Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Luonnonmetsä voi olla hiilineutraali, jos se kasvaa saman verran kuin mitä lahoaa, mutta se voi olla myös hiilinielu tai päästö. Kuitenkin yleensä iso hiilivarasto. Vaihtelu on suurta.
Suomen metsien vuotuinen hiilitase on: vuotuinen kasvu – poistumat = hiilinielu. Poistumiin kuuluu hakkuupoistuma, hukkapuu ja luonnonpoistuma.
Totta se on Moreeni: ennen vuotta 2010 oltiin tasolla vajaat -50 ja viime vuosina tasolla -5 milj. tn hiilidioksidiekvivalentteina. Jutun ainut selkeämpi epätarkka väite liittyy turpeen polttamiseen jonka päästöt kohdistuvat pääosin energiasektorille ja vaikuttavat siis hyvin vähän maankäytön päästöihin (turpeen noston osalta kyllä).
Osmo Soininvaara taisi sanoa tuohon Mm ajatukseen jotenkin niin että me tarvitsemme tänne tekijät myös pienipalkkaisiin töihin muuten ne työt jäävät tekemättä. Eli myös sosiaalisin tai humanitaarisin perustein maahan tulleita on koulutettavissa tuottavaan työhön ja osalla voi olla koulutus valmiina. Vaikeuksiin joutuminen ei välttämättä johdu työrajoitteisuudesta, vaan pakolaisissa ja turvapaikanhakijoissa voi olla seassa ihan fiksua porukkaa, vaikka heitä ei lueta työperäisiksi muuttajiksi. Eli sen sijaan että niputetaan tulijoita, heitä pitää kohdella yksilöinä.
Onko tuppaiden harventamiseen muita hyviä työkaluja kuin raivaussaha, kävisikö esimerkiksi aiemmin mainittu akkukäyttöinen pensasleikkuri tai moottorisaha?
Itsekin harventaisin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ellei alueella ole korkea hirviriski. Varhaishoidon yhteydessä voisi alkaa väljentää eli antaa taimille kasvutilaa, ja viimeistellä eli tehdä lopullisen valinnan taimikonhoidossa. Kaksivaiheinen väljennys voisi olla hyvä etenkin jos taimikko on muuten kovin harva.
Yksi sijoittajaystävätär oli sitä mieltä, että Suomella on nykyään korkea maariski eikä se näytä olevan heti poistumassa.
Euroopassa kokonaisuutena on arvioitu olevan heikko tuottavuuskehitys johtuen väestön vanhenevasta ikärakenteesta ja joidenkin alojen erityisongelmista. Tuottavuuskehityksen arvioitiin jostain syystä olevan erityisen heikko ict-alalla verrattuna kilpailijoihin.
Selvitysmies Mario Draghi tarjosi parannuskeinoksi lisää pääomaa ja investointeja – joko yritysten rahalla tai yleisesti inhotulla yhteisvelalla. Toinen epäsuosittu keino korjata tuottavuutta on maahanmuutto eli siirtolaisuus. (Hesarin taloussivuilta luettua.)
Jatkoin vähän viisastelua Guardian-jutussa, kun sattui kohdalle niin luomu metsänomistaja, että ei tee edes harvennuksia puhumattakaan avohakkuusta. Lannoitus ei myöskään luomussa käy pirtaan eikä metsitys. Tulee mieleen se yksi saksalainen joka kirjoitti luomumetsänhoidon oppaita…
Marja Pajunen:
”Harvennus vähentää hiilinieluja, koska kaadetut puut ovat olleet hiilen nielijöitä. Se nopeuttaa jäljelle jätettyjen puiden kasvua, mutta metsän kasvu ja hiilinielu heikkenee niin kauan kuin jäljelle jääneiden puiden latvukset kasvavat tarpeeksi toimiakseen entisen verran hiilinieluna. Harvennuksissa myös on yleensä poistettu muita puulajeja, jotka ovat auttaneet myös jäljelle jätettyjä selviämään. Sekametsä on eloyhteisö, missä eri lajit auttavat toisiaan ottamalla maasta eri aineita ja siirtämällä niitä sienirihmastoja pitkin toisilleen. Kasvua kiihdyttävä lannoitus puolestaan rehevöittää vesistöjä ja myrkyllinen sinileväkasvusto lisääntyy.
