Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mistä Ruotsin raakkuhavainnot näkee?
Wikipedia (Jokihelmisimpukka):
”Metsähallituksen EU:n tuella Suomen, Norjan ja Venäjän pohjoisilla alueilla suorittaman esiintymisalueiden kartoituksen ja raakkukantojen suuruuksien määrittelyn mukaan pohjoiset jokihelmisimpukkakannat ovat elpyneet taannoisten massapyyntien jäljiltä ja voivat hyvin. Muun muassa tunnetussa raakkujoessa Luttojoessa 1900-luvun alkupuolella kokonaan häviämässä ollut laji esiintyy nykyisin elinvoimaisena populaationa.”
Tässä voisi olla hyvää tietoa:
Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030.
Laji.fi-portaalissa olevat numerot ovat varmaan esiintymien määriä, eli noin monessa eri havaintopisteessä niitä on todistetusti nähty. ”Rajauksesi kattaa 2 024 havaintoa 1 lajista. Havainnoista 0 on kokonaisuudessaan julkisia. 2 024 havainnon tietoja on karkeistettu käyttörajoitusten vuoksi.” Eli paikan näkee 1- 10 kilometrin tarkkuudessa laji.fi-aineistossa.
Metsähallituksen raakkusivusto.
http://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/raakku/
Luonnonvarakeskus (Luke) on kumppanina Tapio Oy:n pilottihankkeessa, jossa kartoitetaan Suomen talousmetsien lehdot sekä arvioidaan ja pisteytetään niiden hoitotarve. Samaan tapaan voisi pisteyttää yksittäisiä lajejakin, niin selviäisi miten ison urakan edessä ollaan… vai olisiko helpointa keskittyä luontotyyppeihin lajien sijaan?
EU:n metsäpolitiikkaan kai tämäkin liittyy, ilmasto- ja monimuotoisuuspolitiikan kautta. Mikä on metsän arvo eri käyttötarkoituksissa?
Keskustelua hiilimarkkinoista. Onko huono vai hyvä asia jos ne kehittyvät muualla EU:n alueella nopeammin kuin meillä, se riippuu tietenkin hinnoista ja kerrannaisvaikutuksista. Asia on monitahoinen, eli ei ole sama katsottuna metsänomistajan, kansantalouden, kompensaatioita ostavan tai EU:n hiilinielupolitiikan vinkkelistä. Ehkä laajin tähän saakka hyödyntämätön hiilinielujen varantomme saataisiin käyttöön lannoittamalla sopivia puustoisten ojitettujen turvemaiden kasvupaikkoja puutuhkalla.
https://www.metsalehti.fi/kolumnit/ylakerta-suomi-kulkee-jalkijunassa-hiilikompensaatiossa/#d22ca7cc
Keskustelu on keskittynyt jo ehkä liikaakin suojakaistoihin. Jos ekstraleveisiin suojavyöhykkeisiin on hyvät tieteelliset perusteet, suojeluohjelmista löytyy varmaan rahaa niiden lunastuksiin. Pitäisi lukea alan raportteja niin tietäisi.
Tärkeimmät puutteet korjattaviksi olisivat kai: tiedonkulun parantaminen raakkuesiintymistä; taimenpurojen lisääminen (ennallistamisvaroin) ja raakun siirtoistutukset; ojitettujen turvemaiden ojaverkoston vesiensuojelun parantaminen ml. lintukosteikot ym. vastaavat rakenteet (ennallistamisvaroin).
Ei se hyvin laaja vihervasemmistolaisuus voi oikein pitää paikkaansa ainakaan lehdistössä, koska osa niistä on selvästi kallellaan keskustaan tai oikealle ja niissä olisi tiukasti vihervasemmistolaisella toimittajalla tukalat oltavat, tarkoitan esimerkiksi maakuntalehtiä, Maaseudun Tulevaisuutta ja Metsälehteä. Veikkaan että jos katsotaan toimittajia kokonaisuutena, päädytään suunnilleen Suomen eduskunnan kannatuslukemiin. Onhan olemassa persuviestimetkin.
toimittajista 70% äänestää vihreitä Valeuutinen – fake news, kuten Trump sanoisi.
Jovainilla on kyllä sanottavaa, mutta ainakaan omassa päässäni tuo edellä oleva kappale ei järjesty metsänhoito-ohjeeksi ilman käännösohjelmaa. Eikö jk-poiminnan idea ole hyödyntää olemassa olevaa metsän rakennetta ja parantaa sitä, eli myydä puita ja järjestää jäljelle jäävät puut mahdollisimman tuottavaksi joukoksi? Jk-metsän tuotto on nimenomaan sen yksittäisten runkojen summa aivan kuten jaksollisenkin metsän. Jaksollinen on useammin tasarakenteinen ja optimaalinen jk erirakenteinen jatkuvuuden turvaamiseksi. Ellei taimia sitten synny, ei ole jatkuvuutta, mutta sitten metsän voi uudistaa. Jos harvennetaan liian harvaksi (vajaatuottoiseksi) pitkäksi aikaa, menetetään tuottoa. Jaksollisen mallin harva (siemenpuusto tai viljelytaimikko) vaihe kestää vain muutamia vuosia, ei vuosikymmeniä.
