Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Eikö Kehveliä huoleta jos kiinalaiset saavat käsiinsä eli lähes monopolisoitua itselleen Taiwanin osaamisen mikrosirujen suhteen? Erittäin huono juttu tekoälyaikakautena. Mieti jos Kiinalla olisi hallussaan vaikka 90 prosenttia tehtaista ja koneista, jotka pystyvät valmistamaan mikrosiruja ja se voisi päättää kuka niitä saa käsiinsä: länsimaat vai Venäjä? Kannattaa miettiä mitä toivoo, se voi toteutua.
Kävin viisastelemassa HS mielipiteessä ”Metsäasioissa pitää kuunnella myös metsänomistajia”:
”Miten metsien käyttöä säädellään? Listaus löytyy YLE:n uutisesta otsikolla ”Ehdotus 50 metrin suoja-alueista raakuille jakaa hallituspuolueita – perussuomalaiset vastustaa”. Listassa ovat: metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki, kaavoitus, metsäsertifioinnit (PEFC ja FSC), Tapion metsänhoidon suositukset sekä metsäyhtiöiden omat suositukset ja ohjeet. Nähdään, että aivan mitä tahansa ei saa omassa metsässään tehdä.
Ne kenellä on omaa metsää, ovat varmaan huomanneet, että kun metsää hakataan se muuttuu, avohakkuussa enemmän kuin harvennushakkuussa. Kun hakkuusta kuluu aikaa, sen rujot jäljet vähitellen korjautuvat ja metsässä on taas runsaasti elämää. Jos esimerkiksi avohakkuusta luovuttaisiin, metsät muuttuisivat yksipuolisemmiksi. Hakkuut hyödyttävät joitakin sieniä, marjoja ja jäkäliä; niiden vaikutukset eivät suinkaan ole pelkästään negatiiviset.
Myös luonto itse uudistaa metsää, eli se ei pysyisi muuttumattomana ilman ihmisen vaikutusta. Luonto itse käsittelee luonnontilaista metsää välillä rajustikin, joten sen eliöstö on sopeutunut lajinkehityksensä aikana suuriin muutoksiin. Monimuotoisin maisema saavutetaan, kun siinä on talousalueiden lisäksi sopiva yhdistelmä eri kokoisia suojelukohteita, lähtien säästöpuuryhmästä ja päättyen kansallispuiston kokoluokkaan.
Olen seurannut metsäalaa noin 45 vuoden aikajänteellä ja koko ajan parempaan suuntaan ollaan menty. Kaikkia ongelmia ei ole ratkaistu, mutta metsänomistajien tavoitteet ovat monipuolistuneet ja tietoisuus ympäristövaikutuksista on parantunut. Myös seuranta sen suhteen mitä metsissä tapahtuu on aivan toista kuin 1980-luvulla. Suuria huolenaiheita ei siis ole, mutta metsien terveys mietityttää. Monimuotoinen metsä on todennäköisesti kestävämpi ilmaston muuttuessa kuin yksipuolinen.”
Tuollainen kaavamainen ohje ei edistä pihlajan saatavuutta puusepän materiaaliksi, esimerkiksi se estäisi järeän pihlajametsikön harventamisen, jos jollain onnekkaalla sellainen olisi. Ohje voi edistää jonkun vanhan pihlajan säilymistä sitä tarvitseville ötököille, mutta ne ovat kai yleensä lahoisia, eli ei kovin houkuttelevaa raaka-ainetta mihinkään, edes energiaksi. Pitäisi riittää, että ohjeistuksissa sanotaan, että ns. sivupuulajit säästetään metsänhoidon toimenpiteissä elleivät ne haittaa pääpuulajien kasvatusta. Pihlaja on silloin pääpuulaji, jos kuviolla tai sen osalla tehdään hoitotoimet sen hyväksi.
Kiusaat vain itseäsi Perko jos mietit kymmenien vuosien takaisia menneitä uponneita kustannuksia eli veroja. Paljon tärkeämpää on se miten metsätaloutta verotetaan juuri nyt ja miten tulojen ja kustannusten erotus kehittyy. Ymmärtääkseni hallitus aikoo selvittää esimerkiksi perintöveron poiston vaikutuksia.
Syyskuussa on kysyttu poliitikoilta siitä pitäisikö raakkujen lain suojaa kohentaa ja mielipiteet eroavat jonkin verran. Kokoomus ja kristilliset hyväksyivät, perussuomalaiset ja RKP vastustivat. Kristillisten Essayah on kyllä julkisuudessa kertonut että kaistat tulee korvata.
Periaatteessa nykyiset lait riittävät kun siellä on mahdollisuus rajata ja korvata uhanalaisen lajin elinpaikka ja lisäksi on säädökset luonnonarvokauppaan (ekologiset kompensaatiot).
Näin metsien käyttöä säädellään
1. Metsälaki velvoittaa turvaamaan monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt. Metsälaki koskee vain alueita, jotka täyttävät seuraavat kriteerit: edustaa jotain laissa mainittuja ympäristötyyppejä (esimerkiksi lähde, puro letto, jyrkänne), on luonnontilainen tai sen kaltainen, erottuu ympäröivästä metsäluonnosta selvästi ja on pienialainen tai taloudelliselta merkitykseltään vähäinen.
