Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Professori Jari Vauhkonen Metsätieteen Päivillä: suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvio lähivuosina on noin 80 milj. m3. Tässä ei ole mukana monimuotoisuustavoitteita, jotka laskevat hakkuumääriä, jos niitä lisätään tavoitteiksi (vanhan metsän osuus, lahopuun määrä, lehtipuun määrä). Tässä luvussa on kuitenkin jo huomioitu, että noin neljännes kitu- ja metsämaan alasta on rajattu käytöstä pois. Tämä luku on jo lähellä biodiversiteettistrategian tavoitetta joka sanoo, että tiukasti pitäisi suojella 10 prosenttia ja sen lisäksi 20 prosenttia osittain.
Mönkkönen ym. (2024) lisäsivät pian julkaistavassa tutkimuksessaan nuo lisärajoitteet, ja päätyivät siihen että hakkuumahdollisuudet putosivat aika reilusti. En vielä tiedä ottivatko laskelmassa huomioon myös suojelualueet, luontohan on kokonaisuus, jossa suojelualueet tukevat kokonaistavoitetta erityisesti vanhan metsän osuuden ja lahopuun määrän osalta.
Jari kritisoi hömötiaistutkimuksissa huonoa hakkuuaineistoa, eli metsässä tapahtuvien muutosten kuvaus on ollut tutkimuksissa epätarkka. Tarkkaakin aineistoa olisi käytettävissä (esimerkiksi laserkeilaus), joten ehkä hömötiaiskeissiin saadaan vielä lisävalaistusta myöhemmin. Avohakkuiden ja muiden hakkuiden osuus maisemassa ei ole ehkä riittävä kuvaus hömötiaisen resursseista maisematasolla.
Kuten Guardianin artikkelissa kerrottiin: muualla päästöt ovat vähentyneet tavoitellusti, maankäytön puolella ei. Pääsyyllisenä ovat suurentuneet hakkuumäärät ja kykenemättömyys hillitä turvemaiden päästöjä.
Olennaisin virhe mikä tuli tehtyä on ehkä siinä kohtaa että metsänielut tulivat yliarvioiduiksi laskettaessa nykyisen EU-tavoitekauden vertailutasoa. Tämä virhe korjautuu tulevalla tavoitekaudella kun siirrytään todellisiin nieluihin ja päästöihin.
Ei Ollikainen tehnyt tuota päätöstä, vaan Ilmastopaneeli toimitti tietoja päätöksentekijöitä varten? Maankäytön hiilinieluja määrättiin EU:sta käsin säilyttämään tietty määrä. Laskentasäännöt tulevat YK.n Ilmastosopimuksesta. Taalas haukkuu väärää puuta jos syyttää pelkästään meidän omia päättäjiä. En oikein tiedä mitä olisi voitu tehdä toisin, voisiko joku kertoa? No se tietysti, että hiilineutraalius voidaan yhtä hyvin saavuttaa 2050.
Nostokoukku: raja täytyy vetää johonkin ja päästöjen raportoinnin ohjeissa se on laitettu tuohon kohtaan. Näin toimien saadaan muun muassa fossiilisten polttoaineiden käyttö kokonaisuudessaan kohdistumaan oikeaan tilastoon. Metsäpäästöt loppuvat periaatteessa siihen, kun puu toimitetaan tien varteen. Siitä eteenpäin päästöt kuuluvat metsäteollisuudelle, ei puun tuottamiseen.
Visakallon listaan vielä vesistöjen suojakaistat. Kun lahopuut jättää niihin ja kunnollisen kokoisiin säästöpuuryhmiin niin ne säästyvät.
Monimuotoisuus saadaan meidän oloissa mahdollisimman suureksi, kun metsäaluetasolla eli ehkä noin maakunnan kokoisella alueella on talousmetsien lomassa myös laajoja tiukan suojelun alueita. Kuntien tasolla vähintään siellä täällä pieniä suojelukohteita. Metsätilan tasolla säästökuvioita ja metsäsertifioinnin toimet. Näin saadaan kaikkialle myös luonnontilaisten metsien ominaispiirteitä, eli todella isoja ja vanhoja puita ja paljon erilaista lahopuuta. Tyhjä avohakkuualue on maaperää lukuun ottamatta kuin Kaurismäen elokuva ”Mies vailla menneisyyttä”.
Luonnonmetsä voi olla hiilineutraali, jos se kasvaa saman verran kuin mitä lahoaa, mutta se voi olla myös hiilinielu tai päästö. Kuitenkin yleensä iso hiilivarasto. Vaihtelu on suurta.
Suomen metsien vuotuinen hiilitase on: vuotuinen kasvu – poistumat = hiilinielu. Poistumiin kuuluu hakkuupoistuma, hukkapuu ja luonnonpoistuma.
