Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Viime viikolla ruokaili tässä pihapiirini koivikoissa yli sadanviidenkymmenen (150) teeren parvi. Tässä hiukan vajaa tuhannen hehtaarin alalla ei ole saanut tappaa yhtään myyränsyöjää viiteentoista (15) vuoteen. Tuon kokoisia teeriparvia näkyi viimeksi yli 60 vuotta sitten. Silloin ei ollut ketunajokoiria, ei luolakoiria; ei myöskään riistanhoidon nimellä harjoitettua riistantuhoamista. Mutta oli kettuja. Ja kanahaukkoja.
Kuinka pitkiin aikasarjoihin nuo TIMPPAn havainnot perustuvat? Minä olen analysoinut vuosikaudet värriön luonnonpuiston vuodesta 1967 alkaneita kanalintuaikasarjoja. Siellä lopetettiin kaikki metsästys 1995, jonka jälkeen metsohavainnot ovat moninkertaistuneet, huolimatta siitä, että kettuhavainnot ovat samassa ajassa kolminkertaistuneet, samoin näätähavainnot (puiston alueella pesii myös kotkia). Koko valtakunnan tasolla vuodesta 1956 jatkuneet helsingin yliopiston talvilintulaskennat osoittavat metsohavaintojen vähentyneen 95 prosenttia, huolimatta siitä, että kettuhavainnot on onnistuttu puolittamaan. Sillä tosin on hintansa: punkkivälitteiset myyrätaudit (kettu on tärkein myyräkannan säätelijä) borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat kymmenkertaistuneet.
Eikä tässä vielä kaikki. Nuo hooyyn talvilintulaskennat osoittavat riekkohavaintojen vähentyneen 99 prosenttia, kun taas värriön luonnonpuistossa riekkohavainnot ovat lähes kymmenkertaistuneet. Eikä tässä vielä kaikki. Värriössä asuu, pesii ja elää riekon päävihollinen tunturihaukka. Timpan teorian mukaan värriön riekkokannan tulisi olla sukupuutossa tuolla menolla. Samaa mieltä on Suomen riistakeskuksen johtaja JARI VARJO. Siinä se sylttytehdas ja tehtailija. Tuohon kanalinturomahdukseen ja punkkivälitteisten myyrätautien räjähdykseen johtanutta (ja koko ajan pahenevaa) operaatiota johtaa tällä hetkellä ylimpänä kukkona tunkiolla METSÄSTYStalousministeri JARI LEPPÄ.
Ensimmäiset viisi (5) hirveä saisin ammuttua oman taloni terasseilta (kauriita niiltä on tullut poistettuakin, nyt sen homman hoitavat ilvekset), kun ne tulevat noille luomuviljellyille pelloille ruokailemaan.
Täällä jäävä kanta on luokkaa 10/1000 ha, eikä lupia heru enempää (luvat jaetaan seurojen pinta-alan mukaan, ei hirvimäärän mukaan).
Toivottavasti nyt menee perille: pinta-alarajoitus pois, lupajärjestelmä pois, siinä tärkeimmät keinot ongelman poistamiseksi.
Täällä pitävät kovinta ääntä sellaiset, joilla ei ole käytännön kokemusta sorkkaeläinten poistosta. Minä olin ensimmäistä kertaa hirvenajossa 1959.
Pahin rajoittava tekijä on pinta-alarajoitus. Se heti pois. Toinen on lupajärjestelmä. Se heti pois. Puuntuottajalla tulee olla oikeus tuottaa myös puuta. Minulla henkilökohtaisesti olisi tätä nykyä mahdollisuus ampua kymmenen (10) hirveä omilta mailta ensimmäisenä syksynä, kunhan tuo toteutuu. Siitä eteenpäin luokkaa kaksi (2) vuosittain. Ja hirviongelma olisi pois. Hirvi ei ole mikään matkasaarnaaja. Sillä on oma vakiintunut elinpiiri, jolla se liikkuu (samoin muutkin sorkkaeläimet). Ja jonka se etsii toisen elinvuotensa aikana.
Juuri tätä maanomistajan poisto-oikeuden toteutumista metsästysseurat (holtittomat sorkkaeläinlaiduntajat) kauhulla odottavat ja pelkäävät. Maiden vuokraaminen metsästysseuroille voisi jatkua kuten ennenkin, mutta tuolla maanomistajan poisto-oikeudella. Todennäköisesti seurat saisivat jopa lisää metsästysmaita.
Tämä ralli on jatkunut jo 40 vuotta. Ja tulee jatkumaan ellei sitä lopeteta.
”…VMI3:ssa (1951-1953) tehtiin havaintoja hirvistä ja hirvituhoista: Suomessa varsinaiseksi tuhoalaksi mäntyvaltaisissa taimikoissa arvioitiin tuolloin 10000-15000 hehtaaria, hirvikanta oli noin 10000 hirveä…”
Tuo määrä on ennenkaikkea koko yhteiskunnan kannalta suurin mahdollinen, puuntuottajan kannalta sietämätön.
Metsästystalousministeri leppä 2018: ”…metsänomistajien viesti hirvijärjestelmän ongelmista on otettava vakavasti. Tämä edellyttää hirvien määrän alentamista…”
Metsälehti 25.5.2021: Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) ei lupaa muutoksia hirvikannan säätelyjärjestelmään. Alueellisten riistaneuvostojen päättäjistä kuusi jäsentä kymmenestä on riistahoitoyhdistysten eli metsästäjien edustajia. ”Näinhän se asianlaita on. Jäsenenä on metsätahoja, mutta totta on se, että ne ovat vähemmistönä”, Leppä sanoo. Onko tilanne oikeudenmukainen maanomistajia kohtaan? ”Ei ole. Viestini on, että asiat pitää ottaa vakavasti. Niiden, joiden mailla hirvet laiduntavat ja tekevät tuhoja, ääni pitää kuulua.”
Kun niitä hirviä on sillä vakiintuneella susireviirillä viisi (5) kymmenellätuhannella (10000) hehtaarilla, niin on ihan yks ja sama missä tuo kymmenesosa nykyisestä määrästä seilaa. Kaksinkertaistuvan puuntuotannon koron koroilla saadaan maksettua noin pienen hirvimäärän aiheuttamat vahingot. Ja voidaan ne poistaa loputkin hirvet. En minä ainakaan jää kaipaamaan ja suremaan vainajia. Ja kun syötävä loppuu poistuvat syöjätkin venäjälle.