2. Vesilaki velvoittaa ehkäisemään ja minimoimaan haitat vesistölle.
3. Luonnonsuojelulaki turvaa lajien ja luontotyyppien säilymistä. Sen toteutumista valvovat ely-keskukset.
4. Kaavoituksessa voidaan antaa esimerkiksi rantarakentamiseen liittyviä käsittelyohjeita tai merkitä alueita luontokohteiksi.
5. Metsäsertifioinnin avulla maanomistaja voi osoittaa, että metsän käsittely on vastuullista ja kestävää. Sertifiointi on vapaaehtoista.
Vain sertifikaateissa on määritelty rantojen suojakaistojen leveys: PEFC-sertifikaatissa sen tulee olla 5–10 metriä ja FSC-sertifikaatissa 10–30 metriä (riippuen vesistöstä).
Tapion metsänhoidon suositukset ohjaavat kestävään metsän käsittelyyn.
Metsäyhtiöiden omat suositukset ja ohjeet
Lähde: Metsäkeskus, Syke, Finlex.
En muista joko jaoin tänne (tästä näkyy tiivistelmä ja vähän muuta ilmaiseksi).
Tuossa linjalaskentoihin pohjaavassa tutkimuksessa hömötiaisen kilpailijoiden vaikutus ei siis näkynyt, mutta se ei tarkoita, ettei vaikutusta voisi olla. Kuten Kurki edellä totesi, Iso-Britanniassa sitä pidetään merkittävänä. Siellä on ehdotettu talviruokinnan rajoittamista. Alla tiivistelmä tuoreesta jutusta viime vuodelta. Tässä on ollut tutkittavana paikallinen hömötiaisen alalaji ”kleinschmidti”, jolla on Wikipedian mukaan ruskea selkä ja beigenruskea alapuoli.
Bird feeding and biodiversity: The decline of the Willow Tit
https://www.sciencedirect.com/…/abs/pii/S0921800923002276
”Monitoring data from the British Trust for Ornithology document a decline in United Kingdom (UK) Willow Tit (Poecile montanus kleinschmidti) abundance that has been abrupt enough to be characterized by a catastrophe theoretic model. The reasons for the decline are thought to be some combination of increased nest competition and predation by the beneficiaries of a bird-feeder food subsidy, and habitat loss. A statistically estimated predator-prey catastrophe model is useful in illustrating how habitat loss and species interactions could combine to cause a precipitous population decline, and showing that, if the UK Willow Tit population is to recover, it will likely require both reversals of habitat loss and reductions in food subsidies to its competitors and predators. To achieve the latter, humans may have to collectively introduce rules that reduce the private enjoyment of backyard bird feeding to preserve broader ecological integrity.”
Ylen juttu ylen asiallinen, kommentit taas samaa jaanaamista kuin aina. Tällä hetkellä realistinen suojeluvaihtoehto on ely:n rajaus ja siitä korvaus. Toinen mahdollinen voi olla luonnonarvokauppa. Puun ostajat tuskin lähtevät korvaamaan kaistoja vaikka sopivat niistä ministeri Mykkäsen kanssa.
Lukijan mielipide, Tapani Nikkari (tiivistelmä):
”Metsäasioissa pitää kuunnella myös metsänomistajia. Vain hoidetut talousmetsät varmistavat puuraaka-aineen saatavuuden alan teollisuudelle. Tuloksena on kuitenkin yksityismetsiin syntynyt paras metsänhoidon ja suojelun yhdistelmä, joka huomioi metsänomistajien ja suojelun tarpeet. Mikäli samantapaisiin ratkaisuihin päästäisiin suurissa metsämaissa, ei metsistä aiheutuisi ilmasto-ongelmia.”
Kommentti, Matti Heikurainen:
”Talousmetsien luonnonhoito on tärkeää, ja sitä tarvitaan lisää. Luontokadon kehityssuunnan kääntämiseen se ei kuitenkaan riitä, koska vapaaehtoiset toimet eivät riittävässä määrin auttaisi ongelmallisten (ja rahallisesti arvokkaimpien) vanhojen metsien tilannetta. Siksi tarvitaan lisää myös suojeltuja vanhoja metsiä erityisesti E-Suomeen.
Luontokadon kääntäminen elpyväksi kehitykseksi on Suomessa pitkälti arvostuskysymys. Metsäekosysteemit eivät meillä ole nykymenollakaan romahtamassa, toisin kuin uusiutumiskyvyltään heikommilla alueilla sademetsissä ja aavikoituvilla alueilla. Yksittäisen lajin sukupuuttouhkaan voidaan meillä jo tällä hetkellä vastata lajin ja sen elinympäristön täsmäsuojelulla. Meillä kyse on enemmän siitä, että metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut on järkevää pitää mahdollisimman monipuolisina. Jos tällä hetkellä markkinattomille metsän palveluille (puhdas vesi, hiilen sidonta, virkistyskäyttö) laskettaisiin edes jonkinlaista rahallista arvoa, asettuisi palveluiden kokonaisarvon optimitulos jonkin verran nykyistä hakkuutasoa alemmalle tasolle (metsäteollisuuden volyymin ja vientitulojen pienentyminen huomioon ottaen).
On pitkälti suomalaisten itsensä määriteltävissä, minkätasoiset toimet ja niiden yhdistelmät katsotaan riittäviksi luontokadon pysäyttämisessä. Mitään absoluuttista yhtä vastausta ei tiede voi tässä monen muuttujan mallissa antaa.
