Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Puolustusteollisuus kasvaa Hesarin mukaan mukavasti. Sekin perustuu suomalaiseen insinööriosaamiseen eli koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ne maksetaan suureksi osaksi veroina kerätyillä varoilla.
Missä kulkee raja, jossa säästäminen alkaa kampittaa talouskasvua? Kotimaisen kulutuksen osalta varmaan jo näin tapahtuu.
Tämä aSantan idea on mietinnän arvoinen, eli että puun käyttötarkoitus määräisi korvauksen, mutta rakennustavaran osalta luontevin toteutustapa voisi olla suora hiilen varastointikorvaus rakentajalle. Metsänomistajalle olisi puolestaan luontevaa maksaa jokaisesta metsään kertyvästä kuutiometristä, kun ne ovat ilmakehän kannalta samanarvoisia.
Ei pidä sotkea puutuotteiden hiilinieluja ja metsänieluja keskenään. Periaatteessa puurakentajallekin voitaisiin maksaa sidotusta hiilestä, mutta potentiaaliset määrät eivät ole suuria, kuten edellä totesitte. Suuri syy on se että iso osa metsäteollisuustuotteista menee vientiin eikä kotimaan kulutukseen.
Raha hiilinielukorvauksiin metsänomistajille tulisi yrityksiltä, jotka haluavat kompensoida niitä päästöjään, joita ei vielä saada kustannustehokkaasti poistettua. Yksityishenkilötkin voisivat osallistua kauppaan. Teollisuudelle nielukauppa varmaan olisi hankala asia hyväksyä jos puun saanti olisi liipasimella. Markkinalla myytävän tavaran määrä voitaisiin kuitenkin rajoittaa (kuten muutenkin päästökaupassa tehdään), esimerkiksi siihen nieluyksiköiden määrään, joka tarvitaan EU-sitoumuksien täyttämiseen ja maan hiilineutraaliuden saavuttamiseeen.
Yhden metsälön (metsätilan) tasolla voi käydä noin kuin Pentti povaa, että saavutetaan tasapainotila, jossa metsän kasvu ja hakkuupoistuma ovat tasapainossa eikä ole mitään myytävää. Metsiä ei missään vaiheessa rauhoitettaisi hakkuilta. Erona entiseen olisi vain se, että puun myynnin sijaan metsänomistaja voisi saada rahaa myös hiilen sidonnasta, jos jotain myytävää on.
Valtakunnan tasolla lienee mahdollista, että metsien kokonaiskasvu voi vielä nousta. Kiihdyttäviä ajureita ovat mm. jalostettu siemen, kasvukauden piteneminen, tuhkalannoitus, metsitys, vanhojen metsien uudistaminen ja harvennusrästien purkaminen. Kasvua pienentäviä ovat mm. metsäkato, ilmastonmuutos, metsätuhot ja kuivuus. Jää nähtäväksi, mikä näiden yhteisvaikutus tulee olemaan.
En minä tiedä onko tässä järkeä, mutta on mahdollista että olisi järkeä.
Aiheeseen liittyvä julkaisu pitäisi lukea. Tiivistelmässä on samoja elementtejä kuin edellä keskustelussa:
Forest carbon payments: A multidisciplinary review of policy options for promoting carbon storage in EU member states
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0264837724002941
Vastasin Mm:lle sijoitusketjussa Lukesta, mutta viesti poistui – ketjun otsikkoon liittymättömänä tai huonosti muotoiltuna. Luke hoitaa tutkimuksen lisäksi muita tärkeitä toimintoja kuten metsien inventointeja. On monialaisena laitoksena erittäin tarpeellinen maaseudun elinkeinojen kannalta.
500 per 30 vuotta tekisi kasvua 16 m3/ha vuodessa ja 600 m3 20 m3. On kyllä hienoa jos jatkuu 30 vuotta. On mahdollisuuksien rajoissa että onnistuu. Sen jälkeen voikin olla eväät syöty, eli ei ole syntynyt ja hakkuista ehjänä selvinnyt tarvittavaa määrää kasvatuskelpoisia kuusen taimia alle.
Tämähän on myönteinen palaute: konsepti kaipaa hiomista, eli ei ole täysi susi.
Hakatun puun käyttö ja hajoaminen (päästö) huomioidaan nyt puutuotteiden hiilinielun laskennassa. Ehkä se olisi riittävä käytäntö: ei puuntuottaja voi vaikuttaa hakatun puun käyttöön, joten sen ei tulisi vaikuttaa hänen saamaansa hiilivuokraan.
Kivennäismaan maaperä voidaan ehkä katsoa neutraaliksi, eli karikkeita tulee suunnilleen samaa tahtia kuin niitä hajoaa. Turvemaalla voitaisiin haluttaessa huomioida turpeen hajoaminen kasvupaikan oletuskertoimella.
Metsätuhoista voisi tulla sakkokierros samaan tapaan kuin hakkuista, eli vuokrat jäähylle. Ne voisivat menevät vakuutukseen tai omaan piikkiin kuten nytkin.
