Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsin jämtlandissa muutama ajastaika taaksepäin sudet vakauttivat muutamassa vuodessa hirvikannan tasolle 0,5/1000ha. Tuo määrän tuotto riitti hyvin yhdelle laumalle (100/200000ha). Niitä ei sitten riittänytkään metsästäjille (muutaman vuoden päästä ei riittäisi täälläkään). Metsästäjät vaativat susien vähentämistä. Saivat tahtonsa läpi. Uhkavaatimuksena oli, että lopettavat hirvenmetsästyksen kokonaan myös sudettomilla alueilla.
Stressi on paljon pahempi tappaja kuin petojen ateriaksi päätyminen. Susireviirillä suurin osa maa-alasta on hirvetöntä. Sama kuin häiritsemättömällä kettureviirillä: pääravintoa eli myyriä esiintyy enintään neljäosalla reviirin pinta-alasta. Samalla punkkivälitteisten myyrätautien riski putoaa murto-osaan. Ihan itse olen tuotakin asiaa tutkinut parikymmentä vuotta. Ja lumikkohypoteetikot hikoilevat verta.
Aikavälillä 1986-2018 VMI kertoo esiintyneen laatua alentavaa hirvituhoa kahden (2) miljoonan hehtaarin alalla mäntyvaltaisissa taimikoissa, vähintään kymmenen (10) vuoden uudistusalan verran. Kasvutappio vähintään 10 miljoonaa kiintoa/vuosi. Selluna 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Nykyhinnoilla yhteiskunnan tappio 1000 miljoonaa €uroa/vuosi. Jokaista talvehtivaa hirveä kohti 10000 €uroa vuodessa. Lisäksi tulee vähintään miljoona hehtaaria kuiville kankaille istutettuja kuusikoita (tappio yhteiskunnalle selluna 500 miljoonaa/vuosi). Eikä tässä vielä kaikki, kultahippuina vaskoolin pohjalla miljoona hehtaaria kuusenjuurikääviköita uudelleen kuusenjuurikääviköiksi, tappio yhteiskunnalle taas vähintään 500 miljoonaa/vuosi. Näistä kertyy hirveä kohti 20000 €uroa vuodessa.
Tuo arvioni on lisäksi äärimmäisen varovainen. Omista hirviltä karkuun päässeistä kuivahkon kankaan männiköistä olemme korjanneet 30 vuoden sisällä istutuksesta satoa 5-9 kiintoa/vuosi, jolloin jäävä puusto on yli 200 kiintoa/ha.
Keskustelin taannoin naapuriseuran miehen kanssa. Naapurikunnasta oli soitettu, että iso sarvipää karkasi heidän ajostaan naapuriseuran miehen puolelle (vieläpä eri pitäjään). Vedettiin nopeasti passiketju eteen. Rapian tunnin päästä iso sarvipää hölkkäsikin tämän kaverin isän eteen. Kohtalokkain seurauksin. Siinä meni sen syksyn ainoa lupa. Seuralla oli siihen aikaan yli 10000 (kymmenentuhatta) hehtaaria maita. Rajanylityksestä kaatopaikkaan oli yli 25 kilometriä, jos olisi saanut suorittaa ohimarssin, niin seuraavaan pitäjään olisi ollut toiset 25 kilometriä. Ei ollut pankkilupia. Eikä kukaan huomannut olla huolissaan hirvikannan kestävyydestä. Kaikki nähdyt ammuttiin. Joka vuosi ei nähty edes sitä yhtäkään. Ja joka vuosi haettiin se yksi lupa (ja vieläpä saatiin, oli se riistahallinto silloin todellisuustajuinen). Joskus alueelle ilmestyi se lupahirvikin. Useimmiten ei yhtään. Hirviporukkaan kuuluivat suurimmat maanomistajat. Ei ollut hirvituhoja noilla hirvimäärillä (hirvikanta luokkaa 0,1/1000ha, enintään). Tämä tapahtui 1950-luvulla. Silloinen riistahallinto (tauno vee mäki) sanoi, että suomi ei kestä enempää kuin 10000 (kymmenentuhatta) hirveä. Ja oli oikeassa.