Joutoalueiden metsityksessä kestäisi vuosikymmeniä, ennenkuin metsän tuottoa saadaan. Suomessa metsät siementävät kaikki paikat itse. Jos joutomaa on huono kasvualusta puille, ei siellä metsitys vähällä työllä onnistu, niinkuin ei ole soillakaan onnistunut. Nykyisessä rahapulassa ei tyhjästä maksamisen kustannuksiin taida löytyä maksajaa.
Päästökauppa vaikuttaa minusta omituiselta systeemiltä ja hiilinielujen laskenta ei ota kaikkea huomioon, joten niiden perusteella on kyseenalaista maksuja asettaa.”
AJ:
”Ajatuksia metsänhoidosta.
Jos metsän jättää harventamatta, alkaa (alkutiheydestä riippuen ennemmin tai myöhemmin) useimmiten jossain vaiheessa ns. itseharveneminen, eli liian tiheässä kasvavien puiden kuoleminen. Kannattaa mieluummin harventaa ylitiheä taimikko tai nuori metsä ennen tätä vaihetta. Näin yksittäisten puiden latvukset säilyvät pitkinä ja vihreinä ja lehtivihreää on paljon, mikä mahdollistaa hyvän kasvun ja hiilen sidonnan vielä vanhanakin ja lumituhon riski pienenee.
Lannoitusta tehdään puutuhkalla ravinne-epätasapainon poistamiseksi turvemaan ojitusalueilla. Tuhkaa saadaan puuta polttavista lämpölaitoksista. Tämä on soilla järkevä toimenpide, koska kaliumin puute voi aiheuttaa typen ja fosforin huuhtoutumista, kun puut eivät pysty käyttämään ravinteita hyväkseen.
Metsityskin on toisinaan järkevää, esimerkiksi kun peltoja jää pois tuotannosta maatalouden rakennemuutoksen vuoksi. Reheviä peltoja voidaan ennallistaa jalopuilla lehdoiksi Etelä-Suomessa. Saadaan samanaikaisesti hiilinielua ja monimuotoisuuden kohenemista.
Jatkuvaa kasvatusta eli avohakkuutonta metsätaloutta voidaan lisätä sille sopivilla kohteilla, joihin syntyy uutta taimiainesta. Tällaisia voivat olla turvemaan rehevät kuusivaltaiset korvet. Väliaikaisesti menetelmä voi toimia ilman uudistumistakin, jos metsikkö on valmiiksi erirakenteinen. Ilmaston muuttuessa jatkuvan kasvatuksen onnistuminen on kyllä kysymysmerkki, kun se lisää usein kuusen osuutta metsäalueella ja sen metsätuhoriskien on ennustettu kasvavan.
Avohakkuuton vaihtoehto ei välttämättä onnistu, jos metsä ei uudistu tai sitä kohtaa metsätuho. Monesti sanotaan, että avohakkuun jälkeen puuston palautumisessa ennalleen kestää liian kauan, mutta siinä laki velvoittaa huolehtimaan metsän uudistamisesta. Avohakkuiden välttely ja kokonaishakkuumäärien reilu vähentäminen kohentaisivat kyllä hiilinieluja ja -varastoja lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä metsien kasvu väistämättä taantuisi.”
Päivän uutinen, tervemenoa: Johan Bäckman on saanut Venäjän kansalaisuuden. https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20119272
Kurki varmaan huomasi em. Birdlife-kommentissani tärkeän asian uhanalaistilastoista: se toisaalta yliarvioi ja toisaalta aliarvioi uhanalaisuutta. Ammoisina aikoina uhanalaistuneita lajeja puuttuu, mutta toisaalta uusia tulokkaita ja meillä aina harvinaisiksi jääviä sisältyy. Itsekään en huomannut tätä, kun en jaksanut lukea arvioinnin ohjekirjaa kokonaan läpi. Suojelutarvearvio on uhanalaistilastoon verrattuna astetta pohditumpi arvio siitä mitkä lajit tarvitsevat toimia ja panostuksia. Nyt saadaan tavallaan tällainen arvio luontotyypeille ennallistamissuunnitelman muodossa.
Jatkokommentti HS.
Atte Marttinen:
”Huoli siitä, että Suomen hallitusta ei arvosteta tai, että se on isojen metsäyritysten vaikutusvallan alaisena, on mielestäni perusteltu näkemys, etenkin kun tarkastellaan metsätalouden ja ilmastopolitiikan välistä suhdetta. Jos päätöksenteko todella perustuu taloudellisiin intresseihin ympäristöpolitiikan kustannuksella, suomalaiset voivat joutua maksumiehiksi tulevaisuudessa, kuten ympäristöneuvos Tuomo Kalliokoski totesi mahdollisista hiilinieluyksiköiden ostotarpeista.
