Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
BRICS on taloudellisesti kasvava liittouma, mutta yhteistä politiikkaa on ollut toistaiseksi vähän. Resursseja Venäjän tukeen löytyisi mutta onko kiinnostusta.
Sivukulut luokkaa 25 prosenttia jos lasketaan lomarahat mukaan, mutta summa vaihtelee sopimuksittain myös?
Vaikea nähdä miksi putinistien otteen heltyminen vallan kahvasta johtaisi tarpeeseen kostaa naapureille. Suursodassa kärsisivät omat läheisetkin. Meidän pitää siis toivoa että hekin rakastavat lapsiaan. Sotilaita kyllä uhrataan siihen malliin, että henkiä ei niin korkealle arvosteta kun maan ”kunnia” on vaakalaudalla.
Kummallinen tuo kunniakäsite: valtion arvo on kiinni siitä että saa muut alistettua oman vallan alle ja kansalaisilla ei ole muuta tehtävää kuin palvella valtiota. Luulisi että venäläisillä olisi muitakin arvoja, joita pitää yhteiskunnan kehittämisen johtotähtenä. Nyt on valtio-niminen muurahaiskeko, jossa työläiset ahertavat yhteisen päämäärän eteen. Entä yksilöiden omat päämäärät, onko niillä arvoa? Esimerkiksi: toimeentulon ja peruspalvelujen turvaaminen, vapaus yrittää, vapaus valita päättäjät ja vapaus valita asuinpaikkansa.
Levytehtaat, sahat ja sellutehtaat joutuivat ostamaan ylihintaista puuta pitääkseen tehtaat pyörimässä ja saadakseen toimitussopimukset täytettyä.
Onko tietoa kuinka paljon ja kuinka pitkiä toimitussopimuksia on käytössä… taitaa mennä yrityssalaisuuden puolelle, mutta yleensä alalla? Pitkä toimitussopimus ilman hintojen sitomista tuotantokustannusten muutoksiin ja inflaatioon ei kuulosta järkevältä.
Teollisuus ostaa edelleen puuta korkealla hinnalla. Onko nyt siis odotettavissa enemmänkin sopeutuksia tai lopetuksia? Hakkuumäärien ennustetaan kuitenkin nousevan ensi vuonna ja samoin kantohintojen. Osan tuotannosta täytyy siis olla näilläkin hinnoilla kannattavaa.
Alan yritysten tilanteet varmasti vaihtelevat, mutta kiinnostaisi tietää kuinka suuri osa toimii ”pakkoraossa” ja kuinka kauan ts. mikä olisi metsänomistajan vastuullista käytöstä tässä kohtaa.
Ajattelemisen aihetta metsäpolitiikkaan. Onko osattu viedä etelään Pohjoismaiden näkökulmaa ennen ja osataanko nyt biotalousaikana?
HS.fi:ssä Simo Lindstedt [BII:stä]: Kannattaa perehtyä miten tuo indeksi on tuotettu. Sillähän kuvataan muutosta vuodesta 1970 alkaen, ja sen vuoksi Suomessakin parhaiten säilyneinä alueina pidetään tiheästi rakennettuja seutuja etelä- ja keski-Suomessa. Vastaavasti Kainuussa ja Lapissa tilanne on tuon indeksin mukaan paljon huonompi.
Ei yksi pääsky kesää tee.
Laskeumassa on yllättäen myös fosforia, jos edellä linkittämääni ymparisto.fi kaaviota on uskominen. Tämä ja maalta tuleva kuormitus on ilmeisesti huomioitu vesi.fi:n alueellisissa kuormituslaskelmissa (luonnonhuuhtouma). Tuo on tärkeä pointti muistaa, että ilman ihmistoimintaakin vesiin menisi aineita ilmasta ja maalta.
Metsätaloudelle ei voida antaa synninpäästöä erityisesti turvemaiden osalta. Lauhat talvet yleistyvät, mikä tarkoittaa että valumia tulee pitempään vuoden kierrossa.
Hankalin on vesistöjen tummumista aiheuttava veteen liuennut humus, jota ei saada oikein mitenkään pidätettyä. Yksi keino siihen saattaisi olla ennallistettu suovyöhyke ennen vesistöä; jos turve ei hajoa, myös humusta vapautuu vähemmän?
Rahoitustakin olisi saatavilla Metkassa: suometsänhoidon tuki, luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki.