Ilman holtitonta sorkkaeläinlaidunnusta täällä olisi helppo tuottaa 200 miljoonaa kiintoa laadukasta puuta vuodessa. Pieni terroristijoukko (satatuhatta luupäätä) pitää koko yhteiskuntaa pilkkanaan (johtajanaan metsästystalousministeri leppä, pääpuupää).
Tuo holtiton joukko aisoihin, niin kenenkään ei tarvitse lakkoilla.
Tämä asuttamani niemi ei valitettavasti ole susireviirin sisällä, mutta kapean vesistön toisella puolella on säännöllisesti vierailevia susitähtiä. Tällä puolella lupahirvet kaadetaan parissa viikonlopussa, mutta kapeimmillaan alle kymmenmetrisen vesistön toisella puolella jää valtaosa luvista käyttämättä (alue luokkaa 20000 hehtaaria). Meillä jäävä kanta luokkaa 10/1000ha. Tämä alue on suorittavan portaan hirvitalousalueen itäreunaa. Onneksi omistan tuolta susialueelta muutaman tilan.
Lukijoiden kuvissa oli hirven taittama kuusi. Aloituksessani meikäläisten emeritus metsätalouspäällikkö (metsäkeskus) tenho hynönen kertoo jostain monin verroin pahemmasta. Täällä ei riitä että hirvet jälttävät nuoret männyt kuorettomiksi (jos joku onnistuu kasvamaan taimivaiheen ohi), sillä jälkiruoaksi kelpaa aivan hyvin myös kuusenkuori.
setsuri mopokuski: ”…Susilauma ei hyvälläkään ravintotilannealueella ei kasva mielettömästi…”
Ei todellakaan kasva mielettömästi. Mutta riittävästi kuitenkin. Yellowstonen suurin susilauma on ollut 37 (kolmekymmentäseitsemän) yksilöä vuonna 2001, kuusi (6) vuotta susien palauttamisen jälkeen. Laumakoot ovat pienentyneet huomattavasti sen jälkeen, kun SUDET säätivät hirvikannan ekologisesti kestävälle tasolle.
Varsinais-suomen olot tuottaisivat helposti viidenkymmenen (50) yksilön laumoja. Holtiton sorkkaeläinongelma olisi nopeasti ohi. Ainakaan ravintoresurssi ei estä laumojen kasvua.
Metsästäjistä suurin osa on siipeilijöitä. Jopa metsätaloustuottajien äänenkannattajaksi itseään tituleeraava MAASEUDUN TULEVAISUUS julkaisee näyttävästi METSÄSTYSTALOUS aiheisia tarinoita unohtaen, että puuntuottajat ovat tätä nykyä järjestön enemmistönä (allekirjoittanut neljällä Y-tunnuksella). Suunnilleen joka toisen numeron takasivun täyttää sudenvastainen propaganda. Sudet eivät tiettävästi ole tuhonneet yhtään taimikkoa, mutta otettuaan muutaman tilani reviirilleen mahdollistivat männyllä ja rauduskoivulla uudistamisen. Toivottavasti metsästystalousministeri lepän masinoima KANNANHOIDOLLINEN sudenmetsästys ei kohdistu minun maillani laiduntaviin susiin.
Naapuriseuran hirvenmetsästäjistä suurin osa on maanomistajia (omistavat yhteensä 60 ha). Hakivat kymmentä lupaa, saivat viisi. Jahti ohi parissa viikonlopussa. Viikko jahdin päättymisen jälkeen seitsemän hirveä männyntaimikossa (varhaisperatussa) tästä majastani vajaan puolen kilometrin päässä. Jäävä kanta luokkaa 10/1000ha. Tämä seutu taitaa kuulua samaan hirvitalousalueeseen suolistetun portaan seuran kanssa.
