Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tästä kirjasta voisi opiskella lisää. Puuttuu vielä omasta käsikirjastostanikin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puiden_asukkaat:_Suomen_puiden_seuralaislajit
Lainaus Wikipediasta:
Bäckman on ylistänyt venäläistä Aleksandr Duginia nykyvenäläisyyden ja Euraasian imperiumin merkittävimmäksi tulkiksi, ja Suomen Kuvalehti on kutsunut Bäckmania Duginin opetuslapseksi.
Duginia on kutsuttu putinismin pääideologiksi ja Krimin miehityksen aivoiksi, ja hän ihannoi fasistisia ajatuksia, kuten vapauksien sammuttamista ja ideologista valtionjohtoa Putinin alla. Duginin varhaisissa teksteissä hänen ideoidensa muotoilut ovat lähellä natsipuolueen ideoita. Hän on myös kopioinut ajatuksia ja tyyliä suoraan natsismista. Hän on näin pyrkinyt muotoilemaan venäläistä fasismia ja sen ideoita. Dugin kuului jo nuoruudessaan natsismia ihannoivaan Schutzstaffelin (SS) Musta Järjestö -salaseuraan ja kannatti antikommunismia. (Lähde: Wikipedia)
Lainaus FaceBookista:
Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckman pitää Karjalan tasavallan eri virastoissa Znanije-säätiön valistusluentoja aiheista ”Naton uhka maailmanrauhalle”, ”Värivallankumousten vallankaappausmenetelmät”, ”Venäjän historian väärentämisen torjunta”, ”Venäjän vaikutusvallan kasvu maailmassa” sekä ”Venäjän uusien alueiden talouspotentiaali”. Luennot välitetään samalla etänä virastojen alaosastoille eri puolille tasavaltaa.
*
Facebookista löytyy julkaisuja mm. tilin Johan Z Bäckman alla. Ilmeisesti Venäjällä luennoimassa eli levittämässä propangandaa. On myös kirjoittanut kirjan: SUOMI SODASSA 2025-2034. Varmaan Supo seuraa ja kerää tavaraa salaisiin kansioihinsa tulevaa käyttöä varten.
Kehvelillä on ideologiset opinnot vielä kesken. Niin näkyy olevan myös Bäckmanilla ja muilla putinisteilla: miten he voivat ihannoida fasismia mutta taistella natsismia vastaan, kun nämä ovat lähes sama asia? He myös juhlivat joka vuosi Voiton Päivänä voittoa Saksan natseista 2. maailmansodassa. Samanaikaisesti nykyinen oma järjestelmä on aika lailla vastaava kuin Saksassa tuolloin.
Tämän haluaisin kysyä Bäckmanilta, mutta en kysy, voi tulla Facebookissa vaikeuksia. Ehkä Kehveli osaa vastata?
Suurin ongelma ei kai ole nuorten tai vanhojen metsien lajien määrissä, vaan ratkaistava ongelma ovat yksilömääriltään hupenevat uhanalaiset lajit eli luontokato. Keinot ovat tiedossa.
Juha Siitoselta saamastani vastauksesta ilmenee mm. että kaikkia uhanalaisia lajiryhmiä ei saada elpymään pelkästään lahopuuta lisäämällä, vaan tarvitaan muutakin: ”Vanhoissa metsissä muita sukkessiovaiheita runsaslajisempia eliöryhmiä on lahopuusta riippuvaisten saproksyylien lisäksi monia muitakin, esimerkiksi elävien puiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät sekä puiden mykorritsasienet. Pelkästään tai pääasiassa vanhoissa metsissä esiintyviä metsälajeja on useita tuhansia.”
Jaan tämän Aki Ikosen kommentin kun hän kirjoittaa paljon paremmin kuin itse osaan.
”Millä perusteella avohakkuut ovat monimuotoisempia kuin vanhat metsät?
Olet ennen perustellut vanhojen metsien lajien vähäisyyttä lajitietokeskuksen tai punaisen kirjan vanhojen metsien erityispiirre/indikaattorilajien lukumäärällä, joka on väärin. Vanhoissa metsissä elää myös tuhannet yleiset metsien lajit, mutta vanhoihin metsiin on kehittynyt myös niissä parhaiten viihtyvä ja osina vain niissä elävä eliöstö.
Aiemmin käyttämäsi luvut ovat vanhojen metsien erityispiirre/indikaattorilajien lukumääriä, ei vanhojen metsien kokonaislajimääriä.
Avohakkuilla ei ole 4 x enemmän kovakuoriaislajeja verrattuna vanhoihin metsiin. Eri ikäisissä metsissä on eri hyönteis- ja kovakuoriaislajit edustettuna, lajimäärä ei romahda mihinkään. Lue ”Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland”, Petri Martikainen et al (2000).
