Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitin kuplalla sitä kun tänne kirjoittavat yleensä pääasiassa samat ihmiset. Lisää kirjoittajia erilaisista taustoista saisi tulla mukaan. Erityisesti toivoisin eläkkeellä olevien metsäntutkijoiden panosta. Erimielisyys on hyvästä: samanmielisten kupla olisi kauhea asia!
Kehveli, mielestäni olen kunnostautunut vastarannan kiiskenä ainakin luonto- ja ilmastopolitiikassa. Metsä ei enää riitä kaikkeen mitä siltä toivotaan ja pitää tehdä vaikeita valintoja.
Mielipiteeni voivat olla metsänhoidossa vähän parempia arvauksia kuin jokamiehen. Muissa asioissa ne ovat lähinnä ilmaan heiteltäviä koepalloja, joita saa ampua alas.
Tolopainen on palstan Trump: höpöttää puuta heinää ja katsoo meneekö läpi.
Onko Perko Kekkonen arvioinnin yläpuolella vai suomalaiset johtajat yleensä? En ole persujen kannalla: ei meidän johtajat kai poikkeuksellisen huonoja ole. Paitsi kaupallistamisessa ja myynnissä häviämme ruotsalaisille.
Vallanpitäjät tarraavat vallankahvaan siten että kehitetään ja korostetaan ulkoisia uhkia. Kekkonenkin sai aikoinaan nostetta näistä. Kaakonkulma saatetaan nähdä joissakin piireissä hyvänä puskurivyöhykkeenä länsimaiselta hapatukselta. Surkeus saadaan ulkomaiden syyksi, kun todellisuudessa omat johtajat ovat aivottomia tomppeleita.
Hakattu puumäärä riippuu vain markkinahakkuista. Kasvun ja hakkuiden erotusta eli hiilinielua voidaan kasvattaa kahdella tavalla: teollisuus vähentää hakkuitaan ja metsänomistajat lisäävät puun tuotantoa. Lisääkö vai vähentääkö kiertoajan pidennys puun tuotantoa – se riippuu lähtötilanteesta. Aika varmasti lisäisiä (puun tuotantoa kasvattavia) keinoja olisivat mm. metsitys ja tuhkalannoitus.
En osaa Kurki analysoida tarkemmin mutta johtopäätös kiinnostaisi: mikä toimintaohje seuraa jos päätelmät edellä (vanhojen metsien lajiköyhyydestä) olisivat oikein? Eli ovatko nykyiset biodiversiteettistrategian tavoitteet kuitenkin kaikesta huolimatta oikean suuntaiset (johdatteleva kysymys)? Tarkoitan että kannattaako kuitenkin pyrkiä parantamaan elinympäristöjä jotta myös vanhojen metsien lajit säilyvät?
Eipä tuo kai sitä tarkoita ettei kaikki lehtolajit voisi elää myös vanhoissa lehdoissa. Se tarkoittaa että vanhojen lehtojen lajit ovat suhteellisesti uhanalaisempia: lehtojen lajeista yleensä on noin kymmenys vaarassa, mutta vanhojen lehtojen lajeista 40 prosenttia?
Kaikkein harvinaisin ja arvokkain resurssi lehtolajeille ei ole ehkä niinkään vanha lehtometsä itsessään, vaan vanhat järeät lehtipuut. Niitä voisi esiintyä myös nuorissa talousmetsien lehdoissa, jos säästöpuita olisi alettu jättää jo paljon aikaisemmin. No parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Tästä nähdään jälleen että vanhojen metsien suojelualueita tarvitaan todennäköisesti vähemmän, jos luonnonhoitoa tehdään riittävästi.
Tuo on ihan kelpo ohje että uudistusalalla otetaan huomioon kasvuolosuhteet eikä vedetä samalla sapluunalla läpi koko aluetta. Puulajit voivat vaihdella, samoin panostukset uudistamiseen. Aiemmin kosteaan notkelmaan olisi vedetty aina ojat, nykyään tehdään mätäs, tai jätetään hieskoivulle ja muille lehtipuille, tai jätetään riistatiheiköksi. Lehtipuita ja lahopuita voi myös keskittää säästöpuuryhmiin, jos alueella on tarkoitus kasvattaa pääasiassa havupuuta.
Huomasin saman kuin Rane. Oli kyllä mainintoja siitä että raakku on tarkka veden laadusta ja samoin ovat sen elinkierrossa tarpeelliset kalalajit. Jonkinlainen suojakaista on hyvä olla joka pidättää ravinteita ja varjostaa. Ely-keskuksella saattaa myös olla tarkempaa tietoa asiasta eli uudempia tutkimustuloksia. Suojakaista on myös maisemallisesti hyödyllinen. Kaiken kaikkiaan varmasti tarpeen metsätalouden hyväksyttävyyden säilymiseksi, mutta mitoitusta voitaisiin perustella paremmin. Puusuman sekaan mahtunee myös muutama metsänomistaja, jotka eivät ole sertifikaatissa.
Kuollutta puuta ja kariketta kulkeutuu vesistöön luonnonmetsissäkin, joten en pitäisi kovin haitallisena pientä määrää poimintahakkuun hakkuutähteitä suojakaistoilla. Leveällä hoitamattomalla suojakaistalla on voi olla paljon lahopuuta, joka on maahan kaaduttuaan lähes sama asia kuin hakkuutähteet. Jossain luki myös että orgaaninen aines kuten kuolleet lehdet ovat ravintoa vesieliöille.
Olisiko kompromissi löydettävissä niin että raakkuvesien alueella harjoitettaisiin jatkuvaa kasvatusta kohtalaisen leveällä rantavyöhykkeellä?
Historiallisia haittatekijöitä: helmestys, vesivoimaloiden rakentaminen, jokien ja purojen raivaaminen uittoa varten ja turvemaiden ojitus. Ojitus on ollut paikoin todella säntillistä. Kts. esim. raportin s. 43: Kuva 19. Haapuanojan raakkupurovesistö 1960-luvulla ja nyt.
