Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kehvelille voisi sanoa että toki määrä on varmasti suurin juuri kaivinkoneen lopetettua. Mutta päästöt riippuvat mm. pinnanmuodoista ja maalajista. Omassa koivikossa eli kivennäismaan rehevän maan ojassa on tapahtunut yläjuoksulla eroosiota ja alajuoksulla ojien mataloitumista kun hienojakoinen aines on lähtenyt veden mukaan. Kestää vähän pitempään kuin yhden vuoden se prosessi. Turvemaiden osalta en niin tunne kehityksen nopeutta mutta sammaloitunut oja päästelee varmaan jo vähemmän. Tulos on mitattavissa valimavesistä. Kts. vesi.fi > karttapalvelu > pintavesien laatu.
Kirjoitin Kärkkäis-keskusteluun vastauksen kysymykseen vesistöjen pilaantumisesta.
”Metsäojitusten ravinnepäästöt eivät ole niin suuria kuin maatalousalueiden typpi- ja fosforikuormitus. SYKE:n VEMALA-mallin (siis ei VECLIMIT) mukaan vuonna 2022 fosforin kuormituksesta tuli maataloudesta 63 ja metsätaloudesta 17 prosenttia. Typpikuormituksesta maataloudesta 50 ja metsätaloudesta 10 prosenttia.
Niin kauan kuin metsäojitusalueilla on hajoavaa turvetta, jatkuvat myös vesistöpäästöt ja turpeen hajoamisen ilmastopäästöt (typpioksiduuli ja hiilidioksidi). Päästötasoja pitää kuitenkin verrata luonnontilaisen suon päästöihin, eli luonnonsuon metaaniin ja luonnonhuuhtoumaan sekä laskeuman mukana tuleviin päästöihin (sade ja kuivalaskeuma). Saatetaan huomata että metsätalouden synti eli nettolisäys näihin verrattuna onkin melko pieni. Alueiden välinen vaihtelu on suurta. Ojien kunnostuksia ja soiden ennallistamistoimia pitää harkita tarkasti alueen ja suotyypin mukaan.
Hankalimmin hallittavia ja haitallisia vesistöjen virkistyskäytön kannalta ovat valumavesien kiintoaineet ja humus, jotka samentavat ja tummentavat vettä. Myös luonnonsuo päästelee humusta, joka on suokasvien hajoamistuote. Ilmaston lämpeneminen lisää turpeen hajoamista ja sadantaa, mikä johtaa tummenemisen kiihtymiseen.
Kaikessa turvemaiden käytössä sekä maa- että metsätaloudessa pitää muistaa vesiensuojelun rakenteet. Ravinteet ja kiintoaineen saa osittain napattua talteen kasvipeitteiseen suojakaistaan, kosteikkoon tai pintavalutuskenttään. Ojavesiä voi myös johtaa ojittamattomalle suolle eikä suoraan vesistöön, jos pinnanmuodot sen sallivat. Uudet innovaatiot erityisesti humuksen suodattamiseen turvemaiden valumavesistä olisivat erittäin tervetulleita.”
Sen kun tietäisi mikä on hirvieläinkantoja suurina pitävä motiivi: onko se lihan himo vai rahan himo? Luulisi ihmisillä olevan syksyisin muutakin tekemistä kuin rampata joka viikonloppu metsällä. Jos haluaisi päästä helpommalla, kannan tuottavuuttakin kannattaisi pyrkiä alentamaan eläinten kokonaismäärän ohella.
Pyritään faktapohjaiseen päätöksentekoon, mutta faktat eivät ole ainut peruste, jolla päätökset muotoutuvat yksittäisen ihmisen päässä. Sivustakatsoja ei aina ymmärrä toiminnan pohjimmaista motiivia median antaman rajallisen kuvan pohjalta.
