Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Huomasin saman kuin Rane. Oli kyllä mainintoja siitä että raakku on tarkka veden laadusta ja samoin ovat sen elinkierrossa tarpeelliset kalalajit. Jonkinlainen suojakaista on hyvä olla joka pidättää ravinteita ja varjostaa. Ely-keskuksella saattaa myös olla tarkempaa tietoa asiasta eli uudempia tutkimustuloksia. Suojakaista on myös maisemallisesti hyödyllinen. Kaiken kaikkiaan varmasti tarpeen metsätalouden hyväksyttävyyden säilymiseksi, mutta mitoitusta voitaisiin perustella paremmin. Puusuman sekaan mahtunee myös muutama metsänomistaja, jotka eivät ole sertifikaatissa.
Kuollutta puuta ja kariketta kulkeutuu vesistöön luonnonmetsissäkin, joten en pitäisi kovin haitallisena pientä määrää poimintahakkuun hakkuutähteitä suojakaistoilla. Leveällä hoitamattomalla suojakaistalla on voi olla paljon lahopuuta, joka on maahan kaaduttuaan lähes sama asia kuin hakkuutähteet. Jossain luki myös että orgaaninen aines kuten kuolleet lehdet ovat ravintoa vesieliöille.
Olisiko kompromissi löydettävissä niin että raakkuvesien alueella harjoitettaisiin jatkuvaa kasvatusta kohtalaisen leveällä rantavyöhykkeellä?
Historiallisia haittatekijöitä: helmestys, vesivoimaloiden rakentaminen, jokien ja purojen raivaaminen uittoa varten ja turvemaiden ojitus. Ojitus on ollut paikoin todella säntillistä. Kts. esim. raportin s. 43: Kuva 19. Haapuanojan raakkupurovesistö 1960-luvulla ja nyt.
”Luonnollinen vaatimus raakkupopulaatioiden suojelemiseksi on se, että populaatioiden sijainti on tiedossa. Potentiaalisen salahelmestyksen riskin vuoksi Suomessa on tähän saakka käytäntönä ollut, että raakkujen esiintymispaikat ovat julkisuuslain mukaista salattavaa tietoa (laki 621/1999 pykälä 24 kohta 14). Tästä käytännöstä kannattaisi luopua. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa raakkujen esiintymispaikat ovat julkisia ja kokemukset siellä ovat olleet suojelun näkökulmasta ennemmin positiivisia kuin negatiivisia. Raakkujen esiintymispaikkojen salaaminen on vaikeuttanut myös alan tutkimusta ja osaltaan ollut syynä siihen, että tieto raakkujen esiintymispaikoista on hyvin hajallaan ja tulkinnanvaraista.”
Sivu 58 raportissa.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162681/Taustaselvitys_Raakku.pdf
Biden määräsi viime töikseen tullimaksuja tuontitavaroille kuten sähköautoille ja aurinkopaneeleille. Tämä nostaa näiden hintaa USAssa tullin kautta ja lisäksi vähentää kotimarkkinan kilpailua mikä sekin voi nostaa hintaa. Entä kuluttaja joka näkee hintojen nousua, vaikka inflaatio piti saada alas? Suojataanko toimella niin paljon työpaikkoja että homma kannatti? Tämä sama pohdinta on käytävä EU:ssa.
Uhkatekijä: Yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi . Tieto yksilöiden määristä on hyvin epävarmaa, mutta sen verran tiedetään varmasti, että laji on kokonaan hävinnyt useista joista. Ei ole kuitenkaan samassa mielessä häviämisriskissä kuin saimaannorppa tai metsäpeura, joiden elinalue on paljon rajallisempi.
Suojakaistojen leventäminen auttaa raakkua hiukan: se varjostaa eli vähentää veden lämpötilan nousua liian korkeaksi kesäisin. Ylempänä olevia järviä ei kuitenkaan pystytä varjostamaan. Nousevat veden lämpötilat voivat haitata populaatioita Etelä-Suomessa ilmaston lämmetessä. Samoin lohikaloja, joita ei enää kalasteta, kun veden lämpö nousee 21 asteeseen, jos oikein muistan Peltsin reissuista. Raakun mielilämpötilaa ei tarkkaan tiedetä, mutta lisääntyvissä populaatioissa se on ollut alle 25 astetta ja veden happamuus vähintään 6.
Lisäksi suojakaista pienentää ravinnevalumia, jotka voivat nousta väliaikaisesti kaksinkertaisiksi heti hakkuun jälkeen. Suurimmat ravinnevalumat ja happamat valumat tulevat todennäköisesti kuitenkin ojastoista, joihin tulisikin lisätä vesiensuojelun rakenteita.
PS. Tuli mieleen että onko ns. hiljaisesta suojelusta tehty kyselyitä tai muuten arvioita, siis kohteet ja pinta-alat?
Puuproffa-sivusto tarjoaa tiivistetyssä muodossa nykyisen tietämyksen jaloista lehtipuista. Nehän esiintyvät jo meillä etelärannikon tammivyöhykkeessä ja istutettuina puistopuina pitkin maata. Lisäksi arboretumeissa ja metsäntutkijoiden kokeissa. Jonkin verran myös istutuksilta ympäröivään luontoon levinneinä tai jäännöspopulaatioina lämpimämmältä ajalta. Näitä inventoimalla saadaan jo paljon lisätietoa.
Ajattele husse siitä näkökulmasta että nämä ihmiset kenen mailla asuu raakkuja, liito-oravia tai valkoselkätikkoja suojelevat niitä meille kaikille yhteisesti. Jos on näiden habitaatti minun maallani, niin omaa omaisuuttani en pysty käyttämään eli en saa siitä tuottoa mutta naapuri saa. Onko reilu peli, jos vain osa meistä suojelee näitä omalla kustannuksellaan, ja muut ovat vapaamatkustajia? Laissa on juuri tästä syystä määrätty korvauksia omavastuun ylittävältä osalta eli suuriin suojelupinta-aloihin. Sen lisäksi panostetaan vapaaehtoiset metsäsertifioinnin suojakaistat ja säästöpuut.
Metsälain 10 pykälän mukaan puron välitön lähiympäristö on lain suojaama ollessaan luonnontilainen tai sen kaltainen: ”lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt”.
Raakkuhankkeita ja raportteja pukkaa… tämä aika perusteellinen katsaus on vuodelta 2020. Raakkujoista on muodostettu Natura 2000 -alueita mutta ls-lain mukaisia rauhoituksia aluerajauksineen ei juurikaan ole tehty. Viimemainituissa tulee korvaukset, joten pitäisikö niitä lisätä jos katsotaan että tarvitaan leveät suojakaistat?
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162681/Taustaselvitys_Raakku.pdf
