Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo: ”Emma on täysin kadulla metsäasioista, mutta suu käy sitäkin enemmän.”
Vielä enemmän kadulla on kepulainen metsästystalousministeri leppä. Ja se suuksi sanottu tuottaa aivan uskomatonta soopaa. Useimmilla vihreillä on sentään resursseja kehittyä.
Suolistuva porras: ”…Niin paljon olosuhteet ovat muutamassa vuosikymmenessä kehittyneet hirville otolliseen suuntaan. Ravintoterurssit ovat ruhtinaalliset…”
LUKE: ”…Viimeisen 40-vuoden voimakkaan kannanvaihtelun luonnehtiman ajan talviravintoresurssitilanne on jatkuvasti heikentynyt. Metsävahinkojen määrä on vastaavasti jatkuvasti kasvanut. Uusimmissa metsävara- (VMI) ja hirviaineistoissa näkyy yhteys hirvien määrän ja metsävahinkojen välillä suhteessa talviravintoresurssiin hirvitalousaluetasolla: keskimäärin yksi hirvi aiheuttaa laatua alentavaa taimikkovahinkoa 2,5 hehtaarin alalla vuodessa…”
Tarkoittaa nykyisellään kaksisataaviisikymmentätuhatta hehtaaria vuodessa. Siis luokkaa kolmen viitasaaren pinta-ala. Vuosittain. Kymmenessä vuodessa 2,5 miljoonaa hehtaaria. Tuolla tahdilla koko puuntuotantoalue menee läpi yhdessä kiertoajassa.
Olisiko sittenkin syytä keskittyä olennaiseen täpertelyn ja saivartelun sijaan.
Metsästystalousministeri leppä aivottomine peesareineen valtakunnanoikeuteen ja linnaan vedelle ja leivälle.
Keskustelin taannoin (tänä vuonna) keiteleen sahapatruunan (ilkka kylävainio) kanssa myös hirviongelmasta. Patruuna kertoi Matti Kärkkäisen (ainoa tietämäni alan raskassarjalainen) korostaneen luennoillaan, että hirvi pois kokonaan jyväskylän eteläpuolelta.
Se ei enää riitä: hirvi pois kokonaan rovaniemen eteläpuolelta. Pohjoispuolen voi jättää susien vastuulle.
Olen ollut hirvijahdissa mukana vuodesta 1959 lähtien. Sorkkaeläinlaiduntajat pelaavat vain aikaa. Suurin osa ei ymmärrä mitään puuntuotannosta.
Metsästäjäliitto on järjestänyt tänään (06.11.2021) valtakunnalliset hirvipeijaiset helsingissä satavuotisen menestystarinansa kunniaksi.
Siteeraan hirvitutkija tuire nygrenin väitöskirjaa: ”…Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan. Lopulta, kun kanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin vuonna 1923 jälleen täysrauhoitukseen. Tuolloin rauhoitushankkeen aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joka toisella anomuksellaan sai maan hallituksen myönteiseksi esitykselleen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, koska hirveä pidettiin vahinkoeläimenä. Hirvi oli tuolloin suuri harvinaisuus – jälkihavaintokin kelpasi uutiseksi lehdille…”
Naapuriseura ampui kiintiönsä täyteen kahdessa viikonlopussa. Saalis 7 vasaa ja 3 aikuista. Metsästysalue luokkaa 3000 hehtaaria. Hirviä edelleen paljon, kuten viimeiset parikymmentä vuotta on ollut. LUKEn kartat näyttävät, että siellä hirvikanta olisi luokkaa 2/1000 ha. Samaa näyttää tämä kantatilani tienoo. Todellisuus on lähempänä 10/1000ha.
Kun minä lannoitutan hehtaarin, jolla kasvaa tuhat (1000) runkoa, joiden kasvuvaippa on 10 neliömetriä kullakin rungolla ja lustonohuus 2 millimetriä, niin se hehtaari kasvaa ennen lannoitusta 20 kiintoa vuodessa. Lannoituksen jälkeen kasvu pompsahtaa neljään millimetriin kuudeksi vuodeksi. Lannoituskulu vuotta kohti on muutaman kympin. Korko riittää minulle.
Viime suvena lannoitutin 47 hehtaaria, 2 prosenttia pohjois-savon lannoitusalasta.
Susien säätämä ekologisesti kestävä taso on enintään kymmenentuhatta (10000) hirveä koko maassa. Sopivat helposti puuntuotantoalueen ulkopuolelle.
Tiedeseura Royal Societyyn on kutsuttu kautta aikojen kaksi (2) suomalaista. Ensimmäinen oli Johan Welin vuonna 1741 ja toinen Ilkka Hanski 2005. Viime vuosisatojen merkittävimmän tiedemiehemme (akatemiaprofessori Ilkka Hanski) merkittävin havainto kiteytyy seuraavissa virkkeissä: ”…Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus itse elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia…”
R.Ranta: ”…Pinta-alarajoitukset tulisi purkaa…”
Tämä on tärkein muutos. Samoin maanomistajan osalta lupajärjestelmä. Puuntuottajalla tulee olla oikeus tuottaa myös puuta.
Tuosta pinta-alarajoituksen ja luvanvaraisuuden poistamisesta seuraa, että minun mailtani poistetaan ensimmäisenä syksynä kymmenen (10) hirveä, siitä eteenpäin keskimäärin kaksi. Siinä vaiheessa hirvituhot ovat minun maillani historiaa ja voin kaksinkertaistaa laadukkaan puun tuotannon (pinta-alaa lisäämättä).
Tuon poiston luovutan korvauksetta sellaiselle taholle, joka sitoutuu hoitamaan homman vähintään viiden vuoden jaksoissa. Hirvitiheys on tällä hetkellä omilla maillani luokkaa kymmeniä/1000ha. Tavoite metsästyskauden lopussa 0/1000ha.
