Katso Kurki se Forest.fi julkaisu jossa on Suomen metsien ikärakenne. Muutama vuosikymmen sitten oli etelässä vielä vanhaa metsää jonkin verran. Rukopiikki juuri tuossa edellä todisti että pohjoisessa on jouduttu siirtymään nuorten metsien hakkaamiseen kun vanhat talousmetsät on hakattu ja loput alueet ovat suojelualueita.

Se hakkuiden vaihtelu vuosikymmeneltä toiseen ei varmaan ole hyvä selittäjä hömötiaisen kannanvaihteluille. Sen sijaan voidaan miettiä mitä ylenmääräinen siistiminen teki metsille ja se kun koko pinta-ala pyrittiin kohdistamaan puuntuotantoon. Edes tuulenkaatoja ei saanut jättää eikä ojittamattomia notkelmia. Eikä koivua, varsinkaan hieskoivua.

Metsähallituksen sivuilla em. linkissä mainitaan Tiilikkajärven raportista: ”Erityisesti erinomaisen vanhojen metsien ilmentäjälajin, sinipyrstön, samanlainen tiheys kertoo siitä, että laajentuneen kansallispuiston metsät eivät kokonaisuudessaan ole vanhoja luonnonmetsiä vaan varsin isolta osalta nuoria entisiä talousmetsiä.”

Nämä yhden pisteen vertailut kuten juuri Tiilikkajärvi ja Värriö ovat hankalia tulkita, kun ne eivät ole järjestetty koe. Paras aineisto on sellainen jossa on sekä ajallista että alueellista kattavuutta enemmän. Tarvitaan pitempi seuranta kuin yksi käynti, jotta voi varmasti tietää mikä kehityssuunta alueella on. Oulun aineisto on ymmärtääkseni sekä laaja että pitkäaikainen.

Jos lajien vaatimukset eivät täyty, niiden kanta heikkenee, mutta iso puistoalue voi syöttää poikasia ympäristöönsä. Miksi puistoja ei haluta lisää etelään, vaikka on nähty, että niissä on hyvät lintukannat? Isoissa puistoissa pärjäävät sellaisetkin lajit, jotka eivät pärjää pirstoutuneessa talousmetsässä. Jokainen meistä lienee käynyt kansallispuistoissa ja nähnyt, miten erilainen luonto siellä on verrattuna ulkopuolisiin alueisiin. Esimerkiksi Oulanka, Pyhä-Häkki tai Nuuksio.

Muokattu 2.10.24 kello 12:27.

Hömötiaista on tutkittu ja sen esiintymiä kartoitettu. Ainakin minulle riittää oululaisten raporttien lisänäytöksi se kun tutkija Virkkala selittää hömötiaisen elinympäristövaatimukset ja tiedän että ne eivät talousmetsissä täyty. Lisäksi katson talvilintulaskentaa ja näen että pohjoisessa se on taantunut vähemmän kuin etelässä, vaikka on eteläinen tiainen.

Sitä en osaa arvioida kuinka pitkälle esitetyt keinot riittäisivät auttamaan hömö- ja töyhtötiaisia mutta niitä kannattaisi kokeilla. Keinot siis: hieman lisää jatkuvapeitteisyyttä ja kytkeytyneisyyttä suojaksi, hieman lisää suojelualueita etelään tukialueiksi ja leviämiskeskuksiksi, paljon lisää lehtilahopuuta ja vanhoja puuyksilöitä peitteisiin kohteisiin.

Noin 99910 oli puolen yön aikaan eli vajaaksi jäi eilen. Nyt on kuusinumeroinen kannatus.