Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Keski-Suomessa ammuttiin viime vuonna 2hirveä/1000ha. Jos tavoitekanta on 3/1000 niin miten niitä voi ampua noin paljon vuosittain?
Kolme mahdollista selitystä, ehkä on muitakin: 1. Kanta on nyt yli 3 per 1000 ha, ja tiheyttä halutaan alentaa kohti tavoitetta. 2. Kanta on hyvin tuottava eli vasoja syntyy paljon. 3. Susia ja karhuja on alueella vielä toistaiseksi vähän.
YLE:n artikkelissa oli kaavio päätehakkuista. Onko joku nähnyt uutisvirrassaan kaaviota jossa olisi näkyvillä jatkuvan kasvatuksen osuus kaikista turvemaiden hakkuista? Olenko nähnyt unta, kun näin kuvan jossa osuus oli 20 prosenttia? Ehkä siinä oli kysymys Metsähallituksen hakkuista koska sille eduskunta antoi tavoitteeksi jk:n osuuden lisäämisen.
Tämä tilasto ”jk-hakkuiden osuus uudistamishakkuista” on outo, kun jk-hakkuu on kasvatushakkuuta. Pitäisi tilastoida erikseen jk-hakkuut, uudistushakkuut ja jaksolliset harvennushakkuut. Pitäisi raportoida jk-hakkuiden osuus harvennushakkuista sekä kaikista hakkuista suometsissä. (Lähetin palautteen Metsäkeskukselle.)
”Suometsissä tehtiin hakkuita viime vuonna yhteensä noin 110 000 hehtaarin alalla. Suometsiä on eniten Pohjois-Suomessa sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Uudistushakkuiden osuus kaikista suometsien hakkuista on noin viidennes, eli yli 20 000 hehtaaria vuodessa.” Eli kaavion prosentit olisivat luultavasti osuuksia 20 tuhannesta hehtaarista eli ei kovin suuria pinta-aloja.
https://www.metsakeskus.fi/fi/ajankohtaista/suometsia-uudistetaan-edelleen-useimmin-avohakkuilla
Taalas kritisoi jotain, mutta kohde jää epäselväksi, eli mitä Suomi olisi voinut tehdä ilmastopolitiikassaan toisin? Ei tunnu oikein mahdolliselta se selitys, että Taalas ei ymmärtäisi mistä puhuu. Tämä on aiheellinen kritiikki Taalakselta: metsien käyttöä olennaisesti vähentämällä ei saada aikaan pysyviä hiilinielujen parannuksia, vain väliaikaisia.
Fossiilisten käyttö on alentunut reippaasti kuten pitääkin.
EU vaatii meitä säilyttämään tietyn suuruisen metsien hiilinielun (ns. vertailutasoon verrattuna). Tarve ei tule meidän päättäjien aivoituksista, vaan se on EU:n kanssa neuvoteltu ja muilla mailla on vastaavat tavoitteet.
Maankäyttösektorille on kokonaisuutena omat päästöjen vähennystavoitteet, jotka pohjautuvat EU:n ja IPCC:n sääntöihin: maankäyttösektori raportoidaan erikseen ja maankäytön on sidottava omat päästönsä, eli sen on oltava hiilineutraali. Mahdollisella ylijäämällä eli maankäytön nettonielulla pystyy kuittaamaan rajallisen määrän muiden sektorien päästöjä. Ilmastolaissa nämä tavoitteet on kirjoitettu lain muotoon.
Hiilineutraalius 2035 ei ole sitova tavoite, vaan edellisen hallituksen tahdonilmaisu, joten se ei varsinaisesti velvoita mihinkään.
Voisiko joku selventää, mikä tässä politiikassa on ”noloa”. Missä kohtaa Suomen toimet poikkeavat muista maista (paitsi hiilineutraaliuden tavoitevuosi)? Itse en pidä nolona teollisuuden ennakoitua suurempaa puun käyttöä (joka söi hiilinielut), enkä pidä noloina uusia tarkempia maaperän hiilipäästölaskelmiakaan.
Ministeri Mykkäsen kommentti artikkelissa on järkevä.
Tuo Ranen linkin IBFRA-julkaisu on klassikko, joka jokaisen englanninkielentaitoisen kannattaa lukea, jos on kiinnostunut hiilinieluista ja -varastoista. Ymmmärtää esimerkiksi miksi hiilen nieluja ja varastoja ja monimuotoisuutta ei voida kaikkia maksimoida yhtä aikaa samalla rajatulla alueella vaan niitä pitää optimoida.
Petteri Saario FaceBookissa: ”Yhteiskunnan romahtaminen on yhä todennäköisempää ilmaston lämpenemisen, biodiversiteetin tuhoutumisen, ympäristön myrkyttymisen ja epätasa-arvon kasvamisen seurauksena.”
Itse lisäisin: jos hakkuiden siirtyminen meiltä muualle parantaa tilannetta sekä meillä että muualla, se on järkevää ja kannattavaa. Arvioinnissa on huomioitava muitakin näkökohtia kuin puuntuotannon kestävyys.
Tutkittua tietoa metsien kasvusta. Luken tutkijat kunnostautuvat nykyään tutkimustiedon jakamisessa. Yliopistoissa myös edistystä.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/tutkittua-tietoa-metsien-kasvusta
EU-maiden tavoitteet metsille poikkeavat toisistaan.
Alustavien tulosten mukaan tutkimuksen jäsenvaltiot voidaan jakaa metsiin liittyvien tavoitteiden perusteella kolmeen ryhmään: 1. Aktiivinen metsänhoito ja kestävä puuntuotanto, 2. Metsien monikäyttö ja luonnonläheinen metsänhoito, 3. Agrometsätalous ja muut ekosysteemipalvelut kuin puuntuotanto.
Riskinä on että kun metsäasiantuntijat tietävät uhanalaisten esiintymät, niin niistä tulee harmaan suojelun alueita joilta ei osteta puuta (kuten Rane aiemmin taisi ennustellakin). Homma olisi reilua jos esiintymät olisivat kaikkien tiedossa ja metsien käytön pelisäännöt myös, niin metsäsuunnitelmat (siis ei hakkuusuunnitelmat) voitaisiin tehdä lajit huomioiden. Uhanalaisten säilymistä harmaa suojelu ei edistä.
Minä vastasin jo tuolla edellä: lisätään globaalisti metsiä ja puuntuotantoa. Meillä Suomessa ei kumpaankaan ole kovin suuria mahdollisuuksia. Siispä meillä kannattaa yrittää kasvattaa arvonlisää, eli tehdä puusta pitemmälle jalostettuja tuotteita.
Vielä voisi lisätä että globaalit ongelmat eivät ratkea osaoptimoimalla yksittäisten maiden tasolla. Myöskään Suomen tasolla ongelmat eivät ratkea, jos metsillemme ja muille luonnonvaroillemme nähdään vain yksi käyttötapa: toimia teollisuuden raaka-ainelähteenä.
Metsäteollisuuden siirtyminen muualle ei ole aina ja kaikkialla paha asia. Emme ole vastuussa siitä miten muualla toimitaan, vaan vain siitä onko meidän metsätalous kestävää. Toki voimme olla itse (EU-maissa) ostamatta tuotteita, joiden tuotantoa emme pidä vastuullisena tai kestävän kehityksen mukaisina.
