Jatkuvan kasvatuksen määritelmä on  että siinä hyödennetään metsän luontainen taimettuminen, se sulkee silloin pois avohakkuun jos se on alueena liian iso että alue ei voi taimettua luontaisesti, tietysti siinä voidaan käyttää myös suojuspuuhakkuita, siemanpuuhakkuita, kaistalehakkuita, pienaukkohakkuuta,yläharvennusta jossa           alikasvoa säästetään sille sopivalla kasvualustalla ja määritellään jäävän puustoa ppa       sopivaksi, väite että metsä menee pilalle ei pidä paikkaansa vaan kohteelle on tarkoitus tulla jälleen 20v kuluttua. Jossain määritellään jatkuva kasvatus poiminta ja pienaukkohakkuuksi, tämä antaa väärän kuvan koska menetelmänä lähes aina on kohteeseen sopivalla voimakkuudella tehty yläharvennus jos kyseessä ei ole kohde jossa tehdään alueen päätehakkuu ja pyritään heti sen taimettumiseen.

Sovitaan sitten niin että palaan palstalle, kuitenkin paremmalla ajalla. Minusta vaan tuntuu että olen väärässä paikassa täällä keskustelupalstalla, olen katsellut näitä asioita poliittisesti värittömien lasien takaa koko ikäni, olen hyvin ihmeissäni väittämistä milloin sosilismin ja milloin vihervasemmiston suuntaan, en hyväksy tässä mielessä kohdalleni tehtyjä syytöksiä .

No joo, mulla lähti sivuluisuun, ei ollut tarkoitusta käsitellä suojeluasiaa tämän keskustelun yhteydessä. Yleensä jatkuvasta kasvatuksesta sanotaan että se ei onnistu, se on kallista puuhaa, ostajat karttaa leimikoita, tulee juuri vaurioita, tulee korjuuvaurioita, alikasvos ei säästy, alikasvos ei kehity, taloudellinen tulos on huonompi kuin jaksollisen ja jk-tekijät ovat viherhörhöjä. Näille väittämille on yhteistä se että yksikään näistä ei pidä paikkaansa, jos teillä on metsää ja asia kiinnostaa niin pitkälle että jk-hakkuisiin niin siinä sen viimeistään näette. Jos teillä ei ole metsää niin kiinnostuskaan ei auta, jos olette toimihenkilöitä niin tuskin se kiinnostaa jos pitää löytää laskutettavaa että on rahaa palkkojen maksuun.Yritykselle jonka rahavirtoja tulee metsän uudistamisen kautta tämä on huono ”pisnes”

Suomessa on suuri puute luonnontilaisen kaltaisista ja lähes koskemattomista metsistä. Niiden osuus on Jari Parviaisen selvityksen mukaan Suomessa 4 %, Ruotsissa 18 % ja Venäjällä 32 %, tässä vertailussa emme pärjää naapureillemme alkuunkaan.  Raportissa State of Europe`s Forests on listattu suojeltujen metsien pinta-aloja  Euroopan eri maissa . Suomi ei ole lähelläkään kärkeä vaan keskitasoa Euroopan maiden joukossa , ko. raportin mukaan Suomessa on 476 uhanalaista metsälajia mikä on enemmän kuin yhdessäkään muussa maassa. Jokainen kerta kun keskustellaan aiheesta jatkuva kasvatus esitetään väittämä että ei se kyllä vanhaan kuusikkoon sovi.  Ei sovikkaan, minua ei kiinnosta keskustella edes vaihtoehdoista koska tällaiset tulisi jättää hakkaamatta, ylipäätään tällainen vanhan metsän kohde on harvinainen että ei se useasti kohdalle satu.

Parin vuoden takainen tilasto kertoo että taimikonhoidon rästejä on Suomessa 750 000 hehtaaria, ensiharvennuskohteita 800 000ha, laskekaapa huviksenne millainen summa lystiin kuluu että edes taimikot saadaan kuntoon, ensiharvennuksia ei millään rahalla koska ne ei kelpaa ostajille. Tutkimuksen mukaan 90% väestöstä vastustaa avohakkuita eivätkä metsänomistajatkaan niitä ihannoi. Avohakkuu aiheuttaa haittaa metsäluonnolle ja virkistyskäytölle. Avohakkuita edistävät lähinnä metsäammattilaiset ja puun ostajat. Herääkin kysymys, kuinka vastuullista on käsitellä metsiä menetelmillä, joista aiheutuu paljon haittaa, joista tilaston mukaan jää paljoudessa hoitotyöt tekemättä ja joita suurin osa suomalaisista ei pidä hyväksyttävinä.