Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
(vastaus nimimerkille suorittava porras) Mittalista sitten. Täkäläinen urakoitsija kertoi, että jokaisen rungon paikka löytyy sentin tarkkuudella (juuri sillä hetkellä 13 satelliittia peilasi paikkaa). Kannattaa mitata etukäteen mahdollisimman tarkkaan hakattavien kuvioiden puusto. Jos alkaa näkyä huomattavan vähän luokoa mittaustulokseen verrattuna, niin hakkuu seis. Olen harkinnut jopa isompien (5000-10000 kiintoa) päätehakkuidenkin tekoa hankintana.
Olisin enemmän huolissani välistävedoista ja välistävetäjistä. Kun jostakin syrjänperältä tekee tuhansien mottien kaupan, niin ei ole kummoinenkaan konsti vetää muutamaa rekkakuormaa välistä, etenkin, jos puut nousevat rattaille heti kun ne saadaan tien reunaan.
On syytä pitää kristallinkirkkaana mielessä, että meillä (suomessa) huonoimmin kannattavat alat ovat valitettavasti sahaus ja metsäkoneurakointi. Kontrollin tulee olla tiukka. Kaksi kertaa vuorokaudessa on hyvä käydä istumassa moton kopissa.
A.Jalkanen: ”…myös Kilpisjärvellä on myyräsykli…”
Kilpisjärven seuranta alkaa vuodesta 1952, josta lähtien aina vuoteen 1985 Kilpisjärvellä oli suht säännöllinen myyräsykli, kunnes se hävisi kahdeksikymmeneksi (20) vuodeksi, kun kettujen myrkky- ja rautapyynti kiellettiin, ja palasi, kun ketut tapettiin moottorikelkkoja apuna käyttäen. Kilpisjärven moottorikelkkatappaja kertoi asiasta henkilökohtaisesti, ollessani siellä tutkimusmatkalla (sihteeri a jalkanen oli myös läsnä). Oli tappanut parhaana talvena yli sata (100) kettua Kilpisjärven lähiympäristöstä. Ja tappo jatkuu yhä kiihdytetympänä, myös ruotsin ja norjan puolella. Syynä että naali saataisiin palaamaan (todellinen syy että näyttäisi, että lumikkohypoteesi toimii). Satelliittiseuratut naalit ovat muuttaneet kanadaan ja siperiaan. Eivätkä palaa ellei ilmasto kylmene.
Seppo Vuokko kirjoitti maaseudun tulevaisuudessa otsikolla: Pisteitä pedoista muunmuassa seuraavaa:
”…Pienpetojen – minkin, supikoiran, ketun ja näädän – pyynnistä metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset jakavat pisteitä metsästäjille ja vuoden lopussa parhaat eli eniten pikkupetoja tappaneet tavataan palkita.
Aina kun luontoa sorkitaan tulee myös sivuvaikutuksia. Pienpedot syövät pienriistaa: myyriä, hiiriä, sammakoita, hyönteisiä; minkki myös kaloja. Kun pienpetokantaa kuritetaan, huoahtaa myyräkansa helpotuksesta.
Turun Ruissalo on yksi alueista, joilla pienpetoja on pyydetty tehokkaasti. Siitäko johtuu, että vesimyyriä on ylenmäärin; kiusallisen runsaita ovat myös kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Kettujahti on saattanut edistää metsäkauriinkin runsastumista. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on kärsinyt myyrien, rusakoiden ja metsäkauriiden runsaudesta: kaikki istutukset täytyy suojata hyvin, mutta silti osa istutuksista tuhoutuu.
Samalla tavoin pienpetojahti vaikuttaa sisämaassa. Innokas pienpetojen jahtaaja voi hetken miettiä omaakin rooliaan, kun tarkastelee myyrätuhoja taimistossaan!
