Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Kuuluisa kylmätutkija olliveelounasmaa sanoi aikoinaan että tutkimuksen nimellä kulkevasta vain 0,1 prosentilla on pysyvää arvoa. Niihin arvottomiin (99,9 prosenttia tutkijan nimellä esiintyvistä) kuuluvat myös huijarit.
Google scholarista löytyy vielä yksi pysyväarvoinen tutkimus: Deer, predators, and the emergence of Lyme disease
Kun siitä isosta sorkkaeläimestä on jokaisesta tippunut maastoon noin kymmenen metrin välein itsensä täyteen imenyt aikuinen punkki (joita niissä jokaisessa on kesän mittaan satojatuhansia) niin se ”räjähtää” jättäen juuri siihen kohtaan maahan muutamia tuhansia punkkitoukkia, jotka eivät nouse ruohonkorsiin vaan jokseenkin sataprosenttisesti saavat sen veriateriansa ja borreliabakteerin ja puutiaisaivokuumeviruksen juuri siinä paikalla muutaman kymmenen neliömetrin alalla maarajassa hääräävistä myyristä, joita kutsutaan borrelian ja puutiaisaivokuumeen reservuaareiksi.
Supikoira ja sukupuuttoon tapetun vesikon korvannut ameriikan vesikko käyttävät pääravintonaan myyriä, joita saalistavat punkkien päähabitaateissa rannoilla. Ne siirrettiin täydellisen ö-siantuntevasti 2019 vapaasti tapettavien listalle. Juuri tämä oli viimeinen niitti siinä lumikkohypoteettisessa ketjussa, joka johti punkkiräjähdykseen.
Otsikolla Population oscillations of boreal rodents: regulation by mustelid predators leads to chaos löytyy aikasarja, joka kertoo, että 70-luvulla eteläsuomessa saatiin sadasta myyränloukusta 2-6 myyrää vuorokaudessa, jolloin kettuja tapettiin vuodessa luokkaa 20000, kun taas 90-luvulla myyräsaalis luokkaa kymmenkertaistui, joka johtui siitä, että kettujentappo nostettiin tasolle 60000 vuodessa. Myyrien määrä on täysin riippuvainen niitä pääravintonaan käyttävien reviiripetojen määrästä.
Hakee (löytyy ainakin google scholarista, eikä maksa mitään): Cascading effects of predator activity on tick-borne disease risk (julkaisija royal society, siis ei metsästäjäliitto eikä MTK).
Olen tutkinut samaa ongelmaa parikymmentä vuotta. Sama lopputulos: kun myyräkannan säätelyjärjestelmää ei manipuloida (lopetetaan kettujen, supikoirien, minkkien ja näätien tappaminen), niin punkit (ja punkkivälitteiset myyrätaudit) häviävät lähes olemattomiin.
Viimeinen ja pahin punkkiräjähdys koettiin kun supikoira ja minkki (ameriikan vesikko, joka on asettunut sukupuuttoon tapetun vesikon ekologiseen lokeroon) julistettiin 2019 aina tavattaessa heti tapettavien listalle.
Punkkitoukat saavat lähes 100-prosenttisesti sen veriateriansa myyristä (myös sekä borrelian että puutiaisaivokuumeviruksen, jotka kulkeutuvat niiden mukana koko kierron läpi). Nymfit (kierron toinen vaihe) nousevat jo ruohonkorsiin tavoittelemaan myyriä suurempia laitumia. Kun sitten noita isompia sorkkaeläimiä on tutkimuksissa pidetty vesialtaiden päällä ja kerätty itsensä täyteen imeneet punkit talteen (niistä alla olevista vesialtaista), niin niitä on löytynyt tuhansia. Aikuiset punkit (kierron kolmas vaihe) ovat kiinnittyneenä alustaansa (hirvi, valkohäntäpeura) luokkaa muutama päivä, joten kesän aikana ne ehtivät (kukin yksilö) levittää ympäristöönsä satojatuhansia punkkeja.
Minun talouteni tienoilla oli aiemmin vahva piisamikanta. 60-luvulla myimme joka kevät toistasataa nahkaa. Viimeisen piisamin näin 90-luvulla omalla rannalla. Se juoksi luultavasti niin kovaa kuin pääsi ja sukelsi maapesäänsä rannalla. Sen perässä eteni minkki varmaan kovempaa vauhtia sukeltaen samaan maapesään.
Muuallakin kuin itälapissa arvostetaan laatutavaraa. Se lajitellaan sahauksen yhteydessä tarkasti erilleen bulkista moninkertaisen hinnan vuoksi. Siitä ei taida raaka-aineen tuottaja hyötyä.
