Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Tämä on kyllä hyvä: sp: ”…hirvieläinten mahdollisesti aiheuttamat vahingot metsissä,pelloilla ja liikenteessä…”
Ensimmäiset viisi (5) hirveä saisin ammuttua oman taloni terasseilta (kauriita niiltä on tullut poistettuakin, nyt sen homman hoitavat ilvekset), kun ne tulevat noille luomuviljellyille pelloille ruokailemaan.
Täällä jäävä kanta on luokkaa 10/1000 ha, eikä lupia heru enempää (luvat jaetaan seurojen pinta-alan mukaan, ei hirvimäärän mukaan).
Toivottavasti nyt menee perille: pinta-alarajoitus pois, lupajärjestelmä pois, siinä tärkeimmät keinot ongelman poistamiseksi.
Täällä pitävät kovinta ääntä sellaiset, joilla ei ole käytännön kokemusta sorkkaeläinten poistosta. Minä olin ensimmäistä kertaa hirvenajossa 1959.
Pahin rajoittava tekijä on pinta-alarajoitus. Se heti pois. Toinen on lupajärjestelmä. Se heti pois. Puuntuottajalla tulee olla oikeus tuottaa myös puuta. Minulla henkilökohtaisesti olisi tätä nykyä mahdollisuus ampua kymmenen (10) hirveä omilta mailta ensimmäisenä syksynä, kunhan tuo toteutuu. Siitä eteenpäin luokkaa kaksi (2) vuosittain. Ja hirviongelma olisi pois. Hirvi ei ole mikään matkasaarnaaja. Sillä on oma vakiintunut elinpiiri, jolla se liikkuu (samoin muutkin sorkkaeläimet). Ja jonka se etsii toisen elinvuotensa aikana.
Juuri tätä maanomistajan poisto-oikeuden toteutumista metsästysseurat (holtittomat sorkkaeläinlaiduntajat) kauhulla odottavat ja pelkäävät. Maiden vuokraaminen metsästysseuroille voisi jatkua kuten ennenkin, mutta tuolla maanomistajan poisto-oikeudella. Todennäköisesti seurat saisivat jopa lisää metsästysmaita.
Tämä ralli on jatkunut jo 40 vuotta. Ja tulee jatkumaan ellei sitä lopeteta.
”…VMI3:ssa (1951-1953) tehtiin havaintoja hirvistä ja hirvituhoista: Suomessa varsinaiseksi tuhoalaksi mäntyvaltaisissa taimikoissa arvioitiin tuolloin 10000-15000 hehtaaria, hirvikanta oli noin 10000 hirveä…”
Tuo määrä on ennenkaikkea koko yhteiskunnan kannalta suurin mahdollinen, puuntuottajan kannalta sietämätön.
Metsästystalousministeri leppä 2018: ”…metsänomistajien viesti hirvijärjestelmän ongelmista on otettava vakavasti. Tämä edellyttää hirvien määrän alentamista…”
Metsälehti 25.5.2021: Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) ei lupaa muutoksia hirvikannan säätelyjärjestelmään. Alueellisten riistaneuvostojen päättäjistä kuusi jäsentä kymmenestä on riistahoitoyhdistysten eli metsästäjien edustajia. ”Näinhän se asianlaita on. Jäsenenä on metsätahoja, mutta totta on se, että ne ovat vähemmistönä”, Leppä sanoo. Onko tilanne oikeudenmukainen maanomistajia kohtaan? ”Ei ole. Viestini on, että asiat pitää ottaa vakavasti. Niiden, joiden mailla hirvet laiduntavat ja tekevät tuhoja, ääni pitää kuulua.”
Kun niitä hirviä on sillä vakiintuneella susireviirillä viisi (5) kymmenellätuhannella (10000) hehtaarilla, niin on ihan yks ja sama missä tuo kymmenesosa nykyisestä määrästä seilaa. Kaksinkertaistuvan puuntuotannon koron koroilla saadaan maksettua noin pienen hirvimäärän aiheuttamat vahingot. Ja voidaan ne poistaa loputkin hirvet. En minä ainakaan jää kaipaamaan ja suremaan vainajia. Ja kun syötävä loppuu poistuvat syöjätkin venäjälle.
Ruotsin jämtlandissa muutama ajastaika taaksepäin sudet vakauttivat muutamassa vuodessa hirvikannan tasolle 0,5/1000ha. Tuo määrän tuotto riitti hyvin yhdelle laumalle (100/200000ha). Niitä ei sitten riittänytkään metsästäjille (muutaman vuoden päästä ei riittäisi täälläkään). Metsästäjät vaativat susien vähentämistä. Saivat tahtonsa läpi. Uhkavaatimuksena oli, että lopettavat hirvenmetsästyksen kokonaan myös sudettomilla alueilla.
Stressi on paljon pahempi tappaja kuin petojen ateriaksi päätyminen. Susireviirillä suurin osa maa-alasta on hirvetöntä. Sama kuin häiritsemättömällä kettureviirillä: pääravintoa eli myyriä esiintyy enintään neljäosalla reviirin pinta-alasta. Samalla punkkivälitteisten myyrätautien riski putoaa murto-osaan. Ihan itse olen tuotakin asiaa tutkinut parikymmentä vuotta. Ja lumikkohypoteetikot hikoilevat verta.
Aikavälillä 1986-2018 VMI kertoo esiintyneen laatua alentavaa hirvituhoa kahden (2) miljoonan hehtaarin alalla mäntyvaltaisissa taimikoissa, vähintään kymmenen (10) vuoden uudistusalan verran. Kasvutappio vähintään 10 miljoonaa kiintoa/vuosi. Selluna 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Nykyhinnoilla yhteiskunnan tappio 1000 miljoonaa €uroa/vuosi. Jokaista talvehtivaa hirveä kohti 10000 €uroa vuodessa. Lisäksi tulee vähintään miljoona hehtaaria kuiville kankaille istutettuja kuusikoita (tappio yhteiskunnalle selluna 500 miljoonaa/vuosi). Eikä tässä vielä kaikki, kultahippuina vaskoolin pohjalla miljoona hehtaaria kuusenjuurikääviköita uudelleen kuusenjuurikääviköiksi, tappio yhteiskunnalle taas vähintään 500 miljoonaa/vuosi. Näistä kertyy hirveä kohti 20000 €uroa vuodessa.
Tuo arvioni on lisäksi äärimmäisen varovainen. Omista hirviltä karkuun päässeistä kuivahkon kankaan männiköistä olemme korjanneet 30 vuoden sisällä istutuksesta satoa 5-9 kiintoa/vuosi, jolloin jäävä puusto on yli 200 kiintoa/ha.
