Käyttäjän antinpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jaksollisen kasvatuksen menetelmässä istutetaan 2000 tainta hehtaarille, joista merkittävä osa poistetaan ensiharvennuksen yhteydessä. Taimikon perustamiskulut ovat lehtomaisella kankaalla hyvinkin 2200e/ha (muokkaus, taimet, istutus, heinäntorjunta, varhaisperkaus, taimikonhoito) eli 1,1 euroa tainta kohti. Jos tämän taimikohtaisen kustannuksen sijoittaa muualle 4% korolla, se kasvaa ensiharvennusvuoteen mennessä (25-vuotta istutuksesta) arvoon 2,8 euroa. Jos ensiharvennuksessa poistetaan rinnankorkeusläpimitaltaan keskimäärin 14 cm puita saadaan yhdestä puusta hakkuutuloa korkeintaan 1 (yksi) euro eli tappiota tulee puuta kohti 1,8 euroa vaihtoehtoiseen sijoituskohteeseen varrattuna. Tällainen toimintahan menee täysin vihkoon, on äärimmäisen arvokasta että meillä on jatkuvan kasvatuksen menetelmä jolla talouskin saadaan terveelle pohjalle.
Laihialais muori heitti lanttia: Jos tulee kruunu niin panen pankkihin, jos tulee klaava panen pankkihin, jos menee kantillensa niin ostan uuret kengät. Jos et ole valmis uusille ja entistä paremmin tuottaville menetelmille ja et huomioi metsänhoidossasi korkoa jonka avulla voi korjausliikkeitä tarvittaessa tehdä niin mahdollisesti metsänhoitosi on harrastelua jossa hommat hoidetaan maksoi mitä maksoi, jossain mielessä lantin heittoa. Jos olet ammattilainen niin teeppä nyt ryhtiliike ja lähde kiitämään heti huomenissa metsäasiakkaasi luo ja tehkää se jk-puukauppa. Jos olet mo niin vaadi neuvojaltasi opastusta jk-menetelmään äläkä usko sitä vakiovastausta ”jk on hyvä mutta ei se sinun metsään sovi”.
Jos ajatellaan että Suomen puustovarat ovat 2300 miljoonaa kuutiometriä ja ne sijoittuvat 23 miljoonan hehtaarin alueelle niin keskimääräinen m3 määrä on 100m3/ha. Toisaalta taimikoiden ja nuorenpuoleisten metsien osuus lienee 2/3 metsämaan pinta-alasta niin käsityksen mukaan Suomen metsät eivät ole runsaspuustoisia. Satelliittikuvat paljastavat seikan että runsaspuustoiset alueet ovat pieniä sirpaleita siellä täällä ja metsät ylipäätään ovat viimeisen 60-vuoden aikana rankasti avohakattuja nuoria vähäpuustoisia metsiä. Sama hakkuumalli näkyy jatkuvan mutta nykyisin avohakataan jo nuorempia ja heikompi puustoisia metsiä, joka tarkoittaa huonohintaisen kuitupuun suurempaa osuutta. Keskustelun alkuperäinen kysymys on vieläkin paikallaan, neuvonnan kauttahan nämäkin avohakkuut on tehty. Tietysti helpoiten korjaus asiaa saataisiin sillä että nämä avohakkuuneuvojat nukkuisivat seuraavan 30-vuotta. Herätessään voisivat jälleen todeta että Suomessa on enempi puuta kuin koskaan
Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsätaloutta jossa maa on jatkuvasti puuston peittämä. Avohakkuu ja viljely eivät kuulu jatkuvaan kasvatukseen mutta kaikki muut hakkuutavat kuuluvat. Yläharvennuksen lisäksi voidaan tehdä ylispuiden poistoa sekä siemen-ja suojuspuu hakkuita. Kaistalehakkuut kapein kaistalein ja pienaukkohakkuut ovat myös jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Jatkuvassa kasvatuksessa pienaukon halkaisija on alle kaksi puun pituutta. Menkää katsomaan ilmakuvia niin huomaatte että maa on revitty yököttäviä aukkoja täyteen, en kyllä huutelisi avohakkuiden erinomaisuutta kovinkaan isosti.
Jatkuvan kasvatuksen pioneerien määrä on täyttynyt jo aikaa sitten, alunperin ne olivat tietääkseni pohjanmaan isäntiä jotka nousivat avohakkuun pakkovaltaa vastaan ja heitä raahattiin piirimetsälautakunnan toimesta oikeuden eteen. Sen jälkeen on tietysti tapahtunut paljon hyviä asioita ja yhä useampi on tämän mainion menetelmän ottanut omakseen, huomattiin että muutokselle on tarve ja niinpä 2014 lakimuutoksen jälkeen jk on lain edessä samassa asemassa kuin muutkin menetelmät, puunostajat kouluttaa henkilökuntaansa ja ompa syntynyt jk.e erikoistuneita yrityksiäkin .Keskusteluissa näyttää henkivän asia että jaksollisen kannattajat omivat menetelmiinsä milloin yläharvennusta ja milloin mitäkin. Tämähän on merkki siitä että ennnenpitkää jk on valtamenetelmä, tietysti silloinkin joku joutuu höynäytetyksi ja hakkaa metsänsä aukoksi mutta elämä on.
Se ongelma ei ole kovinkaan huolestuttava, jk metsäkin kasvaa joka vuosi tai ainakin luulisin niin olevan
Jatkuva kasvatus on avohakkuulle ja viljelylle ajateltu vaihtoehto jossa metsää käsitellään toistuvin yläharvennuksin, tämä on näin yksinkertatainen asia.
Yläharvennushakkuussa joka tehdään alikasvosta säästäen koneen järeys tulee arvoonsa koska silloin voidaan kaatoa hallita ja pienempi puusto säästyy.Erityisesti kuusen alikasvoksella on ilmiömäinen kyky toipua jos vähänkin on latvaa olemassa, latvattomat ei tietenkään toivu , ovat kuitenkin merkki että maa on tiine. Aiemmin motoa ja sen mittalaitteita tukit mitattiin laanissa yksin kappalein ja useasti ihmeteltiin niitä kuusien tyvileikkoja, poikkeuksetta niisä oli alussa kymmenien vuosien kitumavaihe joka osoitti että pentuna puu oli ollut alikasvos. Jos sellainen neljän tukin runko on alikasvoksena ollut ensimmäisen 50-vuotta niin hyvin on toipunut.
Juurikin näin kuten jätkä sanoo, koneen täytyy pystyä käsittelemään runkoa joten tehoja pitää olla, yläharvennusleimikossa poistuma on helposti 100m3/ha josta tukkiosuus 60-80%. On myös positiivisesti hintaan vaikuttava tekijä että poistettavan litrakoko on suuri
Taneli, en ole täyttänyt vielä 100-vuotta mutta 55-vuotiaan kohteen olen nähnyt, tilanne näyttää paranevan jokaisen hakkuun jälkeen kun puusto saadaan oikeanlaiseen moodiin. Jk.n tarkoitus on myös ohjata metsänomistajille parempaa puun myyntituloa ja pienentää kuluja, sitä kutsutaan nimellä hyvä metsätalous. On harmi että näytät olevan asiasta ulkona kuin lintulauta.
Valopuu on tärkeä ja jos kohde on hyvä tulee siinä olla lehtipuuta ja sitä tulee jättää riittävästi.