Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
On meillä vielä matkaa 30 prosentin suojeluun ja hiilineutraaliuteen. Kun ne on saavutettu, voidaan levätä laakereilla ja odottaa, että muut maailman maat pääsevät samaan. Ja maailma pelastui?
No eipähän se. Bioscience-lehden ilmastokatsaus kertoo kolme pointtia: fossiilisten energioiden käyttö on ajettava alas, kehittyneissä maissa on alennettava kulutusta ja kehittyvissä maissa väestönkasvua (erityisesti Afrikassa). Lähde: Helsingin Sanomat.
Suomessa väestön kasvu ei ole ongelma, muissa kohdissa on vielä tekemistä. Energia ei käänny hetkessä riippumattomaksi fossiilisista eikä kulutustaso alene kovin paljon vapaaehtoisesti.
*
Etelä-Suomen kuukkeleiden uhkana ovat osittain samat tekijät kuin toisella paikkalinnulla hömötiaisella eli peitteisyyden (suojan) väheneminen ja talviravinnon puute. Lisäksi pienten eristyneiden populaatioiden kohonnut sisäsiittoisuus ja häviämisriski. Riittääkö meille, että hömötiaisia ja kuukkeleita on Pohjois-Suomessa?
Visakallo kysyy miksi uhanalaisten lajien esiintymien paikkatietoa ei anneta maanomistajille. Nyt meneillään olevassa uudistuksessa aiotaan antaa tieto metsäammattilaisille, mutta ei siis vieläkään maanomistajille. Jos olisi tietoa, lajit voisi ottaa paremmin huomioon metsäsuunnittelussa.
30 prosentin suojelutavoitteen määrittely etenee yksityisten ja Metsähallituksen mailla. Metsälakikohteet ja ympäristötukikohteet kelpaavat. Olisi hyvä jos mukaan voitaisiin laskea myös esimerkiksi laaja-alaiset vesistöjen suojakaistat vaikka ne eivät saisi ympäristötukea, onhan niillä pysyvä metsäsertifikaatin suoja eli parempi kuin määräaikaisen ympäristötuen suoja.
Olen tunnistavinani koirien roduksi cavalierin jollainen tyttärellä oli. Joka tapauksessa tomeria.
Tuo Visakallon ehdotus pienestä kannustinpalkkiosta uhanalaisten lajien esiintymien vaalimisesta on hyvä. Hukkajoella ja vastaavilla se toteutuisi esimerkiksi bonuksena normaalia leveämmistä suojakaistoista tai ympäristötuen kautta. Jotkut yhtiöt maksavat jo nyt bonuksia ylimääräisistä säästöpuista. Poimintahakkuut voisivat olla sallittuja suojavyöhykkeellä hyvin suunniteltuina.
Kommentti HS. ”FSC vaatii kaksinkertaiset suojakaistat verrattuna PEFC-järjestelmään. Kun näitä aletaan ynnäillä pitkin maata, kertyy suuria pinta-aloja. Toisaalta nämä alueet voivat toimia monien hyötyjen tuottajina ja kustannus ei ole mahdoton jos jatkuva kasvatus on sallittua.
Mielestäni suojakaistaa ja metsätalouden vesistövaikutuksia kannattaa tarkastella kokonaisuutena tosiasioiden pohjalta. Jotenkin Hukkajoki on kehittynyt erinomaiseksi raakkujoeksi, vaikka sen rannoilla on harjoitettu aivan tavallista metsätaloutta kymmeniä vuosia eli jo ennen metsäsertifikaatteja. Tämä mysteeri kaipaa lisäselvityksiä.
Alan kirjallisuudesta saa käsityksen, että suurimpina haittoina raakuille nähdään ensinnäkin lisääntymisessä tarvittavien kalojen puuttuminen ja toiseksi veden laatutekijät. Laadussa suuri haitta tulee kai nyt vanhoilta ojitusalueilta (joiden päästöt ovat pysyviä eikä väliaikaisia kuten avohakkuiden päästöt), joten juuri niissä on suuri tarve saada aikaan parannuksia. Vaikeimmin ratkaistava ongelma on humus.
Jos joen yli ei ajeta, pelkkä avohakkuulta tuleva päästö lienee valuma-alueen tasolla usein suhteellisen pieni verrattuna ojavesiin. Päästötaseiden laskelmissa tulee huomioida luonnonhuuhtouma ja laskeuma. Metsätalouden ravinnepäästöjen osuus kaikista päästöistä on yllättävän pieni: suuria eriä tulee maataloudesta, yhdyskunnista ja laskeumasta (kuiva ja märkä). Lähde: Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus.”
