Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Se on hyvä kysymys mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos osalle metsänomistajista meillä maksetaan siitä että eivät hakkaa, jos yhdestä kohtaa hakkaamatta jätetty puu ostetaan kuitenkin teollisuudelle jostain toisesta kohtaa. Hiilikorvausta voisi ehkä kuitenkin saada metsien kasvun lisäämisestä, eli vaikkapa metsityksestä tai puutuhkalla lannoittamisesta.
Monimuotoisuutta ja biomassaa voi kasvattaa harventamattomassa nuoressakin metsässä: tapahtuu itseharvenemista ja tulee lahopuuta. Tällaiselle alueelle voitaisiin maksaa ekologista kompensaatiota vanhojen metsien arvokohteiden lisäksi. Itselläni on yksi tällainen kuvio: aikoinaan ojitettu kosteikko, ojat tukossa, nyt lehtipuuvitelikko jota en harvenna, vaan se saa tuottaa lahopuuta ja odottelen jos valkoselkätikka jossain vaiheessa löytäisi sinne…
140ärrä, olet oikein hyvin kartalla metsän uudistamisesta peltomaalla. Kuusen sekaan voisi harkita tervaleppää, se kestää kosteampia oloja, tai alueelle sopivaa tammialkuperää jota voisi löytyä Iisalmen kaupungin alueelta tai jutussa mainitulta puutarhalta jos se on toiminnassa. Kts. linkki.
https://puutarhastelua.blogspot.com/2011/10/ihmetammi.html
Ja olen samaa mieltä että alueellisessa hiilinielukaupassa on juuri tuo ongelma että se ei vaikuta kokonaishakkuumäärään.
Minusta ei täytä neliraajahalvauksen tunnusmerkkejä tämä vaan on hyvin sovitteleva kannanotto.
https://www.kaleva.fi/sosialisoivatko-ministeri-ja-metsajatit-raakkujoet/11323437
RR raakkuketjussa: Luonto on täynnä uhanalaisia lajeja
Siksi olisikin tärkeää tehdä sellaista erittelyä mitä Kurki on tällä palstalla tehnyt. Mitkä lajit kuuluvat luontomme peruslajistoon, mitkä ovat avainlajeja (jotka vaikuttavat moneen muuhun), mitkä lajeja jotka kertovat ekosysteemin hyvästä tilasta (indikaattorilajeja), mitkä lajit ovat satunnaisia vierailijoita tai uusia tulokkaita. Minkä kuuluisi olla yleisiä, mutta eivät sitä nyt ole tai ovat nopeasti taantumassa? Mitkä eivät koskaan voi olla yleisiä tai laajalle levinneitä, mutta kuuluvat peruslajistoon ja tarvitsevat elinympäristöjensä rippeiden säästämistä tai ennallistamista.
Oppaassa kerrotaan kyllä yksityiskohtaiset ohjeet uhanalaisten lajien luokitteluun. Luokituksesta puuttuu kuitenkin oleellinen asia: lajien ryhmittely sen mukaan, tarvitseeko se erityisiä suojelutoimenpiteitä ja minkälaisia. Tämä tieto ja tämän ryhmän sisällä tapahtuvat muutokset uhanalaisuuden luokituksissa auttaisivat ymmärtämään mitä metsissä seuraavaksi tulee tehdä ja tehoavatko nykyiset toimet. Luokitettujen lajien ja luontotyyppien seuranta auttaa myös niitä lajeja, joista ei ole suoria havaintoja.
Ok AR. Lahon vaivaamalla alueella varmaan lehtipuista (koivu, haapa jne.) koostuva vaihe suositeltava. Kantojen nosto nopeuttanee puhdistumista. Havupuun taimien raivaus alkuvaiheessa tarkasti pois. Lehtikuusi myös altis juurikäävälle joten ei sitäkään alkuvaiheeseen.
https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/juurikaavan-vaivaaman-kuvion-kasittely/sivu/2/
Kokkolassa on Hycamite, joka jalostaa maa- tai biokaasusta vetyä ja hiiltä ja prosessi tarvitsee melko vähän energiaa.
Mikko Tiirola (MTK) kirjoittaa FaceBookissa: ”Voimassa olevassa LSL:ssa olisi Mykkäsellä ja hallituksella momentit, joilla ympäristöhallinto voisi hoitaa asian raakkupurojen osalta”. Kts. myös aamun Metsäuutiset tässä lehdessä: ”Erityisen suojeltavana lajina raakkujen elinpaikat ovat kuitenkin suojeltavissa jo nykylainsäädännöllä ely-keskuksen rajauspäätöksellä – uutta lainsäädäntöä ei tarvita”, muistuttaa MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.
Toisena vaihtoehtona olisi jatkuvapeitteinen kasvatus suojakaistoilla, mutta silloin voisi olla tarpeen ohjeistus puuston määrästä, mikäli puron varjostus on etenkin etelänpuolella tärkeä ominaisuus. Voi olla niinkin, että uutta raakkututkimusta tarvitaan sen elinympäristövaatimusten tarkentamiseksi.
