Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsänhoitoyhdistykset saavat kuukauden kuluessa käyttöönsä tarkat tiedot siitä, missä kaikkialla Suomessa on raakkuja eli jokihelmisimpukoita. Tieto auttaa ottamaan raakut huomioon jo siinä vaiheessa, kun metsänomistaja alkaa miettiä, mistä ja minkälaisia puita mailtaan myisi. Tavallisesti suunnitteluun pyydetään kumppaniksi paikallinen metsänhoitoyhdistys. Vastedes metsänhoitoyhdistyksen työntekijä näkee tietokoneeltaan tai kännykästään heti suunnittelun alussa, osuuko metsänomistajan maille raakkuja.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010748443.html
Metsäyrityksillä on nämä tiedot myös sitten kun tiedot on saatu siirtymään. Samoin Metsähallituksella. Raakkujen pitäisi olla vastedes turvassa, jos esiintymätieto on ajan tasalla.
Kiitos Gla nyt ymmärrän. Luulin että ’täällä’ viittasi koko Suomeen.
Eikö ole parasta jättää pedot pois yhtälöstä, jos hirven metsästys ei onnistu riittävän tehokkaasti ilman koiria. Kauriiden metsästys onnistuu kai ilman koiriakin talviruokinnoilta, joten sitä sudet eivät häiritsisi.
Rukopiikki voit laittaa kuukkelihakuun sanat järnemo räv rådjur niin saat esiin ruotsinkielisiä artikkeleita.
https://svenskjakt.se/viltvard/raven-tar-halften-av-radjurskiden/
Artikkeli ”Hyvän tahdon varassa” (MT Metsä 8/2024).
Esimerkiksi metsätalouden vesistövaikutusten tutkijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä että nykymenolla vesistöjen laatu ei parane. Nykylainsäädännön ja sertifiointisääntöjen löperöyttä pienvesien suojelussa on tuonut esiin esimerkiksi metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen Oulun yliopiston professori Timo Muotka.
Nykyisen tiedon valossa vanhat ojitukset ovat suurin ongelma. Luken Mika Nieminen: Käsityksemme on että suuri osa vesistöjen kuormituksesta tulee vanhoista synneistä. Nykypäivän toimenpiteistä tulee selvästi pienempi osa. … Esimerkiksi Perämerelle laskevissa jokivesistöissä kuormitus koko ajan vain kasvaa, ja ojituksia pidetään suurimpana syyllisenä.
Petteri Taalas (MT Metsä): Olemme useista muista maista poiketen sitoneet [hiilineutraalius]tavoitteemme maankäyttöön. … Metsien hiilen sitomiskyky kun on rajallinen ja luonteeltaan ”kertapaukku”. Tämän vuoksi esimerkiksi Ruotsi ei ole sitonut tavoitettaan tähän.
Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että Ruotsi ei ole sitonut tavoitettaan metsien ja muun maankäytön hiilen sitomiskykyyn?
Kai riittää että viljelijän käytössä on vuokrapeltoa ei se tarvinne olla ”omaa”. Se on totta että turvepellon päästöt vähenevät huomattavasti jos se siirtyy peltoviljelystä nurmelle rehun tuotantoon. Niin kauan kuin sähköpuolen ja taajamien metsäkatoon ei puututa, on hullua hurskastella pellonraivauksella. Palauttaisin metsäkatoasetuksen kokonaan uuteen valmisteluun eli jättäisin toteuttamatta toistaiseksi.
Kehveli mainitsee suurpetoketjussa ketun. Kettu vaikuttaa merkittävästi metsäkauriin vasakuolleisuuteen. Tutkimusta on tehty myös naapureissamme, pari väitöskirjaa. Järnemo 2004 Ruotsissa: Neonatal mortality in roe deer. Panzacchi 2007 Norjassa: The ecology of red fox predation on roe deer fawns with respect to population density, habitat and alternative prey. Luvussa johtopäätökset Panzacchi kirjoittaa:
”Within each home range, habitat structure, composition and the availability of the main prey of red foxes (i.e. small rodents) can affect red fox abundance and activity patterns and further influence predation risk. Finally, at a given time and place the choice of the type of habitat and of the bed site where to hide the fawn can further affect predation risk. At this fine spatial scale, the probability of a fawn being killed by red fox is affected by a complex web of interacting variables, among which visibility of roe deer does, spatial distribution of small rodents, distance between mothers and fawns, and fawns’ activity.”