Oman kokemukseni perusteella myös luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin on heikentynyt, jos esimerkiksi kysymyksiini metsänhoidosta tai puiden taudeista ei saa vastauksia. Mikä voisi viitata siihen, että Suomen sisäiset ympäristöasiat eivät ole riittävän selkeästi hallinnassa tai, että niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kansallinen keskustelu ja tutkimusresurssit ovat tärkeitä, mutta jos niihin ei vastata tehokkaasti, ulkomaiden taholta tuleva arvostelu voi kasvaa.
Mitä tulee suomettumisen käsitteeseen, voin nähdä sen vertauksena siinä, että Suomi saattaa kokea ulkoista painetta noudattaa tiettyjä ympäristöpolitiikan suuntaviivoja, jotka eivät välttämättä ole parhaita kotimaan tilanteen kannalta. Jos ympäristöpolitiikkaa ei pystytä toteuttamaan tehokkaasti ja perustuen selkeisiin ja läpinäkyviin tietoihin, Suomen on vaikea puolustaa omaa asemaansa kansainvälisessä keskustelussa.”
AJ:
”Hyvin perusteltuja kysymyksiä. Politiikka on erilaisten tavoitteiden yhteen sovittamista ja siinä oikea ja yhteinen tilannekuva on keskeinen. Konsensuksen saavuttamiseen tarvitaan avointa dialogia. Eri asiantuntijoilta saa eri lääkkeet samaan kysymykseen riippuen siitä, mitä tavoitteita ja rajoitteita henkilö painottaa. Lisäkierteitä päätöksentekoon tuo se katsotaanko asiaa lyhyellä vai pitkällä tähtäimellä tai mikä on kysymyksen alueellinen laajuus.
Esimerkiksi kysymykseen, onko hiilinielu vai hiilivarasto tärkeämpi, saa aivan erilaisen vastauksen riippuen siitä, katsotaanko asiaa metsänomistajan, EU:n ilmastopolitiikan vai maapallon ilmastotavoitteiden kannalta. Metsänomistaja saa nyt rahaa puuvarastonsa kasvattamisesta ja myymisestä, mutta hän voisi saada rahaa myös metsän hiilivaraston ylläpidosta tai vuotuisen kasvun lisäämisestä, jos näitä pidetään arvokkaina kauppatavaroina. EU:n politiikka nojaa hiilinieluihin, ja juuri tästä johtuu asian saama suuri painoarvo Suomessakin. Ilmakehän kannalta kaikki sieltä poissa muissa varastoissa oleva hiili on eduksi, eli hiilivarastot ovat tärkeitä nielujen ohella. EU:ssa on ollut vaikeuksia ymmärtää sitä, että metsänhoito ei voi olla samanlaista eri jäsenmaissa. Yhteisiä tavoitteita voidaan asettaa, mutta niihin pääsemisen keinot pitää jättää jäsenmaiden päätäntään. Ulkomailta tulevaa arvostelua ainakin EU:n sisällä lieventänee se, että käsillä olevat ongelmat ovat hyvin samantyyppiset eri jäsenmaissa.
Guardianin jutun mukaan valtiovarainministeriössämme on laskeskeltu, että kolmanneksen vähennys hakkuissa maksaisi Suomelle BKT:ssä 2 prosenttia ja rahassa 2 – 6 miljardia euroa vuosittain. Jos tämä sisältää kaikki kansantalouden kerrannaisvaikutukset, meidän kannattanee jopa maksaa EU:lle sakot puuttuvista hiilinieluistamme, mikäli ne maksetaan vain kerran eikä joka vuosi? Järkevämpää kuitenkin olisi käyttää tuo raha hiilinielujen kasvattamiseen ja päästöjen vähentämiseen.”
Ukrainan diili?
http://www.iltalehti.fi/politiikka/a/234b0391-d57a-42f1-9ded-3e8c1fd81e61
Muistin virkistämiseksi: mitä Budapestin muistiossa sovittiin vuonna 1994?
”Sopimuksen mukaan Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät saa käyttää tai uhata käyttää taloudellisia tai sotilaallisia keinoja Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Itsepuolustus ja muut YK:n perustamiskirjan määrittämät tapaukset ovat tämän kohdan ulkopuolella. Vastineeksi Kazakstan, Ukraina ja Valko-Venäjä luopuvat ydinaseistaan viimeistään vuoteen 1996 mennessä.”