Mielipidepalstoilla näkee kansan mielialat. Esimerkiksi Hesarin lukijoiden mielipiteissä näkee että on maanomistajat ja on ne joilla ei ole tarkkaa käsitystä nykyisestä metsätaloudesta, on vain se median antama kuva joka keskittyy ekologisiin ja sosiaalisiin asioihin ja vähemmän taloudellisiin. Tästä argumentaatiosta esimerkkinä mielipide, jossa paheksuttiin ojien kaivamista, sillä perusteella että se haittaa alueen virkistyskäyttöä.
Ainakin kaksi tiedeviestinnän onnistumista voisi nimetä. Ensimmäinen on kauriit ja puutiaiset: näiden kahden yhteys on ymmärretty kansalaisten parissa laajasti. Toinen on Hesarin kestoväittelijä TA joka ilmeisesti elää niin kuin opettaa eli kuluttaa hyvin vähän. TA:n kanssa eri ”metsätaloushenkisten” ihmisten käymät laajat keskustelut ovat varmasti antaneet sivusta seuraajille paljon, vaikka itse keskustelukumppanin mielipiteet eivät olisikaan muuttuneet olennaisesti.
On myös käyty keskusteluja, joissa konsensusta ei ole vielä saavutettu, kuten lajitiedon merkitys metsien monimuotoisuuden tulkkina tai ojitusalueiden päästöt. Kurki ansaitsee papukaijamerkin sitkeästä totuuden etsinnästä lukujen takana.
PS. Mitähän kaikki eläköityneet tutkijat tekevät kun eivät kirjoita nettipalstoille? Ovatko X:ssä?
Ei Isle Royalen tilanne sovi ihan sellaisenaan vertailukohdaksi kun meillä metsätalous tuottaa hirville erinomaiset ruokamaat avohakkuiden muodossa. Siellä ei (jos muistan oikein) ole ollut kaikkina aikoina tarpeeksi petoja pitämään hirvikantaa kurissa ja nälkään kuoleminen on ollut yleistä. Tuollaisten määrien ylläpitäminen johtaisi samaan kuin peuroilla on meillä lounaassa että peltiä kolisisi jatkuvasti ja taimikoita tuhoutuisi. Kaupan päälle runsaasti susia ja karhuja. Ei hyvä.
Nykyinen systeemi on hyvä jos alueilla kuunnellaan riittävästi maanomistajien toiveita.
Metaanin tuotannon vähenemisen kautta suon ojitus on tavallaan myös ilmastoteko, vaikka hiilen sidontaa puustoon ei paljon saisikaan aikaiseksi.
Karkeamman kiintoaineksen voi saada suurelta osin pysäytettyä pintavalutuskenttiin ja kosteikkoihin. Pienistä partikkeleista koostuva humus on se vaikein rasti, se kai menee sinne minne vesikin menee.
Suhteutan Kärkkäisen ”syntejä” siihen kaikkeen muuhun mitä soilla on tehty ja tehdään edelleen laillisesti. Niihin verrattuna pidän tätä rikkomusta vähäisenä.
Kokonaiskuva on tietenkin sellainen että luonnontilaisia soita ei pidä enää ojittaa. Pitää pyrkiä päinvastoin ennallistamaan sellaisia suoalueita, joissa on monimuotoisuus- tai päästöhyötyjä saavutettavissa. Jos suoalueen keskiosa on ojittamaton, reunaosan voisi ennallistaa. Nyt ei enää tässä nimenomaisessa tapauksessa kannata.
Kärkkäinen sai hyvät evästykset Hesarissa. Monimuotoisuutta tai vesistöjä ei tiettävästi ole pilattu. Ilmastovaikutus on vähän kysymysmerkki, mutta ehkä ei ilmastoakaan ellei suo ollut paksuturpeinen. Kasvaa ehkä ainakin sen verran kuin turvetta hajoaa, ehkä enemmänkin, jos lannoittaa sen. Olisiko tarvittu kuitenkin lupa ojittamiseen… sitä viranomainen vielä hetken pähkäilee.
