Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos Mm. Osallistun niin paljon kuin ehdin Hesarin ja tämän palstan viljelyyn luonnonvara-asioissa. Pikkuisen myös Facebookissa Metsäasiantuntijat-ryhmässä. Jokunen kaveri Facbookissa on metsäalalla ja saavat lukea sinne tallentamiani kommentteja tai blogiani jos kiinnostaa. Hävettäähän se osaamattomuus välillä, mutta se häpeä on pakko kestää kun on leikkiin lähtenyt ja kuopan itselleen kaivanut.
Hesarissa on nyt kaksi tuoretta artikkelia metsästykseen liittyen. Toinen käsittelee Metsästäjäliiton vetoomusta susien metsästyksen sallimisesta metsästyskoirien suojelemiseksi. Toinen käsittelee Pohjois-Savon salametsästysjupakkaa jossa on nyt nostettu syytteet. Molemmat liittyvät siis suurpetopolitiikkaan. Tämä ”savolainen metsästysseura” on siinä mielessä ikään kuin alan raakkukeissi että huonontaa alan mainetta laajalti ihmisten mielissä. Kommenteissa aika reipasta sanailua Hesarissa…
Perustelut sorkkaeläinten kannanhallinnalle ovat olemassa riippumatta siitä mitä punavihreä kupla asiasta ajattelee. On silti tärkeää että harrastuksen hyväksyttävyys säilyy. Nimenomaan siksi kannattaa osallistua keskusteluun asiasta. Siellä kuplassa keskustellaan kuitenkin metsästyksestä ja metsänhoidosta riippumatta siitä osallistummeko me, tai metsästyksen tapauksessa te eniten tietävät.
Katselin juuri Eränkävijöitä: hieno harrastus, upeat maisemat.
Hesarin lukijoista osa ei ymmärrä metsästyksen tarpeellisuutta alkuunkaan – kannattaa huomata, että sellaisiakin ihmisiä on. Minä ymmärrän että se on välttämätöntä sorkkaeläinkannan hallitsemiseksi ja vieraslajien poistamiseksi. Mutta riittäisikö nykyistä pienempi sorkkaeläinten saalismäärä?
Metsiä uhkaavat ilmaston muuttuessa erilaiset tuhot ja kuusen kasvatus voi olla tulevaisuudessa huono investointi. Kaikki keinotekoiset esteet luontaiselta puulajivalinnalta pitäisi saada pois ja metsänkasvatuksen taloustulosta vahvistettua kustannusten noustessa. Hirvituhot eivät istu kuvioon lainkaan. Luontoomme alun perin kuulumattomia vh-peuroja voisi vähentää vielä selkeämmin: niiden kokonaismäärällä ei ole alarajaa.
Kehvelille voisi sanoa että toki määrä on varmasti suurin juuri kaivinkoneen lopetettua. Mutta päästöt riippuvat mm. pinnanmuodoista ja maalajista. Omassa koivikossa eli kivennäismaan rehevän maan ojassa on tapahtunut yläjuoksulla eroosiota ja alajuoksulla ojien mataloitumista kun hienojakoinen aines on lähtenyt veden mukaan. Kestää vähän pitempään kuin yhden vuoden se prosessi. Turvemaiden osalta en niin tunne kehityksen nopeutta mutta sammaloitunut oja päästelee varmaan jo vähemmän. Tulos on mitattavissa valimavesistä. Kts. vesi.fi > karttapalvelu > pintavesien laatu.
Kirjoitin Kärkkäis-keskusteluun vastauksen kysymykseen vesistöjen pilaantumisesta.
”Metsäojitusten ravinnepäästöt eivät ole niin suuria kuin maatalousalueiden typpi- ja fosforikuormitus. SYKE:n VEMALA-mallin (siis ei VECLIMIT) mukaan vuonna 2022 fosforin kuormituksesta tuli maataloudesta 63 ja metsätaloudesta 17 prosenttia. Typpikuormituksesta maataloudesta 50 ja metsätaloudesta 10 prosenttia.
Niin kauan kuin metsäojitusalueilla on hajoavaa turvetta, jatkuvat myös vesistöpäästöt ja turpeen hajoamisen ilmastopäästöt (typpioksiduuli ja hiilidioksidi). Päästötasoja pitää kuitenkin verrata luonnontilaisen suon päästöihin, eli luonnonsuon metaaniin ja luonnonhuuhtoumaan sekä laskeuman mukana tuleviin päästöihin (sade ja kuivalaskeuma). Saatetaan huomata että metsätalouden synti eli nettolisäys näihin verrattuna onkin melko pieni. Alueiden välinen vaihtelu on suurta. Ojien kunnostuksia ja soiden ennallistamistoimia pitää harkita tarkasti alueen ja suotyypin mukaan.
