Käyttäjän Ajokoira kirjoittamat vastaukset
-
Niin oliko tässä jotain ongelmaa? Eikö jokainen saa tehdä omalla omistuksellaan niin kuin parhaaksi näkee ja valita laskentakorkonsa, minkä perusteella rahat kannattaa ohjata tuottavampaan sijoitukseen.
Tolopainen: Noita ylihintaan ostettuja ja heti hakattuja metsäpalstoja näyttää jäävän uudistamatta sellainen sattuu aina silmään kun ajelee mökille, yksi tuttu isäntä sen osti järjettömällä ylihinnalla ja hakkuutti heti aukoksi . Kolmeen vuoteen ei ole tapahtunut mitään sen jälkeen. Uudistaminen jää seuraavalle omistajalle se on varma nakki, kun puolet palstastan hinnasta jäi vielä velkaa.
Muuttuuko tilanne yhtään paremmaksi jos sinne lyö isolla rahalla taimia pystyyn?
Paljon puhutaan ketjussa markkinataloudesta, mutta kukaan ei anna vastausta yksinkertaiseen kysymykseen, että kuinka paljon enemmän rahaa saa FSC-puusta.
A. Jalkanen, mutta käytäntö ei ole osoittanut, että sertifiointi nostaisi metsänomistajan tuloja. Konkretia syntyy ja luottamus herää vasta sitten, kun puukauppatarjouksessa on hinta sertifioimattomalle ja sertifioidulle puulle. Tällöin metsänomistaja voi tehdä päätöksen. Jos kerran FSC-puusta on pula, niin kyllähän sitä rahalla saa. Ymmärrän hyvin, että puujalostajien omat asiakkaat vaativat vastuullisuutta, ekologisuutta jne, mutta kyllä tämä kieltämättä haiskahtaa siltä, että metsänomistajan kustannuksella se halutaan tehdä.
Puunhalaaja, olen 100 % samaa mieltä siitä, että myyjällä ja ostajalla on oikeus päättää millä ehdoilla kauppoihin ryhtyvät. Lähinnä hain takaa sitä, että jos kerran FSC on hip ja in, niin kyllähän rahan pitäisi ohjata metsänomistajia siirtymään siihen, eikä heidän tietämättään tehdyt kartat? Paljon siis metsänomistaja saa FSC-puusta enemmän kuin sertifioimattamasta puusta? Jos hintaero on tarpeeksi korkea, niin FSC-sertfioitujen metsien osuus pitäisi lähestyä 100 %:a, sitä on markkinatalous. Toki voivathan puunostajat päättää siirtyä puhtaasti jonkin sertifikaatin taakse, mutta tähän asti näin ei ole tapahtunut.
En ole jaksanut koko ketjua lukea läpi eli voi olla, että asia on jo käsitelty. Eikö tässä(kin) asiassa kannattaisi luottaa markkinatalouden toimintaan. Eli puulle muodostuisi kolme eri hintatasoa: sertifioimaton, PEFC, FSC. Metsänomistaja voisi tilakohtaisesti tai miksei jopa kuviokohtaisesti päättää, millä sertifikaatilla metsä käsitellään. Se on huomattu, että ”sosialisointi” ja pakottaminen eivät ohjaa toimintaa tehokkaasti eteenpäin.
Visakallo: Tiekunnan toimielimen vastuulla on, että tiekunnan ajantasaiset tiedot löytyvät rekisteristä. Tieosakkaan on puolestaan annettava tarpeelliset yhteystiedot yksityistien hallinnointia varten, tätä ei kukaan tässä keskustelussa kiellä. Minä keskustelen siitä tilanteesta missä ostaja ei saa myyjältä tietoa yksityistien osuuksista, yhteystiedoista tms.
