Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo on mielenkiintoista jos mänty on alttiimpi syönnille kuusen kanssa sekapuuna. Itse olen joskus spekuloinut, että männyn ja lehtipuun sekataimikko voisi olla alttiimpi syönnille, koska siinä hirvi näkee kauemmas (ts. lähestyvät sudet) talvella, eli päinvastainen peruste kuin Tolopaisella. Ari Nikula kertoi väitöskirjassaan, että männyn taimikosta ei ole tarpeen hävittää kaikkea lehtipuuta tuhojen estämiseksi, ainoastaan etukasvuiset.
Tämä sosiaalisen median logiikka sopinee myös metsäkeskusteluun.
”Haettavuus, pysyvyys ja jaettavuus selittävät sitä, miksi kirjailijan eetoksen yhtenäisyys on niin tärkeää verkkoyhteisöille. Internet ei tunnetusti unohda, sillä vanhat synnit ja vanhentuneet mielipiteet on helppo kaivaa esiin ja jakaa. On vaivattomampaa kirjoittaa hakukoneeseen kirjailijan nimi kuin kahlata vuosikymmenien tuotantoa läpi uudella, kriittisellä silmällä.
Tiukin eetosvaatimus syntyy kuitenkin jaettavuudesta: sosiaalisen median käyttäjä ei halua jakaa tulkinnanvaraista, mahdollisesti moraalista ristiriitaa synnyttävää sisältöä. Se olisi sosiaalinen riski, joka vahingoittaisi jakajan omaa some-eetosta, varsinkin kun mahdollinen kommenttiosion väittely ja kyseenalaistaminen jäävät pysyvästi muiden käyttäjien näkyviin. Brittikirjailija Zadie Smith on sanonut haastattelussa, että hän ei ole sosiaalisessa mediassa juuri tästä syystä: koska moraalista ja emotionaalista liikkumavaraa on niin vähän.”
On erittäin vaikeaa viestiä tieteestä tai politiikasta, jos viestissä ei saa olla tulkinnanvaraisuutta tai eri osapuolten näkemyksiä monipuolisesti tarkasteltuna, vaan sen sijaan viestin joutuu typistämään vaalimainoksen tasoiseksi iskulauseeksi. Nimimerkin takaa on myös eri asia kirjoittaa kuin tunnistettavana ihmisyksilönä. Laajempi juttu linkissä.
Lehdessä ( MT) luki että hirvivahinkojen ilmoituksia tehdään vähemmän kuin tarve olisi koska arviointi maksaa ja korvaus on huono. Tuo mittari siis aliarvioi tuhot ja VMI myös jonkin verran. Ehkä arvioinnin kulut ja paremman korvauksen voisi maksaa, kun kerran rahaa on sitä varten kerättynä.
Pitää paikkansa että luonnonmetsä on yleensä runsaspuustoisempi eli poistumat pienemmät, mutta tämä koskee myös avohakkuuta. Metsälehdestäkö juuri luin että jk-metsään jätettiin 200 kuutiometriä puuta kasvamaan, eli ei sen ole pakko olla harveikko.
Vastinparit (pääluokat): itseharveneminen = alaharvennus; vanhojen puiden kuoleminen = yläharvennus; uudistavat isot häiriöt = avohakkuu.
Rydman astui Trumpin ansaan (halusi erillisratkaisun jäänmurtajista) ja Zaharova Stubbin ansaan (haluaa Suomelta erillisratkaisun eli luulee suhteiden lämmittelyn alkavan muusta EU:sta riippumatta).
En erityisesti hehkuta hiilinieluja: pohdin mahdollisia malleja, joilla niistä voidaan selvitä. Esimerkiksi Hesarin lukijat tietävät kuinka vimmaisesti olen puolustanut hakkuita, erityisesti avohakkuita.
Yritän samalla viestiä myös rajoitteista: hakkuumahdollisuudet ja metsäteollisuuden tuotannon mahdollisuudet riippuvat paitsi ilmasto- ja luontopolitiikasta, myös metsien hoidosta ja kasvukunnosta. Selkeän hakkuiden alentamisen yksi kysymys kuuluu, mihin mahdolliset markkinoille tulvivat metsätuhopuut käytetään, jos metsäteollisuus on ehtinyt sopeutua selvästi pienempiin hakkuiden määriin. Toivottavasti mitään dramaattista ei kuitenkaan tapahdu, vaikka metsiin jää pieniä hiilinieluja.
Suomen olisi mielestäni järkevää työntää hiilineutralointitavoitteensa tuonnemmaksi eli vuoteen 2050. EU vaatinee seuraavalla sopimuskaudella nykyistä pienempiä hiilinieluja, joten niistä selvitään elleivät turvemaiden päästöt enää kovasti kasva. Se jää nähtäväksi, samoin kuin kuluvan sopimuskauden vaatimattomien päästövähennystulosten käsittely EU-tasolla.
Tuo suorittavan ehdotus, että metsästäjä menee talvilaitumelle vaanimaan voisi toimia joissakin tapauksissa. Metsästäjähenkilö voi olla kuka tahansa tarvittavat taidot omaava, hänen ei tarvitse olla maanomistaja itse. Oppisivatko hirvet siitä, että tämä talvilaidun ei ole turvallinen?
