Kurjen linkissä on luku kirjasta Boreal Forests in the Face of Climate Change. Advances in Global Change Research 74. (Englanninkielinen, vapaasti luettavissa). Kirjan alussa on heti kuva pohjoisista havumetsistä (kuva 1.1.) ja erilaisista luonnonhäiriöiden dynamiikoista. Kirjan luvussa 17 Timo Kuuluvainen ja Petri Nummi kertovat ennallistamisesta ja siitä millaisia hakkuutapoja eri häiriöt vastaavat (s. 457).

Voiko metsien hoito ja kasvava puun käyttö yhdistyä parempaan monimuotoisuuteen, pienempiin metsätuhoihin ja metsien parempaan kestokykyyn ilmaston muuttuessa? Varmaan voi jos metsiä käytetään fiksummin kuin tähän saakka, eli ei vain siirretä meidän metsänhoidon systeemiä sellaisenaan muualle vaan kehittyneempänä versiona, jota meidän tulisi soveltaa täällä kotonakin.

Tämä miksi luonnontilainen metsä on ”biodiversity hotspot” selittyy osittain sillä että niiden rakenteessa ja toiminnassa on satunnaisuutta paljon enemmän kuin talousmetsissä, joita hoidetaan kasvupaikan ja alueen metsänhoito-ohjeiden mukaan aina suunnilleen samalla sapluunalla. Luonnonmetsissäkin on sapluunoita: sen mukaan millainen on kasvupaikka, puulajit ja alue, eri häiriöillä on eri todennäköisyydet toistua (kts. kuva 1.1. pohjoisista havumetsistä raportissa).  Talousmetsässä häiriö eli metsätuho on ei-toivottu ilmiö, joten niitä pyritään estämään, mutta talousmetsässä ne saavat vaikuttaa vapaasti.

https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-031-15988-6_7

Entä Ukraina: onko sillä oikeus käyttää mitä tahansa käsiin saamaansa kättä pidempää puolustautumiseen, Kehveli? Itsenäinen maa joka luopui ydinaseistaan ja sille taattiin rajat, myös Venäjän toimesta. Miksi Kehveli puolustelee Venäjää?

Luin eilen jostain että raakkuja käyttävät ravinnokseen ainakin piisami, saukko ja minkki. Aiemmin siis luultavasti vesikkokin. Piisami on aika lailla poistunut kuvasta.

Kävin kommentoimassa Hesarissa uusimmassa raakkujutussa:

Hakkaamatonta metsää tarvitaan jokien varsille pysäyttämään hakkuualoilta huuhtoutuvaa maa-ainesta. Jos joen rannat ovat jyrkät ja maaperä altista huuhtoutumaan, tarvitaan 50 metrin suojakaista tai enemmän. Tasaisilla rannoilla riittää kapeampi kaista. Eroosion torjuminen parantaa myös lohikalojen lisääntymisedellytyksiä mikä osaltaan turvaisi raakunkin lisääntymistä. Lähde: ”Raakkuprofessori” Jouni Taskinen, Metsämakasiini 6/2024.

Suojakaistalla kasvavat kasvit pidättävät myös ravinteita kasvuunsa. Avohakkuun ravinnevaluma on väliaikainen, muutamia vuosia kestävä. Suurempi ongelma lienevätkin ojavesien mukana pysyvästi vesistöihin valuvat ravinteet, kiintoaineet ja humus. Lisäksi valuman vaihtelu ja korkean valuman aikaiset happamuuspiikit. Suojakaistojen optimointi ei siis ratkaise yksinään veden laatuongelmia eikä niissä kannata soveltaa kaavamaisia leveyksiä.

Metsämakasiinissa ehdotetaan raakun esiintymiä ekologisen kompensaation kohteiksi. Metsänomistaja saisi siis leveistä kaistoista korvauksen. Tällaisiin hankkeisiin kannattaisi sisällyttää myös paremmat vesiensuojelun rakenteet suo-ojiin.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010707076.html

Metsämakasiinissa päätoimittaja Koskisella rakentava ehdotus: annetaan lahjaksi suojakaistaa raakuille. Kauppaa voi käydä eri ekologisen kompensaatioihin alustoilla.

Krimin miehitys alkoi helmikuussa 2014 ja vielä saman vuoden kesäkuussa Herlin haikailee Iltalehdessä suhteita Venäjään. Olisi varmaan mielenkiintoisia keskusteluja käynnissä Koneen omistajien kesken juuri nyt / kärpäsenä katossa seurattavaksi. Kiinan vienti on hidastunut. Muualla Aasiassa ja Afrikassa rakennetaan kyllä vielä monta pilvenpiirtäjää. Se mitä Suomessa tapahtuu ei ole niin tärkeää heille.