”The pooled sample included 43289 beetle individuals belonging to 553 species. The mean number of individuals per sample plot was the smallest in mature (1153 ind./plot), intermediate in overmature (1384), and the highest in old growth (1838)”
Siitonen vertaili Venäjän karjalan ja Suomen metsien kovakuoriaislajeja ja totesi näin:
”Tulosten mukaan näyttää siltä, että metsien yleinen peruslajisto säilyy hoidetuissa talousmetsissä. Lähes kaikki runsaimmat lajit esiintyivät rajan kummallakin puolella, vaikka yksittäisten lajien runsaussuhteissa oli sekä sattumasta että metsien rakenteesta johtuvia eroja. Monet selkärangattomat lajit, kuten hakkuutähteissä lisääntyvät kaarnakuoriaiset, ovat epäilemättä runsastuneet metsätalouden seurauksena. Erittäin selvää oli sen sijaan harvinaisten, elintavoiltaan erikoistuneiden lahopuulla elävien lajien puuttuminen näytteistä Suomen puolen talousmetsistä.”
Yhdessä asiassa olet oikeassa, kaarnakuoriaisten lajimäärä on korkeampia talousmetsissä kuin vanhoissa metsissä.”
Pitäisi kysyä vesien tutkijoilta mikä on riittävä suojakaista. Riittävä riippuu myös siitä miten suuri muutos vesistön laadussa on hyväksyttävä ja kuinka suuri vaikutus yhdellä avohakkuulla on koko puron valuma-alueella. Epäilen vaan edelleen että suo-ojat ovat suurempi pahis kuin avohakkuut.
Hesarissa kirjoitetaan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista luontoon ja metsätuhoihin. Ja eikös siellä kommenttikentässä joku tarjoa kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi jatkuvaa kasvatusta.
Jukka Sippola: Metsänhoitosuosituksissa selkeästi kehotetaan pyrkimään sekametsän perustamiseen ja valitsemaan puulajit maaperän mukaan. Mutta valitettavasti se ei usein onnistu runsaan sorkkaeläinkannan takia. Hirvet ja peurat syövät männyn ja lehtipuiden taimet. Se on johtanut kuusen ylivaltaan ja istuttamiseen jopa liian karuille maille, jossa mänty kasvaisi paremmin – jos se vain saisi kasvaa rauhassa. Tämä unohtuu helposti kommentoijilta, asioilla on loogiset syynsä.
Jukka Oksa: Ei tehdä avohakkuita, niin ei tarvitse mätästää eikä ojittaakaan. Ei tarvitse myöskään istuttaa taimia. Jatkuvapuustoisessa metsässä puut lisääntyvät luonnollisesti. Hirvieläintuhot jäävät myös pieniksi, kun ihminen ei ole sitä yksilajista ”ruoka-aittaa” sinne istuttanut. Eri puulajit kasvavat myös luonnollisesti siihen paikkaan, jossa olosuhteet ovat kohdillaan. Ei siihenkään tarvita ihmisen tekemää valintaa. Toki raivaussahalla voi hieman apua antaa. Sekametsässä myös riskit muille tuholaisille ovat selvästi pienemmät. Uudistamiskustannuksia ei myöskään tule. Tuottoa tulee jokaiselle sukupolvelle, ei vain yhdelle 60-80 vuoden välein. Näin toimimalla luonnon monimuotoisuus on turvattu, vesistöt eivät pilaannu, tuholaiset pysyvät kurissa, virkistys- ja maisema-arvot säilyvät ja taloudellinen toiminta on kannattavampaa.
Kommentoin:
”Valitettavasti juuri mikään jatkuvan kasvatuksen lupauksista ei pidä paikkaansa. Kts. lähemmin blogikirjoitukseni: Miksi avohakkuita tarvitaan.
Timo Tikka havainnollisti metsän sukkessiota ja kaipasi kasvatusohjeita jalopuille. Jalopuille hyvä lähde on puuproffan lajitieto.
Metsän sukkession viimeaikainen tutkimus on tarkentanut käsitystämme siitä. Jokaisella alueella on oma sille ominainen häiriödynamiikkansa, joka riippuu alueen ilmastosta, maaperästä ja puulajeista. Meidän alueellamme kosteissa ja rehevissä kasvupaikoissa metsä uudistuu luonnontilassa usein yksittäisten puiden kuolemisen kautta ja vastaavasti kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla pienialaisten pintakulojen kautta. Harvemmin tulee isompi häiriö (hyönteistuho tai myrsky), joka johtaa monen puun kuolemaan samanaikaisesti.
Lehtipuut ja mänty ovat valopuita joiden uudistuminen ei onnistu hyvin jatkuvapeitteiseen metsään. Sen sijaan puolivarjopuut kuten kuusi, lehmus ja tammi uudistuvat.
Luonnonmetsässä myös nuorissa sukkessiovaiheissa on paljon lahopuuta. Talousmetsäänkin, jopa aukoille, tulevat tutkimusten mukaan Eeron kaipaamat lahopuuta suosivat lajit ainakin osittain jos lahopuuta lisätään. Luonnonmetsien ominaispiirteitä lisäämällä autetaan metsien uhanalaisia.
Avohakkuista ei ole tarpeen luopua vaan luonnonmetsille ominaista peitteisyyttä saadaan lisättyä muilla keinoin. Esimerkiksi se, että avohakkuut eivät ole nykyään täysin puuttomia, auttaa sienilajiston säilymistä. Maltillinen jatkuvapeitteisyyden lisääminen olisi myös eduksi esimerkiksi ojitetuilla soilla ja vesistöjen suojakaistoilla.”