Kuukkelikääntäjän näkemys:
Kullakin kotialueella elinympäristön rakenne, koostumus ja punakettujen pääsaaliin (eli pienten jyrsijöiden) saatavuus voivat vaikuttaa punaketun runsautta ja toimintamalleja ja edelleen vaikuttaa saalistusriskiin. Lopuksi, tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan valittu elinympäristötyyppi ja pentupaikka, jonne vasa piilotetaan, voi edelleen vaikuttaa saalistusriskiin. Tässä hienossa tilamittakaavassa punaketun tappaman vasan todennäköisyyteen vaikuttaa monimutkainen vuorovaikutteisten muuttujien verkko, johon kuuluu metsäpeuran näkyvyys, pienjyrsijöiden alueellinen jakautuminen, emojen ja vasojen välinen etäisyys sekä vasan aktiivisuus.
Siinä se nyt tuli omakin kiinnostuksen kohteeni: pienjyrsijöiden saatavuus (kannanvaihtelu) ja pienjyrsijöiden alueellinen jakautuminen sekä saalistuspaineen vaikutus edellisiin.
En tiedä miten luotettavia ja ajantasaisia ovat vesi.fi-tiedot – riippuu päivitetäänkö laskentapisteiden tietoja esimerkiksi velvoitetarkkailun avulla. On todennäköistä että sekä heikentymisiä että parantumisia päivittyy karttaan viiveellä.
Rautalammin Rastunsuolla loppui turvetuotanto suurimmaksi osaksi jo 1990-luvun alussa ja sen paikalla on nykyään mm. 15 hehtaarin kokoinen lintujärvi. Osalla aluetta turvetuotanto jatkui pitempään: vuonna 2014 tuotanto loppui monella lohkolla ja vuonna 2019 tuotannossa oli vielä noin 30 hehtaaria, kun laajimmillaan käytössä oli noin 100 hehtaaria. Multaharjunsuolla oli tuotannossa 47 hehtaaria vielä vuonna 2019. Nykyistä turvetuotannon tilannetta en ole vielä selvittänyt. Vesiä tulee tuolta Hankaveden ja Konnekosken kautta mökkijärveeni Etelä-Konneveteen, jonka kuormitus on niiden vuoksi vihreä eli ”kohtalainen”. Huono juttu, kun järven suojelun yksi peruste on ollut vähäravinteisuus ja lohikalat.
Tässä osaselitys suuriin päästöihin: ”Turvetuotannon vähennyttyä moni vanha tuotantoalue on otettu maatalouskäyttöön, ja maatalousalueiden osuus valuma-alueesta on suuri.”
Raportissa Neovan tarkkailutietoja alueen vesistä. Rautalampi-osuus alkaa Rastunsuon osalta sivulta 205. Kts. sivu 208: pintavalutuskenttä pidättää tehokkaasti kiintoainetta. Sivu 209: kemiallinen hapenkulutus riippuu veden humuspitoisuudesta ja siihen pintavalutuskaan ei pure. Sivu 209-2011: typen ja fosforin pitoisuudet ovat laskeneet pintavalutuskentälle tulevassa vedessä ja niitä kenttä vähentää jonkin verran.
https://www.neova-group.com/wp-content/uploads/2021/02/7342-PSA_suoraportti_Vapon_kohteet_2019.pdf
Katselin vesi.fi-sivustolta Hukkajoen tietoja. Menee ensin karttapalveluun ja etsii Suomussalmen Hukkajoen. Kun lähentää karttaa tarpeeksi, näkee vesistöt. Sitten voi valita vasemman yläkulman Teemat-valikosta esimerkiksi Pintavesien tila: näkee vesistöt värikoodattuina jossa sininen on erinomainen laatu.
Teemassa Ravinnekuormitus näkee mittauspisteitä (pompuloita kartalla). Kun klikkaa pompulaa, näkee arvioidun fosforikuormituksen verrattuna luonnonhuuhtoumaan esimerkiksi laskentapisteessä ”Naamankajoki_Hukkajoki_Tervajo”. Hukkajoella tuo luku on 54 prosenttia, eli ihmisen vaikutus veden fosforiin on puolet pienempi kuin luonnonhuuhtouman vaikutus. Kts. tarkemmin: Avaa graafi ja lue Lisätietoja.
Esimerkiksi Rautalammin luoteispuolella on runsaan kuormituksen punaisia alueita, turpeennostoa kenties. Siilinjärvi-Riistavesi -alueella myös punaista, siellä apatiittikaivoksen päästöjä?