Hankalimmin hallittavia ja haitallisia vesistöjen virkistyskäytön kannalta ovat valumavesien kiintoaineet ja humus, jotka samentavat ja tummentavat vettä. Myös luonnonsuo päästelee humusta, joka on suokasvien hajoamistuote. Ilmaston lämpeneminen lisää turpeen hajoamista ja sadantaa, mikä johtaa tummenemisen kiihtymiseen.
Kaikessa turvemaiden käytössä sekä maa- että metsätaloudessa pitää muistaa vesiensuojelun rakenteet. Ravinteet ja kiintoaineen saa osittain napattua talteen kasvipeitteiseen suojakaistaan, kosteikkoon tai pintavalutuskenttään. Ojavesiä voi myös johtaa ojittamattomalle suolle eikä suoraan vesistöön, jos pinnanmuodot sen sallivat. Uudet innovaatiot erityisesti humuksen suodattamiseen turvemaiden valumavesistä olisivat erittäin tervetulleita.”
Sen kun tietäisi mikä on hirvieläinkantoja suurina pitävä motiivi: onko se lihan himo vai rahan himo? Luulisi ihmisillä olevan syksyisin muutakin tekemistä kuin rampata joka viikonloppu metsällä. Jos haluaisi päästä helpommalla, kannan tuottavuuttakin kannattaisi pyrkiä alentamaan eläinten kokonaismäärän ohella.
Pyritään faktapohjaiseen päätöksentekoon, mutta faktat eivät ole ainut peruste, jolla päätökset muotoutuvat yksittäisen ihmisen päässä. Sivustakatsoja ei aina ymmärrä toiminnan pohjimmaista motiivia median antaman rajallisen kuvan pohjalta.
Mielipidepalstoilla näkee kansan mielialat. Esimerkiksi Hesarin lukijoiden mielipiteissä näkee että on maanomistajat ja on ne joilla ei ole tarkkaa käsitystä nykyisestä metsätaloudesta, on vain se median antama kuva joka keskittyy ekologisiin ja sosiaalisiin asioihin ja vähemmän taloudellisiin. Tästä argumentaatiosta esimerkkinä mielipide, jossa paheksuttiin ojien kaivamista, sillä perusteella että se haittaa alueen virkistyskäyttöä.
Ainakin kaksi tiedeviestinnän onnistumista voisi nimetä. Ensimmäinen on kauriit ja puutiaiset: näiden kahden yhteys on ymmärretty kansalaisten parissa laajasti. Toinen on Hesarin kestoväittelijä TA joka ilmeisesti elää niin kuin opettaa eli kuluttaa hyvin vähän. TA:n kanssa eri ”metsätaloushenkisten” ihmisten käymät laajat keskustelut ovat varmasti antaneet sivusta seuraajille paljon, vaikka itse keskustelukumppanin mielipiteet eivät olisikaan muuttuneet olennaisesti.
On myös käyty keskusteluja, joissa konsensusta ei ole vielä saavutettu, kuten lajitiedon merkitys metsien monimuotoisuuden tulkkina tai ojitusalueiden päästöt. Kurki ansaitsee papukaijamerkin sitkeästä totuuden etsinnästä lukujen takana.
PS. Mitähän kaikki eläköityneet tutkijat tekevät kun eivät kirjoita nettipalstoille? Ovatko X:ssä?
Ei Isle Royalen tilanne sovi ihan sellaisenaan vertailukohdaksi kun meillä metsätalous tuottaa hirville erinomaiset ruokamaat avohakkuiden muodossa. Siellä ei (jos muistan oikein) ole ollut kaikkina aikoina tarpeeksi petoja pitämään hirvikantaa kurissa ja nälkään kuoleminen on ollut yleistä. Tuollaisten määrien ylläpitäminen johtaisi samaan kuin peuroilla on meillä lounaassa että peltiä kolisisi jatkuvasti ja taimikoita tuhoutuisi. Kaupan päälle runsaasti susia ja karhuja. Ei hyvä.
Nykyinen systeemi on hyvä jos alueilla kuunnellaan riittävästi maanomistajien toiveita.
