelta häiritsemättömältä (vähintään viisi [5] vuotta täysin rauhassa ketunmetsästykseltä) kettureviiriltä saa (minä olen saanut) taimikoista (marginaalihabitaatti) porkkanasyötitetyistä sadasta (100) myyränloukusta vuorokaudessa vuodesta toiseen 0-2 myyrää. Ydinhabitaateilta (metsistä ja pelloilta) edelleen vuodesta toiseen 10-20. Taimikkojen myyrätuhot ovat täysin järjestettyjä; helposti estettävissä.
Eikä tässä vielä kaikki: …”Nymfien ja aikuisten runsaus johtuu suurten nisäkkäiden määrästä, mutta toukat saavat taudinaiheuttajat pienistä nisäkkäistä…” Sanatarkka siteeraus professori heikki henttosen tekstistä. Sekä silmille räjähtäneet borrelia että TBE ovat myyrissä eläviä bakteereja ja viruksia (niitä ei ole alunperin punkeissa). Kun myyriä on vain ydinhabitaateilla (kuten vakiintuneilla kettureviireillä), suurilla nisäkkäillä on paljon pienempi mahdollisuus osua nymfien ja aikuisten puutiaisten kohdalle.
Kun ruotsissa oli edellisen kerran villisikoja, ne saatiin tapettua koirien ja keihäiden avulla sukupuuttoon. Nykyvälineillä koko homma on helppo nakki.
Sorkkaeläimet pois puuntuotantoalueelta (20 miljoonaa hehtaaria). Sen jälkeen on helppo tuottaa puuta 200 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.
100 miljoonaa kiintoa on sorkkaeläinlaidunnuksen hinta (sen holtittoman).
Kun kiintokuutiosta koivua saa selluna parhaimmillaan 250 €uroa, niin on helppo jopa tyhmemmänkin arvata, että sellukattilaanhan ne koivutukit menevät tarvittaessa. Pitkäkuituinen havusellukin tuottaa ihan saman. Kyllä pohjoisen tukin osoite tiedetään. Sahurit pidetään herran nuhteessa pitämällä tukin hinta sopivalla tasolla (nippa nappa nenä pinnalla, mitä nyt vähän välillä yskittää ja muutama sortuu konkkaan).
Viimeiset naalit häipyivät suomesta jo 1990-luvulla kanadaan ja siperiaan. Ne eivät ole sidottuja paikkaan. Niille löytyy pohjoiskalotilta aina syötävää. Ja ne löytävät sen syötävän.
Kettu nousi suomen matalille tuntureille ilmaston lämpenemisen myötä. Ketun aineenvaihdunta kiihtyy -10 asteessa, naalin -40 asteessa. Kettu ei pysty elämään naalin ydinalueilla.
Tuota pohjoisen kettujen moottorikelkkatappoa (satoja joka vuosi) johtaa professori heikki henttonen, jonka lumikkohypoteesia kettu uhkaa. Siihen ei ole mitään muuta syytä. Tuollainen tyyppi kun pääsee valtaan, niin alkaa tapahtua hämmästyttäviä juttuja. Ja typerykset uskovat tuota surkimusta.
Tuntureille on viety (on muuten ollut urakka) satoja ruokinta-automaatteja, jotka ovat täynnä koiranruokaa. Ja pidetään huoli, että ne ovat aina täynnä. Ja veronmaksajat maksavat koko ruljanssin. Sinne sitten rahdataan tarhassa kasvatettuja naaleja ja raportoidaan että nyt on naaleja nähty. Ei mitään naaleja, vaan syöttösikoja.
Kettu on reviirieläin, niiden kanta ei ole koskaan liian suuri. Jokainen tapettu kettu on liikaa. Pienpetojenmetsästyksenharrastajia on tässä maassa 30000. Se joukko on älyllistä pohjasakkaa, joka on aiheuttanut borrelia-, TBE- ja myyräkuumeräjähdyksen, muunmuassa. Lisäksi kanalintukantojen romahduksen.
Mhy-pohjois-savo on viime päivinä savotoinut tässä kylällä sellaisia pienehköalaisia kohteita ja tuulenkaatoja useiden metsänomistajien mailla, jotka eivät kiinnosta ostajia (näyttää olevan vähintään satoja kuutioita laanissaan). Näin niputettuna puut menevät vähintään kohtuuhintaan eniten tarjoavalle.
Rajanaapurilla oli alle 40-vuotiaan koivikon toinen harvennus (ajoivat minun tietäni pitkin minun laaniini isomman tien varteen). Haka-Woodille näkyvät tukit menevän. Kokemuksesta tiedän, että hyvään hintaan. Näytti olevan luokkaa 100 kiintoa/ha, siitä tukkia vähintään 70 prosenttia. Ei ole kuusikon tukkiprosentti lähellekään tuota tuossa iässä. Siitä huolimatta kuusikko oli jo noussut sinne koivikon alle.
Rauduskoivu kasvaa kyllä yleensä mäntyä paremmin. Myös kuivahkolla kankaalla (siemensyntyiset näilläkin kahdella kuviolla). Minulla ei ole kokemusta tuosta mänty-kuusi samanaikaissekaviljelystä, joten olen jäävi. Mutta kun olosuhteet ovat kohdallaan (hirvet puuttuvat taimivaiheessa), niin noilla kuviolla (istutettu 1987 ja 1991) kiidetään tarpeeksi lujaa.
Mäntyhän lähtee kasvuun kuin tykin suusta, pioneerikasvi. Mitä viljavampi alusta sitä tykimmin. Kyllä siitä kilpajuoksu tulee (mäntyjen välinen). Noissa kuvieni männiköissä on jo nyt sankka kuusialuskasvusto, mäntyjen päätehakkuuvaiheessa varmaan jo kuituluokkaa. Siinä voi sitten arpoa, että niittääkö ne kuitupinoon vai jättääkö jonkun 800 lihotettavaksi. Kuusethan hyötyvät männyn lahoavista syväjuurista ja hakkuutähteistä (lahoavat puut keskeisessä roolissa metsäekosysteemin typenkierrossa).
Olli Salli: ”…että männyt eivät ehdi liikaa edelle…”
Mäntyhän kasvaa joka paikassa paljon paremmin kuin kuusi. Minä täydennän tuollaiset kohteet aina männyllä. Kuusihan hiipii käytännössä joka paikkaan sitten alle, ei sitä ole tarpeen istuttaa.
Minulla on lukijoiden kuvissa 1991 kuivahkolle kankaalle istutettu männikkö, joka harvennettiin viime talvena kolmannen kerran (saanto 60 kiintoa, kaksi edellistä harvennusta molemmat luokkaa 100 kiintoa). Taimikon perustamisaikaan hirvikanta sattui olemaan muutaman vuoden sopivalla tasolla (tarkan kontrollin lisäksi), niin pääsi paljastumaan silloinen jalostushyöty.
Lukijoiden kuvista löytyy tältä samalta tilalta 1987 istutettu männikkö, joka on kuvien oton (kuvat vuodelta 2015) jälkeen harvennettu (kolmas harvennus). Niissä kuvissa tutkijatohtori a. jalkanen (metsänhoitotiede) pitelee mittanauhaa. Nyt (2021) vaikuttaa vahvasti siltä, että iso osa tämän jälkimmäisen männikön (istutettu 1987) rungoista ylittää 40 cm rk:n 40-vuotiaana.
