Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Naapurin vävy on sieltä arton puolesta kotoisin, kertoi että hirviongelmaa ei ole siellä. Sanoi, että sudet ovat hoitaneet ongelman. Sama monin paikoin pohjois-karjalassa. Jopa täällä pohjois-savossa. Meilläkin pari tilaa susialueella. Säästyvät rauduskoivun- ja männyntaimet.
Ja tämä metsästystalousministeri leppä haluaa nuokin säästyneet tilat kannanhoidollisen sudenmetsästyksen piiriin. Täysin tolkuton kepulainen. Taitaa olla niin, että kirotut vihreät ovat ainoita, jotka yrittävät heitellä tuon typerän ketaleen susivankkurien rattaisiin kapuloita.
Tästä asunnostani puolen kilometrin päässä naapuri oli nähnyt 7 hirveä männyntaimikossa. 2 lehmää, 3 vasaa ja 2 sonnia. Alueen jahti päättynyt viikkoja sitten. Lupia ei vaatimuksista huolimatta enempää. Jäävä kanta luokkaa 10/1000 ha.
Arton seudullahan sudet ovat ongelma, tappavat ja syövät kaikki hirvet.
Pisimmät aikasarjat kanalinnuista ovat helsingin yliopiston talvilintulaskennat, jotka alkavat vuodesta 1956 ja jotka kertovat, että 60-luvun tasosta metsohavainnot ovat pudonneet 95 prosenttia 90-luvun alusta lähtien, teerihavainnot vastaavasti 90 prosenttia. Tuohon aikaan ajoittuu kettujen tappamisen nosto tasolta 20000/vuosi tasolle 60000/vuosi. Kettuhavainnot ovat sen jälkeen puolittuneet, punkkivälitteinen myyrätauti borrelia on lisääntynyt 95 prosenttia, koska vähintään puolet maa-alasta on ketutonta. Kettujen pelotevaikutus pakottaa myyrät kettureviirillä hyvin pienille aloille, joita myyränsyöjät seuraavat. Näin kanalinnut säästyivät. Nyt myyriä on kaikkialla, myös marginaalihabitaateissa.
Suolistuva porras: ”…Niin paljon olosuhteet ovat muutamassa vuosikymmenessä kehittyneet hirville otolliseen suuntaan. Ravintoterurssit ovat ruhtinaalliset…”
LUKE: ”…Viimeisen 40-vuoden voimakkaan kannanvaihtelun luonnehtiman ajan talviravintoresurssitilanne on jatkuvasti heikentynyt. Metsävahinkojen määrä on vastaavasti jatkuvasti kasvanut. Uusimmissa metsävara- (VMI) ja hirviaineistoissa näkyy yhteys hirvien määrän ja metsävahinkojen välillä suhteessa talviravintoresurssiin hirvitalousaluetasolla: keskimäärin yksi hirvi aiheuttaa laatua alentavaa taimikkovahinkoa 2,5 hehtaarin alalla vuodessa…”
Tarkoittaa nykyisellään kaksisataaviisikymmentätuhatta hehtaaria vuodessa. Siis luokkaa kolmen viitasaaren pinta-ala. Vuosittain. Kymmenessä vuodessa 2,5 miljoonaa hehtaaria. Tuolla tahdilla koko puuntuotantoalue menee läpi yhdessä kiertoajassa.
Olisiko sittenkin syytä keskittyä olennaiseen täpertelyn ja saivartelun sijaan.
Metsästystalousministeri leppä aivottomine peesareineen valtakunnanoikeuteen ja linnaan vedelle ja leivälle.
Keskustelin taannoin (tänä vuonna) keiteleen sahapatruunan (ilkka kylävainio) kanssa myös hirviongelmasta. Patruuna kertoi Matti Kärkkäisen (ainoa tietämäni alan raskassarjalainen) korostaneen luennoillaan, että hirvi pois kokonaan jyväskylän eteläpuolelta.
Se ei enää riitä: hirvi pois kokonaan rovaniemen eteläpuolelta. Pohjoispuolen voi jättää susien vastuulle.
Olen ollut hirvijahdissa mukana vuodesta 1959 lähtien. Sorkkaeläinlaiduntajat pelaavat vain aikaa. Suurin osa ei ymmärrä mitään puuntuotannosta.
Metsästäjäliitto on järjestänyt tänään (06.11.2021) valtakunnalliset hirvipeijaiset helsingissä satavuotisen menestystarinansa kunniaksi.
Siteeraan hirvitutkija tuire nygrenin väitöskirjaa: ”…Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan. Lopulta, kun kanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin vuonna 1923 jälleen täysrauhoitukseen. Tuolloin rauhoitushankkeen aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joka toisella anomuksellaan sai maan hallituksen myönteiseksi esitykselleen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, koska hirveä pidettiin vahinkoeläimenä. Hirvi oli tuolloin suuri harvinaisuus – jälkihavaintokin kelpasi uutiseksi lehdille…”
Naapuriseura ampui kiintiönsä täyteen kahdessa viikonlopussa. Saalis 7 vasaa ja 3 aikuista. Metsästysalue luokkaa 3000 hehtaaria. Hirviä edelleen paljon, kuten viimeiset parikymmentä vuotta on ollut. LUKEn kartat näyttävät, että siellä hirvikanta olisi luokkaa 2/1000 ha. Samaa näyttää tämä kantatilani tienoo. Todellisuus on lähempänä 10/1000ha.
Kun minä lannoitutan hehtaarin, jolla kasvaa tuhat (1000) runkoa, joiden kasvuvaippa on 10 neliömetriä kullakin rungolla ja lustonohuus 2 millimetriä, niin se hehtaari kasvaa ennen lannoitusta 20 kiintoa vuodessa. Lannoituksen jälkeen kasvu pompsahtaa neljään millimetriin kuudeksi vuodeksi. Lannoituskulu vuotta kohti on muutaman kympin. Korko riittää minulle.
Viime suvena lannoitutin 47 hehtaaria, 2 prosenttia pohjois-savon lannoitusalasta.
Susien säätämä ekologisesti kestävä taso on enintään kymmenentuhatta (10000) hirveä koko maassa. Sopivat helposti puuntuotantoalueen ulkopuolelle.
Tiedeseura Royal Societyyn on kutsuttu kautta aikojen kaksi (2) suomalaista. Ensimmäinen oli Johan Welin vuonna 1741 ja toinen Ilkka Hanski 2005. Viime vuosisatojen merkittävimmän tiedemiehemme (akatemiaprofessori Ilkka Hanski) merkittävin havainto kiteytyy seuraavissa virkkeissä: ”…Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus itse elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia…”
