Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
99886. Nyt loppusuora, ehtiikö satkuun ennen puoltayötä? Tiukille menee!
https://forest.fi/fi/tilastot/metsien-ikarakenne-vuosina-1951-2019/
Kasvua kiihdyttää mm. ilmastonmuutos, typpilaskeuma, parempi metsänviljelyaineisto ja parempi uudistaminen (maanmuokkaus). Kasvua vähentävät metsien vanhenemisen lisäksi mm. liian aikaiset uudistushakkuut, liian tiheät taimikot, jatkuva kasvatus, kuivuus, metsätuhot, ojien kunnon heikkeneminen (pohjaveden nousu). suojelupinta-alan nousu ja metsäkato.
Suorittavan portaan esittämä kysymys on asian ytimessä. EU-komissiolle pitäisi nyt jonkun selittää rautalangasta että metsien ikärakenne on meillä nyt sellainen, että hiilinielutavoite ei mitenkään voi pysyä ennallaan, kun kasvu alenee lähivuosikymmeninä ikääntymisen vuoksi.
Ainakin vanhojen metsien uudistamisesta ja nuorten metsien tarpeellisista harvennuksista on huolehdittava tai alenevan kasvun kierre voi pahentua entisestään. Aika paljon pitää tehdä, että pysytään edes nykyisissä lukemissa, kun suuria metsäpinta-aloja vyöryy vanhempiin ikäluokkiin.
Jos meillä olisi ns. normaalimetsä, jossa kutakin ikäluokkaa on sama pinta-ala, tilanne olisi helpommin pysytettävissä ennallaan. Toisaalta silloin kasvu olisi pienempi kuin nyt: eniten kasvavissa ikäluokissa on nyt suuret pinta-alat. (Skenaarioiden laatijat voivat mielellään korjata, jos olen hahmottanut tilanteen jotenkin väärin.)
Ei ne Ruotsissakaan turvetta enää paljon energiaksi käytä, vaan kasvu- ja ympäristöturvetta siellä pääasiassa nostetaan ja määrä on vaatimaton, luokkaa 1 milj. m3 vuodessa.
”Viime vuonna turvetta nostettiin noin viisi miljoonaa kuutiota eli viisinkertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Se on vähän verrattuna 15 vuoden takaiseen 35 miljoonan kuution tuotantoon, mutta silti melkoinen kasa. Sillä täyttäisi 25 Sanomataloa. Tästä energiaksi poltettavaa turvetta oli noin puolet eli noin 12 Sanomatalollista. Energiaturpeen käyttö on vähentynyt päästökaupan myötä nopeasti.
Puutarha-alan firma Kekkilä on osa Neovaa. Turpeesta tehdään kasvualustoja ja eläintuotannon kuivikkeita. Kuivikkeisiin Neova käyttää noin miljoona kuutiota turvetta vuodessa Suomessa ja Ruotsissa.”
Isaskar voi tutustua Raimo Virkkalan tutkimuksiin. Niitä olen muistaakseni aiemmin referoinut tässä samassa ketjussa.
Esimerkiksi kirjanpainajia ei ole saatavilla talvella kun ne talvehtivat karikkeessa, eikä se ole myöskään tikka, joka pystyisi kaivelemaan ötököitä puiden rungoista.
Dosentti Pakanen kertoo ylen vastaavassa uutisessa, että metsien jatkuvuutta ja luonnonmukaisuutta tulisi lisätä hömötiaisen turvaksi. Tämä onnistuisi lisäämällä jatkuvapeitteisyyttä, lisäämällä lehtilahopuuta ja säilyttämällä vanhoja (jäkälän peittämiä) eri puulajien yksilöitä.
https://laji.fi/project/MHL.3/stats?tab=species&species=MX.26928&year=2023
Rane voi tsiigaa tästä eri lajien esiintymistä pisimmillään alkaen 1950-luvulta. Tässä linkissä esimerkkinä metsohavainnot talvella. Vaihdat valikosta metson tilalle jonkin muun lajin. Voit tarkastella tilannetta koko maassa tai eri lintuyhdistysten alueella, esimerkiksi verrata käpytikkaa etelässä ja pohjoisessa.
Kommentti HS (uusi yritys kun tätä ei julkaistu, ehkä koska siinä luki laji.fi eli ikään kuin linkki jonka poistin).
”Talousmetsissä ollaan vielä kaukana luonnontilaisten metsien ominaispiirteistä (peitteisyydestä, puiden iästä, puulajivalikoimasta, lahopuun määrästä ja laadusta). Talousmetsissä ei ole hömötiaiselle tarpeeksi ruokaa eikä suojaa. Järeä kuusi tai mänty ei ole sille hyödyksi, jos siitä puuttuvat jäkälät ja ötökät. Hömötiaista auttaisi todennäköisesti jo paljon, jos saataisiin hyvin ja laajasti toteutukseen mm. metsäsertifiointi hakkaamattomine vesistöjen suojakaistoineen, muu talousmetsien luonnonhoito ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä vanhojen metsien suojelualueverkoston täydennys Etelä-Suomessa.