Erityisesti kettu ja supikoira, jotka ovat oikeastaan keskisuuria petoja, ovat hyviä myyräntappajia…”
Meidän mikkomme MTK:ssa vastasi kysymykseeni tässä 27.9.2013, 20:14 avaamassani ketjussa 1.10.2013, 14:38: ”…Nykyisin tämä talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista…”
Juuri niin mikko, sanoista tekoihin viimein, keinot kyllä tiedetään. Tuo 1-2 olisi ollut hyvä lähtötaso, josta olisi tultu ekologisesti ja ennenkaikkea puuntuotannollisesti kestävämmälle tasolle 5/10000 ha, jolloin avautuu mahdollisuus tuottaa jopa laadukasta puuta 100 miljoonaa kiintokuutiometriä nykyistä enemmän/vuosi niinsanotusti pitkässä juoksussa.
Jopa UPM:n hallituksen puheenjohtaja vaalruussi lipsautti hiljan, että havusellusta saa voittoa 300 €uroa tonnilta ja koivusellusta 400 €uroa tonnilta. Tuollaisella voitolla äänekosken laitos tuottaa yhteiskunnan kassaan ainakin 500 miljoonaa vuodessa. Ilman holtitonta sorkkaeläinlaidunnusta noita äänekosken kokoisia laitoksia sopisi meille parikymmentä. Siitä voi laskea helposti holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen hinnan.
vaalruussi (UPM:n hallituksen puheenjohtaja) sanoi hiljan jossain ohjelmassa, että havusellusta tulee voittoa 300€uroa/tonni, mutta koivusellusta 400€uroa/tonni. Vitsi piilee siinä, että koivusellutonniin menee 4 kiintoa koivua, kun taas havusellutonniin menee liki 6 kiintoa havupuuta. Jos ahne selluntuottaja tyytyisi koivusellussa samaan voittoon kuin havusellussakin, niin olisi vara nostaa koivukuidun hintaa 25€uroa kiinnolta. Sahurit saattaisivat pillastua. Joten ei käy. Sahurit pidetään kurissa säätelemällä tukin hintaa, jota ei kuitenkaan koskaan nosteta niin korkeaksi, että ei selluksi kannattaisi keittää.
Ostajat silppuavat puut omat tarpeensa edellä. Se on ihan hyvä runkokaupoissa päätehakkuulla. Mutta ei harvennuksilla. Me teetämme (ja teemme itse mitä ehdimme) harvennukset laatu edellä ja myymme kalikat tien varteen ajettuna. Ostajat ovat usein jo tekovaiheessa tiedossa (koivutukit menevät latvasta 16 sentistä lähtien ja alle kolmen metrin pökäleistä alkaen). Kaikki on tähän mennessä mennyt kaupaksi.
Ostajan tarpeet edellä tehty harvennus on aivan eri näköinen kuin laatu edellä luottokuskilla teetetty. Päätehakkuusaannossa myöhemmin iso ero.
MHY:n rooli valvojana on kyllä arvokas (päätehakkuissa). Ei kannata sinisilmäisesti luottaa vakuuttaviin ostajiin. Tulee pitää kristallinkirkkaana mielessä, että sahaus ja metsäkoneurakointi ovat huonoimmin kannattavat alat maassamme.
Kunhan pinta-alarajoituksista luovutaan, ammun minä ensimmäisenä syksynä omilta mailtani kymmenen (10) hirveä ihan helposti (mukana jahdissa alkaen 1959). Siitä eteenpäin 1-2 vuosittain. Ja hirvituhot ovat osaltani historiaa. Juuri tätä suolistettu porsas pelkää. Jokaiselle puuntuottajalle löytyy tarvittessa halukas ja osaava sorkkaeläintentappaja. Minä tunnen tuon systeemin sisältä päin. Kyttyrät pelaavat aikaa.
Hirvi tarvitsee kerrallaan kaksi (2) neliömetriä maata, ei tuhatta (1000) hehtaaria. Hirvikin on helppo houkutella tapettavaksi.
