Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Vähän piti metsäalaa kehua, kun kerrankin on aihetta. Kurki toikin näitä numeroita esiin jo aiemmin. HS kommentti:
”Biodiversiteettisopimuksen yleistavoite on, että maa- ja vesialueista pitää suojella vähintään osittain 30 prosenttia, ja siitä kolmannes eli 10 prosenttia tiukasti. Biodiversiteettistrategia toteuttaa sopimusta ja se konkretisoituu Suomessa ennallistamisasetuksen toteutuksena ja suojelualueiden perustamisena eri luontotyypeillä. Suojeluun käytettävän rahan määrä ratkaisee aika pitkälle tiukan suojelun laajuuden. Kokonaistavoitteeseen eli luontokadon pysäyttämiseen vaikuttavat monet muutkin toimet luonnossa.
Käytännön esimerkki toteutuksesta. Professori Annika Kangas kertoi Metsätieteen Päivillä 2024 ”jatkuvasti ylläpidettävän hakkuukertymän” laskennasta. Hän muistutti, että Suomen metsä- ja kitumaan pinta-alasta on erilaisten rajoitteiden piirissä ja siis myös hakkuumahdollisuuksien laskennan ulkopuolella jo noin neljännes.
Tämä koostuu suojelualueisiin kuulumattomista käyttörajoituskohteista 2,38 milj. ha ja puuntuotannon ulkopuolella olevista suojelukohteista 3,36 milj. ha, yhteensä 5,74 milj.ha. Valtakunnan metsien kokonaiskasvun arviossa nuo alueet ovat mukana. Ei kuitenkaan siis oltaisi enää hirveän kaukana tavoitteesta mutta kirittävää on vielä Etelä-Suomessa.
Metsätieteen Päivän esitelmien tiivistelmät ja tallenteet tulevat verkkoon nähtäville. Annikan esitelmä oli iltapäivällä taksaattorien sessiossa otsikolla: Kestävyyden huomiointi eri päätöstilanteissa metsien käyttöä suunniteltaessa.”
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010778735.html
Monen mielestä ihmisen aiheuttama nopea ympäristömuutos kuten rehevöityminen tai lajikato on neutraaleja asioita, joita ei tarvitse torjua tai hidastaa. On sanottu että ekosysteemit muuttuvat enemmän toistensa kaltaisiksi, kun ihminen pienentää elinympäristöjen vaihtelua. Eri alueiden lajistot muuttuvat enemmän samanlaisiksi. Muutos ajaa nyt nopeaa evoluutiota ja lajisto ei pysy perässä. Pitääkö olla huolissaan, Hesarin pääkirjoituksen mielestä kyllä.
”Ihmiskunta on riippuvainen luonnon tarjoamista palveluista. Kun luonnon monimuotoisuudelle laskee hintaa, arvioidaan esimerkiksi metsien vaikutusta ilman ja veden laatuun. Tai sitä, miten erilaiset luontotyypit suojaavat asutusta ja elinkeinoja myrskytuhoilta ja tulvilta. Perinteiselle taloustieteelle näkymättömät niin sanotut globaalit ekosysteemipalvelut ovat arvokkaampia kuin koko maailmantalouden tuotos eli maailman kaikkien maiden bruttokansantuotteiden summa.
Turvallisuuspoliittisesti valveutuneiden suomalaispäättäjien pitäisi taloudellisten riskien ohella ymmärtää ilmastokriisin ja luontokadon vaikutukset kilpailukykyyn ja turvallisuuteen. Petteri Orpon (kok) hallituksen ilmasto- ja luontopolitiikka ei nyt tätä heijasta.
Luontokadon ehkäisemistä voi pitää vakuutuksena ja riskien hajauttamisena. Vähin, mitä Suomi voi nyt tehdä, on pitää huolta metsistään. Suomen metsät kasvavat odotettua hitaammin, ja niiden kyky sitoa hiiltä heikkenee nopeasti. Se on jo pudottanut pohjan Suomen päästövähennysstrategialta. Hakkuut eivät ole kestävällä tasolla.”
Kommentoin:
”Risuja. Kirjoituksessa huomautetaan, että hakkuut eivät ole kestävällä tasolla. Jos metsien kyky sitoa hiiltä heikkenee nopeasti, tilanteen parantamisen keinovalikoima pitää miettiä tarkasti syiden mukaan. Jos syyt ovat: turpeen nopeampi hajoaminen lämpiminä vuosina, liian kuivien kesien toistuminen, metsätuhojen yleistyminen, metsien ikärakenteen vanheneminen jne. niin auttaako näihin hakkuiden vähentäminen? Pääasiassa ei.
Toivottavasti metsien viimeaikainen kasvun hidastuminen ei kuitenkaan liity luontokatoon. Jos liittyisi, silloin hakkuiden hillintä auttaisi tilannetta, eli jättäisi tilaa lisätä monimuotoisuutta lisäämällä suojelua. Kun emme varmasti tiedä asian oikeaa laitaa, olisi turvallisinta joka tapauksessa hoitaa metsien suojelu kuntoon maan eteläosassa.
Ruusuja. Pääkirjoitustoimittaja ei Taalaksen tapaan moiti Suomen päästövähennysstrategiaa. Taalas on ikään kuin antanut viimeaikaisilla lausunnoillaan synninpäästön maankäytölle, joka ei ole onnistunut päästöjen vähentämisessä. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat kaksi toisiinsa kietoutunutta ongelmaa, joita pitää ratkaista samanaikaisesti ja sopeuttaa ihmistoimintaa luonnon rajoihin.”
Kaksi selittäjää: ilmaston lämpeneminen on kiihdyttänyt turpeen hajoamista maa- ja metsätaloudessa ja kokonaispoistuman nousu 30 miljoonalla kuutiometrillä 15 vuodessa (2009 > 2024). Venäjän tuonnin korvaaminen, teollisuuden hyvä suhdanne ja energiapuun runsaat hakkuut näkyvät. Etelän maakunnissa on muutamassa hakattu ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä täysimääräisesti. Pohjoisessa ja suojelualueilla hiiltä on kertynyt metsiin, ja tietenkin hakkuutähteiden hiiltä eteläänkin jonkin verran.
Hesarin pääkirjoituksessa huomautetaan että hakkuut eivät ole kestävällä tasolla. Pitänee paikkansa jos mietitään monimuotoisuuden kannalta eteläistä osaa maasta. Sen sijaan jos metsien kyky sitoa hiiltä heikkenee nopeasti (kuten lehti kirjoittaa), silloin keinovalikoima pitää miettiä tarkasti syiden mukaan. Jos syyt ovat: turpeen nopeampi hajoaminen, kuivien kesien toistuminen, metsätuhojen yleistyminen, metsien ikärakenteen vanheneminen jne. niin auttaako näihin hakkuiden vähentäminen? Pääasiassa ei!
Metsätieteen Päivillä.
Continuous Cover Forestry in Boreal Nordic Countries -niminen kirja on tulossa.
Sirpa Piirainen: jatkuva kasvatus ei pienennä ojituslisää (siis ojituksen aiheuttamaa lisäystä vesistöpäästöihin). Annamari Laurén : jatkuva kasvatus on valittava suometsissäkin metsänhoidollisin perustein. Ei siis ole (ainakaan vielä) niin vahvoja näyttöjä pienemmistä vesistöpäästöistä, että jatkuva kasvatus kannattaisi valita sen takia. Entä ilmastopäästöt turpeesta… no niitä ei keskustelussa tänään käsitelty.