Hömötiaisen ja sen kilpailijoiden kannanvaihteluita voi tarkastella koko maassa ja alueittain Luomuksen lintulaskennoista: Lajiportaali > Teemat > Talvilintulaskenta > Tulokset > Lajit.
Hömötiaisen kilpailijoista käpytikka vaikuttaisi viime vuosina yleistyneen Kuusamon, Etelä-Savon ja Keski-Suomen alueilla , Kainuussa ja Lapissa ei ainakaan vielä. Talitiaisen kannan kasvu on aika selkeä Kuusamossa ja Lapissa. Hömötiaisen kanta laskettelee monella alueella etelässä pysyvää alamäkeä ja Kainuussa myös. Kuusamossa ja Lapissa on hömötiaisen tilanne säilynyt parempana – ehkä suojelualueiden suuren pinta-alan avulla? Hömötiaista pidetään eteläisenä tiaisena, joten pohjoisen suuret vuosien väliset heilahtelut kannassa voivat olla talvien ankaruuden seurausta.
Keski-Suomessa maalla jossa lapsena asuin oli kyllä hömötiaisia, nykyään vähemmän. Suuria hakkuita aloiteltiin jo 1960-luvulla hevospelissä ja jatkettiin 1970-luvulla traktoripelissä. Syntyi isoja aukkoja. Hömötiaisten alamäki näyttäisi koko maan tilastossa alkaneen kiihtyä 1990-luvulla. Olisiko siinä kohtaa alittunut jokin kynnysarvo varttuneiden metsien alueellisissa määrissä?”
Hömötiaiskeissiin uutta tietoa.
Oulun yliopiston pitkäaikaisseurannan perusteella hömötiaisen talvikuolleisuuden kasvu selittää valtaosan lajin vähenemisestä. Tuoreen tutkimuksen mukaan lajin talviaikainen kuolleisuus kasvaa varttuneen metsän vähetessä. Hömötiaismäärät sen sijaan säilyivät keskitalvesta kevättalveen parhaiten alueilla, joilla oli enemmän varttunutta metsää.
Tutkimuksessa ei sen sijaan löydetty viitteitä siitä, että mahdollisten kilpailijoiden, tali- ja sinitiaisen, tai ajoittaisen pesäsaalistajan käpytikan runsastumisella olisi negatiivisia vaikutuksia hömötiaismääriiin. Aihetta tarkasteltiin Suomessa ensi kertaa valtakunnalliseen aineistoon perustuen.
Tutkijat ehdottavat, että hakkuumäärien vähentäminen ja jatkuvan kasvatuksen metsätalous voisivat auttaa hömötiaisen kannanlaskun pysäyttämistä.
Kommentoin:
”Huolestuttava ilmiö. Se on kuitenkin tärkeä tulos ja huojentavaa, että käpytikka ja tiaiset eivät vaikuttaneet syyllisiltä hömötiaisen ahdinkoon. Eli periaatteessa talviruokintaa voisi pohjoisessa jatkaa. Hakkuiden maltillinen vähentäminen auttaisi kyllä erilaisten metsien hyötytavoitteiden yhteen sovittamista. Jatkuvapeitteinen kasvatus antaisi suojaa luonnonvoimilta ja petolinnuilta.
Helpoin ja halvin keino auttaa hömötiaisia olisi kenties lehtilahopuun lisääminen jatkumona suojaisiin sijainteihin ja ruokailupuina toimivien vanhojen ja isojen jäkäläpuiden säästäminen. Näissä kohteissa olisi siis sekä ravintoa että suojaa tiaisille, mikä vähentää liikkumisen tarvetta ts. säästää energiaa ja vähentää riskiä joutua saaliiksi talvella.
Nämä kohteet voivat olla joko jatkuvan kasvatuksen alueita tai erikokoisia pääosin hakkuiden ulkopuolelle jätettäviä säästiöitä. Esimerkiksi vesistön suojakaista, jokin muu tärkeä elinympäristö tai metsälakikohde.”
Ensimmäinen pointti. Olette Kurki ja Rane oikeassa siinä että maksimi monimuotoisuus tarvitsee ne nuoretkin sukkessiovaiheet ja perinneympäristöt. Luonnontilainen metsä kuitenkin sisältää nuoria vaiheita ja nuoria puita: luonnonmetsien häiriödynamiikka tekee niitä vaikka hakkuut puuttuvat.
Toinen pointti. Mitä pitää tehdä: turvata myös ne lahopuuriippuvaiset ja muuten hieman vaateliaat peruslajit. Jos näin ei tehdä, metsissä on kohta vain ei-vaateliaat yleislajit jotka hyötyvät ilmastonmuutoksesta ja hakkuista.
