Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Fortumilta innovaatio: hiilidioksidipäästöt muoviksi?
Fortum on onnistunut ensimmäisenä maailmassa valmistamaan biohajoavaa muovia jätteenpolton hiilidioksidista eli poltettujen jätteiden savusta. Carbon2x-hanke on merkittävä läpimurto hiilidioksidin talteenotossa ja hyödyntämisessä.
Noissa tänään kahlaamissani suometsäartikkeleissa santtiin että metsien hiilinielu voisi olla neljänneksen suurempi jos suometsissä siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen. Turvetta hajoaa siis melko runsaasti tällä hetkellä ja sen hillitseminen olisi hyvä teko myös vesistöjen kannalta.
Härkönen ym. 2023 julkaisussa käsitellään tummumista eli liuenneen orgaanisen aineen käyttäytymistä tarkemmin. Kurjen kysymää asiaa ei sanota suoraan. Semmoinen käsitys kuitenkin näistä turvemaiden tutkimuksista jäänyt, että niin kauan kuin turvetta hajoaa, humusta liukenee veteen, ja etenee sen mukana vesistöihin, ellei sitä jossain vaiheessa pysäytetä.
Kappaleessa 3.4 puhutaan suojavyöhykkeistä. 20-30 metriä pidetään useimmiten riittävänä.
Härkönen, L.H., Lepistö, A., Sarkkola, S., Kortelainen, P., Räike, A. 2023. Reviewing peatland forestry: Implications and mitigation measures for freshwater ecosystem browning. Forest Ecology and Management 531, 120776.
AR: jos tehdään hehtaarille reilusti eli 5 isoa 2 aarin tiheikköä, niistä kertyy pinta-alaa 200 m2 x 5 = 1000 m2, kymmenesosa aukon pinta-alasta. Nämä toimivat samalla säästöpuuryhminä. Vähempikin riittää.
https://riista.fi/blogi/riistametsanhoitokoulu-riistatiheikko/
Luken julkaisu suometsien tehokkaista vesiensuojelun toimista.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/suometsien-vesiensuojelutoimet-usein-tehottomia
Turvemaiden vesiohjeissa mainitaan, että turvemailla on puilla usein kaliumin puutetta, joka heikentää puiden kykyä käyttää turpeen hajotessa vapautuvia ravinteita hyväksi ja lisää niiden huuhtoutumista (fosfori ja typpi). Tätä voidaan estää tuhkalannoituksella.
Siirrän vesikeskustelun raakkujoelta tänne. Mika Niemisen neuvoja turvemaiden vesiensuojeluun.
*
Hakkuutavan ja hakkuiden voimakkuuden lisäksi metsänomistajalla on muutamia keinoja vaikuttaa metsänkäsittelyn vesistölle aiheuttamaan kuormaan.
Metsänpohjasta ja ojista liikkeelle lähteneiden ravinteiden kulku vesistöihin on mahdollista pysäyttää kosteikoilla. Maan ja avovesien välissä sijaitsevat kosteikot ovat kuin sieniä, jotka imevät vesien mukana huuhtoutuneet ravinteet itseensä ja estävät niiden pääsyn vesistöihin.
Kaikki metsistäkin liikkeelle lähtevä maa-aines syntyy eroosion eli maan kulumisen seurauksena. Mitä voimakkaammin vesi virtaa, sitä voimakkaammin virtaus kuluttaa maaperää.
Mika Niemisen mukaan kosteikkojen lisäksi toinen täsmäase vesistökuormituksen hillitsemiseen on patojen rakentaminen sellaisiin metsäojiin, joissa eroosio on voimakasta.
”Padot hidastavat ojan virtaamaa, jolloin virtaava vesi pääsee irrottamaan vähemmän maata. Hitaampi virtaus mahdollistaa eroosioaineksen laskeutumisen ojaan ennen kuin se ehtii valua vesistöihin”, hän sanoo.
Nieminen luopuisi kaikista kaivamiseen perustuvista vesiensuojelun keinoista eli käytännössä lietekuoppien ja lasketusaltaiden kaivamiselta. Kaivaminen aiheuttaa aina eroosiota. Silloin maa-aines lähtee liikkeelle. Siksi lietekuopat ja lasketusaltaat eivät Niemisen mukaan ole käyttökelpoisia vesistönsuojelun menetelmiä.
”Päästöt voidaan kyllä saada kuriin, jos jatkuva kasvatus ja kosteikkojen käyttö vesiensuojelussa yleistyvät”, hän sanoo.
