Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kts. Wikipediasta artikkeli Humuspitoisuus. TOC on osittain sama kuin humuksen määrä, mutta ei yksi yhteen, eli TOC sisältää kai muutakin, ehkä isompia partikkeleita (hiukkasia). Veden väri kuvaa melko hyvin sen humuspitoisuutta. Ruskea väri voi tulla humuksen lisäksi myös raudasta. Kiintoaine koostuu hiukkasista jotka voivat olla kivennäismaasta tai orgaanista alkuperää? Yksittäinen humusmolekyyli ei ole hiukkanen.
Olet. Avaa nyt se pelti ennen kuin kuukahdat!
TV1 kuoriaisten torjuntaa ohjelmassa ”Alppien tulevaisuus”.
TOC, liuennut ja partikkelimainen orgaaninen hiili. Jos olen ymmärtänyt oikein, partikkelit saadaan suurimmaksi osaksi valumavesistä pois esimerkiksi kosteikon avulla, mutta liuennutta humusta ei juuri lainkaan. Luonnontilainen suo tai kosteikko voi jopa lisätä humuspitoisuutta.
Pohjaveden pinnan tulisi vaihdella mahdollisimman vähän eli ei olla liian alhaalla eikä toisaalta ihan pinnassa, kirjoittavat Nieminen ja Sallantaus.
https://www.suoseura.fi/ojitettujen-soiden-kestava-kaytto/metsaojitettujen-soiden-vesistokuormitus/
Missä se nyt on hiilidioksidi vähentynyt? Olisiko sisäilmassa Visakallolla liikaa häkää, pitäisikö ilmanvaihtoa parantaa?
Tummuminen tulee kai valumavesiin liuenneesta humuksesta pääosin.
Keski-Suomessa ei ainakaan ollut erityisen märkä eikä sateinen kesä. Päättelen siitä että oli vaikeaa vetää soutuvene vajaan kun vesi oli järvessä matalalla. Siinä ei-säännöstellyssä järvessä.
Reselle sanoisin että jaksamista edistäisi, jos vertaisten yhteisö osoittaisi kykyä oppia ja muistaa aiemmin opitut asiat.
Jovain, kirjoitit että kaikista hakkuista (eikä uudistushakkuista), niin sen pienen virheen korjasin. Kts. vesistövaikutukset-ketjusta tarkempi turvemaan hakkuiden tilasto.
Päästöjen jakauma.
https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/rehevoittava-kuormitus
Mitä pitäisi tehdä? Mutkia, pohjapatoja, säätöpatoja, kosteikkoja, pintavalutuskenttiä… Lisää jatkuvaa kasvatusta soveltuvissa metsäkohteissa sen aikaa kuin se toimii.
Sain lisätietoa Metsäkeskukselta turvemaiden hakkuista. Maaperän luokittelutieto ei välttämättä ole aivan sataprosenttisen varma, mutta kohtalaisen varma kuitenkin.
Vuosina 2020-2024 on tehty turvemailla jaksollisia kasvatushakkuita 329742 hehtaarilla. Pienaukkoja tai poimintahakkuita tehtiin 19976 hehtaarilla, joka on 5,7 prosenttia kasvatushakkuiden yhteissummasta 349718 hehtaaria. Pienaukkoja tehtiin vain noin kymmenesosalla jatkuvan kasvatuksen hakkuualasta. Uudistushakkuita tehtiin turvemaalla 98523 hehtaaria.
Tästä voi päätellä viisi asiaa. 1. Turvemaiden hakkuita tehdään vuosittain noin 100000 hehtaarilla, joka on (tarkistamatta tarkkoja lukuja ja arvioiden loppuvuoden hakkuut) noin 15 prosenttia kokonaishakkuualasta. 2. Turvemailla on varaa lisätä jatkuvaa kasvatusta. 3. Kovin suureksi niiden osuus ei kuitenkaan tule kasvamaan, ellei niitä aleta tehdä enemmälti kivennäismailla. 4. Hakkuiden valvontaan osuu hyvin vähän jatkuvan kasvatuksen kohteita, joten jos niistä haluaisi kunnollista tietoa, niihin pitäisi kohdistaa erikseen lisäotantaa. 5. Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa turvemaiden osuus metsämaista on suuri, joten siellä niiden hakkuutavoilla on enemmän vaikutusta vesistöihin kuin etelämpänä.
PS. Jatkuvan kasvatuksen tarkemmat tilastot varmasti kiinnostaisivat: miten ne uudistuvat, millaisia puustopääomia niissä on ja kuinka paljon tuhoja, erityisesti tuulituhoja.