Väliäkös sillä; jokaiselle hirvenmetsästyksenharrastajallekin löytyy 6 ilmaisen metsälaitumentarjoajaa (metsänomistajia 600000, hirvenmetsästyksenharrastajia 100000).
Metsätieteen aikakauskirja 2/2007 Tieteen tori:
Suurin osa hirven aiheuttamista taimituhoista syntyy talvilaidunalueilla. Syöntipaineen keskittyminen johtuu mm. siitä, että hirven talvilaidunalue on noin puolet kooltaan siitä mitä keskimääräinen kesälaidunalue. Kovien pakkasten ja syvän lumen aikaan hirvi suosii ravintonaan mäntyä, koska männynversot sulavat hyvin ja niiden ravintopitoisuus on suuri tilavuuspainoon nähden… …Koivu on merkittävä ympärivuotinen ravintokasvi hirvelle… …Koivun viljely on käytännössä lamaantunut Etelä-Suomessa hirven vuoksi…
Suolistettu porras esittää nyt tyhmempää kuin onkaan. Ko. palstalainen on toistuvasti kertonut kuinka hirvet hakeutuvat suojaan sellaisille alueille joilla ei metsästetä. Juuri noin käy. Täkäläisessä seurassa metsästetään hirveä vuodesta toiseen tuolla yhdellä ja samalla tuhannen hehtaarin alalla. 2000 hehtaaria on varsinaista tuotantoaluetta, jonka korko (luokkaa 15 hirveä) otetaan vuosittain talteen ja jossa hirviä ei koskaan häiritä.
Täkäläinen seura operoi noin 3000 hehtaarin alalla. Aloituspäivänä ammuttiin 5 hirveä (9-11 välillä). Syksyn saldo vasoineen (yhdellä luvalla kaksi vasaa) neljätoista (14). Kun kaatoalueen kiertää kansalaisen karttapaikan selaimella, niin alle tuhannen hehtaarin jää.
Täällä meillä maanomistajan vapaa hirvenmetsästysoikeus hävittäisi hirvet ja hirvituhot yhdessä syksyssä. Osoittaa poikkeuksellista typeryyttä ja lasisilmäisyyttä väittää, että tämä nykyisen systeemin lisänä ei vähentäisi hirvikantaa.
Mitä taas kauriiseen tulee, niin tässä niitä purjehti parinkymmenen laumoja kunnes ilvekset saivat hoitaa ongelman kuntoon. Ne oppivat tulemaan päiviksi sellaiselle alueelle, missä saavat olla rauhassa.
EDIT
Minä henkilökohtaisesti pystyisin ampumaan tämän kantatilan mailta nykykannalla viisi (5) hirveä syksyssä (asuntoni terasseilta pelloilta). Yhdellä puhelinsoitolla jokaiselle löytyisi noutaja alle tunnin sisällä. Antaisivat jopa rahaa. Parin kaverin kanssa eliminoisimme koko seuran alueen hirvikannan (luokkaa 30) yhdessä syksyssä. Siitä eteenpäin jahdattavaa olisi luokka 2-3 muualta muuttanutta ylivuotista syksyssä. Eivät jäisi talveksi tuhotöihin. Kaikkialta löytyy kyvykkäitä metsästäjiä. Tarvittaessa hirviongelma on hoidettavissa kahdessa vuodessa. Ja se tarve on tässä ja nyt.
1959 osallistuin ensimmäisen kerran hirvijahtiin. Sinä vuonna ei tainnut olla yhtään hirveä meidän mailla. Lupia kuitenkin oli. Hirvet kuitenkin ammuttiin aina tavattaessa (muun metsästyksen yhteydessä haulikon täyteisillä). Lupia haettiin joka vuosi (seuraan kuului metsästystä harrastava kunnan eliitti). Joskus löytyi yksi hirvi, joskus jopa kolme. Kaikki tavatut ammuttiin (joskus lipsahti joku ylimääräinen; ei hätää, seuraan kuulunut kontaapeli soitti vallesmannille, joka sanoi, että pitäkää huutokauppa. Se pidettiin välittömästi ja seura huusi ruhon itselleen kohtuuhintaan). Talvikanta oli pitkälle 80-luvulle nolla. Ei ollut taimituhoja.
Seuraan ruvettiin ottamaan tölliläisiä ja persaukisia maattomia (vastustin tuota linjausta). Kohta maattomat olivat enemmistönä (seurastakin oli leivottu rekisteröity yhdistys). Uusi valta maksimoi hirvenlihan tuotannon puuntuottajien kustannuksella (ja ennenkaikkea koko yhteiskunnan).
Männä syksynä saldo oli 15 hirveä parissa viikonlopussa. Saalis tuli tuhannen (1000) hehtaarin alalta. Suorittava porsaan äänekosken rajalle on matkaa alle 10 kilometriä.
