Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minusta tuo arvio että jopa neljännes kaikista metsälajeistamme hyötyy jollain tavoin lahopuun lisäämisestä on aika hurja. Tämä toiminta ei oikein tehtynä lisää kovin paljoa metsänomistajan kustannuksia. Kannattaa kyllä kokeilla nostaa kunnianhimon tasoa siinä ja muissakin ympäristövaikutuksissa ja pyrkiä siirtymään taannuttavasta elvyttävän metsätalouden puolelle.
Monitavoitteisuudesta on puhuttu kauan mutta se ei ole lyönyt läpi, kun vaihtoehtoisia ansaintamalleja ei ole metsänomistajalle ollut. Nyt ekologisten kompensaatioiden kauppa voi muuttaa pelin.
Sen sijaan että lopetetaan metsätalous, sen tuotanto voisi monipuolistua ja arvonlisä tuotteissa ja palveluissa nousta. En usko että jäämme pelkän tukkipuun tuottajiksi. Ei kannata jäädä myöskään nykyisen tuotepaletin varaan.
On varmaan ontto klisee, mutta maksimaalisen puuntuotannon tavoittelusta ei tule siirtyä tehottomaan toimintaan vaan johonkin muuhun. Esimerkiksi: ei yritetä uudistaa heikkotuottoisia tai hankalia kohtia maastossa vaan keskitetään niihin monimuotoisuustoimet. Tehokkuus ja laatu on oltava mukana kaikessa toiminnassa tavoitteesta riippumatta.
Nostokoukulla on hyvä kuvaus ja aiheellinen kysymys. Kyllä tuonkin kokoisia metsäkuvioita voidaan tehdä, koska ne lieventävät pirstoutumista. Siitä olen samaa mieltä että toteutus ei saisi olla noin monotonista. Säästöpuuryhmät pitää perustaa taimikkoon, jos ne on unohdettu päätehakkuussa jättää. Jos niiden puusto on kaatunut pois, ne ovat silti olemassa tuottamassa maalahopuuta ja alueille kasvaa uusi säästöpuusto.
Koneen Säätiön tuella selviää vaihtoehdot? Tehometsätalous kalskahtaa kyllä 1980-luvulta. Niistä ajoista on tultu aivan toisenlaiseen toimintaympäristöön. Olisi syytä laskea myös metsätalouden toimintatapojen muutosten eli myönteisten ympäristötekojen (positiivisten ympäristövaikutusten) kustannus ja hyöty. Ja miettiä millä keinoin metsänomistajia kannustettaisiin tuottamaan näitä lisää.
”Metsäpolitiikkaan liittyvää valtaa ja päätöksentekoa tutkitaan Anna Kukkosen ja työryhmän nelivuotisessa hankkeessa, joka sai hakukierroksen suurimman rahoituksen (481 400 euroa). Hankkeessa pyritään selvittämään, miksi julkisella kritiikillä ja tieteellisellä tiedolla lisähakkuiden ja tehometsätalouden negatiivisista ympäristövaikutuksista on ollut niin vähän vaikutusta suomalaiseen metsäpolitiikkaan.”
Koneen Säätiö tukee Silva ry:tä viestinnässä kertoo Metsäuutiset.
Ruotsalainen investointipankki etsii sijoituskohteita Suomesta ja on löytänyt sellaisiksi muun muassa käytöstä poistettuja pieniä vesivoimaloita. Juuri niitä joiden patoja pitäisi purkaa jotta kalojen nousuesteet poistuisivat.
Ei voida jättää täysin huomiotta sitä että raakut ovat pärjänneet tähän saakka ainakin monin paikoin ilman 50 metrin suojavyöhykkeitä. Jos otetaan aikalisä ja tehdään päätökset tieteellisin perustein eikä populistisin perustein, huomataan että valuma-alueen kokonaistila ratkaisee eikä yksin suojavyöhyke. Jos myöhemmin ilmenee muutostarpeita ne voidaan sisällyttää metsäsertifioinnin kriteereihin.
