Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
puunhalaajan linkittämää dataa: ”…Myös useat vastaajat harmittelivat lehtipuiden kohtaloa: muun muassa raidan ja haavan sekä harvinaisempien saarnen ja tammen uudistuminen häiriintyy, kun PUIDEN TAIMET SYÖDÄÄN POIS…”
Keskustelin taannoin naapuriseuran miehen kanssa. Naapurikunnasta oli soitettu, että iso sarvipää karkasi heidän ajostaan naapuriseuran miehen puolelle (vieläpä eri pitäjään). Vedettiin nopeasti passiketju eteen. Rapian tunnin päästä iso sarvipää hölkkäsikin tämän kaverin isän eteen. Kohtalokkain seurauksin. Siinä meni sen syksyn ainoa lupa. Seuralla oli siihen aikaan yli 10000 (kymmenentuhatta) hehtaaria maita. Rajanylityksestä kaatopaikkaan oli yli 25 kilometriä, jos olisi saanut suorittaa ohimarssin, niin seuraavaan pitäjään olisi ollut toiset 25 kilometriä. Ei ollut pankkilupia. Eikä kukaan huomannut olla huolissaan hirvikannan kestävyydestä. Kaikki nähdyt ammuttiin. Joka vuosi ei nähty edes sitä yhtäkään. Ja joka vuosi haettiin se yksi lupa (ja vieläpä saatiin, oli se riistahallinto silloin todellisuustajuinen). Joskus alueelle ilmestyi se lupahirvikin. Useimmiten ei yhtään. Hirviporukkaan kuuluivat suurimmat maanomistajat. Ei ollut hirvituhoja noilla hirvimäärillä (hirvikanta luokkaa 0,1/1000ha, enintään). Tämä tapahtui 1950-luvulla. Silloinen riistahallinto (tauno vee mäki) sanoi, että suomi ei kestä enempää kuin 10000 (kymmenentuhatta) hirveä. Ja oli oikeassa.
Ilman holtitonta sorkkaeläinlaidunnusta täällä olisi helppo tuottaa 200 miljoonaa kiintoa laadukasta puuta vuodessa. Pieni terroristijoukko (satatuhatta luupäätä) pitää koko yhteiskuntaa pilkkanaan (johtajanaan metsästystalousministeri leppä, pääpuupää).
Tuo holtiton joukko aisoihin, niin kenenkään ei tarvitse lakkoilla.
Tämä asuttamani niemi ei valitettavasti ole susireviirin sisällä, mutta kapean vesistön toisella puolella on säännöllisesti vierailevia susitähtiä. Tällä puolella lupahirvet kaadetaan parissa viikonlopussa, mutta kapeimmillaan alle kymmenmetrisen vesistön toisella puolella jää valtaosa luvista käyttämättä (alue luokkaa 20000 hehtaaria). Meillä jäävä kanta luokkaa 10/1000ha. Tämä alue on suorittavan portaan hirvitalousalueen itäreunaa. Onneksi omistan tuolta susialueelta muutaman tilan.
Lukijoiden kuvissa oli hirven taittama kuusi. Aloituksessani meikäläisten emeritus metsätalouspäällikkö (metsäkeskus) tenho hynönen kertoo jostain monin verroin pahemmasta. Täällä ei riitä että hirvet jälttävät nuoret männyt kuorettomiksi (jos joku onnistuu kasvamaan taimivaiheen ohi), sillä jälkiruoaksi kelpaa aivan hyvin myös kuusenkuori.
setsuri mopokuski: ”…Susilauma ei hyvälläkään ravintotilannealueella ei kasva mielettömästi…”
Ei todellakaan kasva mielettömästi. Mutta riittävästi kuitenkin. Yellowstonen suurin susilauma on ollut 37 (kolmekymmentäseitsemän) yksilöä vuonna 2001, kuusi (6) vuotta susien palauttamisen jälkeen. Laumakoot ovat pienentyneet huomattavasti sen jälkeen, kun SUDET säätivät hirvikannan ekologisesti kestävälle tasolle.
Varsinais-suomen olot tuottaisivat helposti viidenkymmenen (50) yksilön laumoja. Holtiton sorkkaeläinongelma olisi nopeasti ohi. Ainakaan ravintoresurssi ei estä laumojen kasvua.
Metsästäjistä suurin osa on siipeilijöitä. Jopa metsätaloustuottajien äänenkannattajaksi itseään tituleeraava MAASEUDUN TULEVAISUUS julkaisee näyttävästi METSÄSTYSTALOUS aiheisia tarinoita unohtaen, että puuntuottajat ovat tätä nykyä järjestön enemmistönä (allekirjoittanut neljällä Y-tunnuksella). Suunnilleen joka toisen numeron takasivun täyttää sudenvastainen propaganda. Sudet eivät tiettävästi ole tuhonneet yhtään taimikkoa, mutta otettuaan muutaman tilani reviirilleen mahdollistivat männyllä ja rauduskoivulla uudistamisen. Toivottavasti metsästystalousministeri lepän masinoima KANNANHOIDOLLINEN sudenmetsästys ei kohdistu minun maillani laiduntaviin susiin.
Naapuriseuran hirvenmetsästäjistä suurin osa on maanomistajia (omistavat yhteensä 60 ha). Hakivat kymmentä lupaa, saivat viisi. Jahti ohi parissa viikonlopussa. Viikko jahdin päättymisen jälkeen seitsemän hirveä männyntaimikossa (varhaisperatussa) tästä majastani vajaan puolen kilometrin päässä. Jäävä kanta luokkaa 10/1000ha. Tämä seutu taitaa kuulua samaan hirvitalousalueeseen suolistetun portaan seuran kanssa.
Tuossa tapauksessa joutuu hirvenlihantuottajaksi. Mitään velvoitetta ei ole. Mitä lähempänä tuhatta hehtaaria sitä pahempi (maanomistajan kannalta). Tuollainen nafti 1000 hehtaaria tuottaa viisi (5) hirveä vuodessa vuodesta toiseen. Tästäkin syystä pinta-alarajoitus pois. Myös pientilallisilla (alle 1000 hehtaaria) tulee olle vaihtoehtona puuntuottaminen.