Ratkaisu ei voi olla se, että uusi ostaja menee seisomaan tien viereen, pysäyttää kaikki ohikulkijat tai selvittelee lähitilojen omistajat ja kyselee heiltä, sattuisiko he tietämään onko kyseessä yksityistie ja mikä on sen tiehoitokunta. Ratkaisu ei voi myöskään olla se, että ostaja lähtee penkomaan kunnan arkistoja saadakseen tämän tiedon. En ole oikeusoppinut, mutta mitä luulet, kumpi on lopulta riitatilanteessa voittaja; myyjä, joka ei ole tietoja ilmoittanut ostajalle tai toimittanut muutoksista tietoa tiehoitokunnalle vai se uusi omistaja? Myyjän intressikin pitäisi olla ilmoittaa muutoksesta, jotta jatkossa laskut eivät kohdistu hänelle.
On tiettyjä myyjiä, olkoot vaikka kuolinpesät tai metsätiloista erkaantuneet omistajat, jotka eivät tunne metsäasioita. Ei ole ensimmäinen kerta kun esim. metsästysoikeuden vuokraamisesta on unohdettu ostajalle mainita ja kohta metsätilan metsästysoikeudet on vuokrattu kahdelle taholle.
Köppäkynnelle vastaus. Minä en aio lähteä kolkuttelemaan yksityistien varrella olevien mökkien ovi tiedustellakseni tiehoitokunnan yhteyshenkilöitä. Vastaavasti en ala soittelemaan MML:n tietojen kautta läpi kyläläisiä asian suhteen. Tämä siitä syystä, että en koe olevani asiaan velvollinen. Yksityistien hoitokunta on sen sijaan vastuussa tienhoitoon liittyvistä asioista, ei yksittäinen osakas. Vähän ontuva vertauskuva, mutta jos ostan pörssiyhtiön X osakkeita, niin en minä yhtiön hallitukselle lähetä viestiä missä kerron omistukseni muutoksesta. Kyllä itseään arvostava tiehoitokunta huolehtii, että tiedonkulku muutoksista on mahdollisimman helppo.
Visakallolle vastaus: Aina olen selvittänyt myyjältä kulkuoikeudet, aiemmin maksetut maksut sekä tiehoitokunnan yhteyshenkilöt. Jos myyjänä on esim. kuolinpesä, ei tätä tietoa ole aina saatavilla.
Täälläkin tilanne niin päin, että uuden metsätilan läpi menee yksityistie, millä on tiehoitokunta. Ei mitään hajua tiehoitokunnan yhteyshenkilöistä, ei tosin kahden vuoden omistusaikana laskujakaan ole minulle asti eksynyt. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa olisi luontevaa, jos tiehoitokunnallakin olisi jonkinlaiset nettisivut, mistä sitten löytyisi vaikka yhteystiedot, pöytäkirjat tms.
Tässä omassa tapauksessani lyhyen tukin latvaläpimitta on rajoitettu siten, että tyvessä olevaa vikaa sillä ei pelasteta. Lähdin laskemaan vertailua siten, että päätehakkuulla pitäisi löytyä karkeasti joka toisesta puusta 31 dm pölkky, joka optimaalisella apteerauksella saha tekisi tukiksi ja selluyhtiö kuiduksi. Tällöin tarjoukset olisivat taloudellisesti karkeasti tasatilanteessa. Tämä kuulostaa suurelta runkomäärältä missä puun pituus olisi epäsuotuisa apteerauksen kannalta, etenkin kun kilpailevalla tarjoajalla lyhin tukki on 37 dm.
Tässä tapauksessa selluyhtiön hinnat ovat sen verran parempia, että tarjousvertailu kääntyy heidän suuntaan. Osalla sahoista lyhyen tukin latvaläpimitta mahdollistaa sen tekemisen tyveltä. Jos näin olisi tässäkin tapauksessa, valitsisin todennäköisesti toisin. Tai jos selluyhtiöllä lyhin mitta olisi 41 dm, harkitsisin tarkemmin sahan tarjouksen valintaa.
Nämä laskennat sillä oletuksella, että lyhyitä mittoja voi vapaasti käyttää. Kuten aiemmin on kirjoitettukin, pituudet määräytyvät ostajan sen hetkisten tarpeiden mukaan. Sen vuoksi tarjousvertailuun sisältyy paljon epävarmuutta, mutta jotenkin valinnat pitää pystyä itselle perustelemaan.